lauantai 3. tammikuuta 2015

Täyttä tunnetta

84vuotias mummoni on neulonut ja virkannut koko ikänsä. Lapsena yhteiset reissut Korialle Novitan silloiseen tehtaanmyymälään olivat ihan parhautta ja mummolta ja äidiltä se käsityökärpänenkin tarttui jo nuorena. Ikä painaa jo mummoa eivätkä kädetkään jaksa enää neuloa niin mummo on pari viime vuotta virkkaillut isoäidinneliöitä. Niiden mallikin on niin selkäytimessä ettei malliakaan tarvitse muistella sen enempään, sen kun virkkaa vaan. 

Näin syksyllä netissä kuvan isoäidinneliö villatakista ja siitä se ajatus sitten lähti... Minä en välitä isoäidinneliöitä virkata joten mummo virkkasi palat ja minä kokosin niistä villatakin itselleni. Sisätiloissa kuvat eivät ole yhtään edukseen mutta ulkona vihmova sade ei innosta ulkokuviinkaan. 
 Palat ovat 7 veljeksen raitaa jotka virkkasin vaaleanruskealla/harmaalla yhteen. Idea tuli netin kuvasta mitta siitä ei sen enempää ohjeeksi ollut joten loppu muokkaantui itsestään. Hihoja säädin ja purin neljään kertaan. Minä olen sen verran hoikkakätinen että hihat ovat aika väljät mutta monen kiilavirityksen jälkeen tuskaillessani mies totesi alkuperäisten olevan kuitenkin paremmat kuin minkäänlainen kiilasysteemi joten lopulta virkkasin kaikki palat takaisin ja kyllä se miekkonen taisi tälläkin kertaa olla oikeassa. 
 Napeiksi löytyi paikallisesta kangaskaupasta viimeiset kookosnapit eikä napinreikiäkään tarvinnut pähkäillä kun napit mahtuvat reijistä läpi. 

Tunnearvo on ehkä tämän neuleen kaikkein suurin arvo. Minun mummoni minulle tekemä <3

1 kommentti:

  1. Se lämmittää niin sydäntä kuin kroppaakin <3
    Mun mummot ovat olleet pois jo 20v ja harmittaa, kun yhtään neuleitakaan ei ole jäljellä. Isältäni löytyi yksi paripuoli lapanen, joka on edelleen käytössä. Yksinäinen parka )-;

    VastaaPoista