torstai 29. marraskuuta 2012

Murr mikä marraskuu

 On niitä parempiakin aikoja elelty. Tämä kuukausi on ollut pitkä kuin nälkävuosi ja tuonut mukanaan jos jonkinlaista murhetta ja vastoinkäymistä. Jossain vaiheessa minusta jo tuntui että lukitsen kohta kkoko perheen sisälle eikä kukaan liiku mihinkään ettei kenellekään satu mitään. No en lukinnut, kaikki liikkuvat vapaasti sisään ja ulos ja elämä jatkuu. Joskus tuntuu vaan kaikki kasautuvan niin ettei positiivisinkään ihminen meinaa jaksaa. Nyt kuitenkin mennään eteenpäin ja asia kerrallaan ratkotaan juttuja.

Blogeja en ole ehtinyt lukemaan enkä ainakaan omaani päivittämään. Valmistuneita töitä minulla kyllä oli ja mahtava lankakasa tilattuani lankaa vähän sieltä sun täältä (sitä hyvin toimivaa lohtulankaa :)) langat unohdin tosin kuvata ja nyt tuli mieleen että unohdin myös joulupallot ja kuusen. Täytyypä niistäkin räpsäistä kuvaa jossain vaiheessa.

Olen minä jotain saanut valmiiksikin. Joululahjalista venyy ja paukkuu kuten joka vuosi. Jossain vaiheessa huomasin että kaikki on VIRKATTAVAA. Enhän minä edes tykkää virkkaamisesta mutta kyllä sekin näköjään sujuu, käsi tosin väsyy ihan eri tavalla kuin neuloessa. Mutta aloitetaan tästä Kyjy 13 palmikkojakusta. Tästä tuli IHANA! Minä tykkään. Nopea neuloa ja nätti kuin mikä. Minun mielestäni. Malli Novitan syksy 2012 lehdestä. Lankana Novitan Kelo, viime vuoden terraa. Lankaa kului muistaakseni n.300g. Pari kerää jäi vielä jäljelle josta ajattelin neuloa pipon ja huivin tai jotain. Nappi löytyi nappivaraston kätköistä ja on Veicon tuotantoa.
Tässä vielä ah niin edustava "anna mä voin ottaa sen kuvan" tyylinäyte mieheltä. Onhan tämäkin eräänlainen kuvakulma. :)

Kyjyt ovatkin sitten melkein tässä. Delight peitto valmistunee vielä ennen joulua, toivottavasti mutta muut olen kasannut jo vaatehuoneeseen ensi talven ufoiluiksi. Kai ne joskus sieltä valmistuvat...
Joten minun Kyjyni ei tule valmistumaan. Luovutin.

 Jotain ihan muuta siis. Tyttären ystävä toivoi synttärilahjaksi pöllökukkaroa. Sellainen piti siis tehdä. Eräästä askartelukaupasta löysin pienen pieniä kukkaronkehyksiä ja niistä ompelin samalla pikkuruiset kukkarot. Synttärilahjakukkaro ehti uudelle ommistajalleen jo ennenkuin tajusin kuvata mutta nämä jäivät meidän käyttöön. Se kuka näitä saa käyttää on tosin hieman auki vielä. Kolme tyttöä perheessä ja vain kaksi kukkaroa...hmm..
 Ja kuten joka vuosi. Talvi tuli ja yllätti neulojan. Eilen tajusin että ensi viikolle on luvattu kunnon pakkasia ja meidän lapset kulkevat vielä syyspipoissa. Paksua lankaa ja isot puikot ja voilá kaksi pipoa yhdessä päivässä. Tämä pipo on tosin se nr. 2. Pyysin kuopusta sovittamaan tätä tänä aamuna johon hän totesi noustuaan väärällä jalalla sängystä että "en kokeile, se on ihan karvainen!". Onneksi pipo on kelvannut tänään ihan hyvin kun huomasimme että siitähän tuli kissapipo! :) Lankana vanhaa ihanan pehmeää lilaa 7veikkaa ja lilaa ja valkoista softya jotka nekään eivät ihan uusia. Lila meinasi loppua joten jatkoin valkoisella eikä se nyt niin hullulta näytä kuin luulin. Menekkiä en tiedä kun en muistanut punnita. Kerän loput kuluivat aika hyvin:)

Tämä väärinpäin kuva esittää esikoisen pipoa. Mustaa 7veikkaa, joka on tosi paljon karheampaa kuin tuo vanha violetti! ja valkoista softya. 60s ja kavennukset tarpeen mukaan. Kuopuksen pipossa 50s itselle muistiin.

Nyt olisi vuorossa uusi pipo miehelle kun vanha on mystisesti kadonnut. Mutta kuinka monta silmukkaa pitikään olla miehen veikka pipossa??? Ikinä en muista :( Nyt kokeilussa vissiin 117s, saa nähdä onnistuuko vai joudunkko purkamaan. Listalla olisi vielä ystävän miehelle pipo. Milloinkahan nämä kaikki ehtii tekemään kun niitä joululahjojakin vielä pitäisi?

Niin ja tein minä vielä yhdet kissalapaset. Niiden kuva ei jostain syystä suostu latautumaan joten jätetään ensi kertaan. En ole niitäkään punninnut. Höh. Pitäisiköhän ryhdistäytyä...tulikos tästä nyt ihan valituspäivitys?

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Minä osasin!


 Olen aina ollut sitä mieltä että kirjoneule ei ole minun juttuni. Ei sellaista voi osata! Olen aikanaan neulonut miehelleni Jussi-paidan jonka etukappaleella näkyy vielä vuosien käytön jälkeenkin epätasaiset salmiakkikuviot. Tuskinpa ne siitä muuksi muuttuvat vaikka mies välillä pienellä painostuksella käyttääkin paitaa. Joten en siis osaa enkä koskaan tule osaamaankaan. Mutta...

Novitan Syksy 2012 lehdessä oli kirjoneulesukat jotka haluan, joten ne päätyivät yhdeksi kyjy-työksi. Sukkia aloittaessani pääsin kolme kerrosta kirjoneulekuviota jonka jälkeen ne jäivät odottamaan syksyä. Kauniilta ne näyttävät kuvassa mutta minä luulin että lankaa pitää kiepauttaa toisen langan ympäri joka kerran kun väriä vaihtaa joten melkoisen hidasta tämä tämmöinen kirjoneule...? Tässä eräänä päivänä äitini kuitenkin totesi että ei niitä varmaankaan tarvitse kierittää toistensa ympäri jos tällaista kirjoneuletta tekee joten päätinpä sitten kokeilla neuloa niin että molemmat langat ovat samalla sormella ja vaihdan vain lankaa. Ja kas, kyllähän se neulominen jo vähän nopeutui ja helpottui :) Langatkaan eivät menneet enää niin solmuun. Ja koska älysin idean niin luulin itseäni tietenkin mestariksi. Siispä suunnittelemaan oma kirjoneulekuvio ja neulomaan lapasia. Helpommin sanottu kuin tehty. Kissantassua piirsin kaksi päivää. Ensin sillä oli vain kolme polkuanturaa ennenkuin älysin että niitä pitää olla neljä... Mallikuvio taitaa siis olla valmiina myös karhulapasiin...

Tässä ne nyt kuitenkin ovat. Neuloin ne YHDESSÄ viikonlopussa! Enkä pitkään aikaan ole neulonut niin paljon kuin sinä viikonloppuna. Jopa lapset taisivat älytä että on paras antaa mamman neuloa. Lapaset olivat esikoiselle joten hän niitä malttamattomana odottelikin maanantaiaamuksi kouluun. Lankana pinkki ja musta Fabel. En ole muistanut punnita niitä vielä joten en tiedä kuinka paljon lankaa kului. Ovat ihan erikokoiset koska neuloin ensimmäisen lapasen paljon löysempää kuin toisen. Mutta eipä se kirjoneulekaan niin vaikeaa ole. Ihan itsenikin yllätti kun olen aina luullut sen olevan mahdoton tehtävä. Melkoisen epätasaista jälkeä ja virheitäkin löytyy mutta ovat ensimmäiset kirjoneulelapaseni ikinä ja olen niistä hyvin ylpeä :) Esikoinenkin tykkäsi joten ihan onnistuneet siis.
 Onneksi tuli kuvattua aamulla ennen kouluunlähtöä joka suunnasta koska illalla nämä olivat jo melkoisen kuraiset ja likaiset. Käyttöön ovat kuitenkin tarkoitetut niin hyvä että kelpasi. FAbel kestää hyvin pesuakin niin voi koneeseen huoletta heittää. Toisin kuin Novitan langoista neulotut sukat jotka ovat viime aikoina huopuneet pesukoneessa. En tiedä onko vika pesukoneessa vai pesuaineessa mutta tulevat huopatossuina ulos koneesta vaikka pesen ihan niinkuin ennenkin :(
.
 Vähän muutakin olen saanut aikaan. Kahdet junasukat Fabelista. LAnkaa kului yhteen pariin huimat 20g mutta aika söpöisiä pikku sukkia.









Ja vähän uusia lankojakin olen varastooni saanut. Vasemmalla Karnaluksin tuliaisia jotka kovasti sormia polttelevat mutten ole vielä keksinyt sitä oikeaa ohjetta niihin. Oikealla Zeldan ihania lankoja. Näistä en ehkä raaski vielä tehdä mitään. Kunhan silittelen ja ihailen :) 

Näin. Kyjyt eivät siis etene mutta kaikkea muuta kyllä puikoilta putoilee. Jospa joskus sitten niitä kyjyjäkin...

torstai 1. marraskuuta 2012

Pink Panther vai Miss Piggy?

 Luvassa pinkkiä ja surkeita kuvia. Kyjy nr.7 on vihdoin valmis! Valmistui eilen eli meni lokakuun miinuksiin mutta tämä bloggaaminen on vain niin työlästä välillä. Tai tietokoneaikaa tuntuu olevan kovin vähän ja sitten pitäisi kuvata ja siirtää kuvia koneelle ja juu juu...

Tämä olikin aika työläs neuletakki. Ensin ihana, sitten kamala kun viisi lankakerää kulki koko ajan mukana ja olivat koko ajan kauheassa syherössä. Hihoissa älysin sitten että kun yhdellä puolella pitää niitä lankoja jotka parasta aikaa ovat puikoilla ja niitä odottavia toisella puolella niin ei tule niin suuria lankasolmuja. Onneksi tajusin edes silloin! Melko tyköistuva tästä tuli mutta ihan kiva. Ei niin tajunnanräjäyttävä kuin odotin mutta kyllä tämä käyttöön tulee. Tällä hetkellä tykkään kyllä enemmän Prismasta ostamastani uudesta trikoopaidasta kuin tästä. Ehkä sekin olisi pitänyt kuvata :) Tosin kameraa on tainnut käyttää pahemman luokan räppäkäpälä kun kuvista ei näy yhtään mitään. Mies yrittää juuri puhdistaa kameraa suurimmista lioista. Näköjään kameran linssinkin voi liata...

Mutta siis neuletakkiin. Ohje on Garnstudiolta http://www.garnstudio.com/lang/fi/visoppskrift.php?d_nr=138&d_id=31&lang=fi Lankoina Dropsin Fabelia vaaleanpunakirjavana, pinkkinä ja valkoisena ja Alpacaa kirsikan ja vadelman värisenä. Yhteensä lankaa kului 650g. Tai neuletakki painoi tuon verran mutta loppulangat painoivat sen verran kuin lankaa olisi kulunut 700g. Pieni varastontarkistus siis paikallaan jossain vaiheessa.

Ihan kiva ja mukava saada joku Kyjykin tehtyä. Ne tökkivät jo melkoisesti...

Alemmassa kuvassa taitaa muuten olla edustettuina ne lääkärin diagnosoimat neulojan hartiat. Niin lysähtäneiltä näyttävät. (tähän sellainen nolo naama jos osaisin) Joku ammattitauti kai tuokin että hartiat näyttävät pyöröpuikoilta :D