maanantai 30. lokakuuta 2017

Vilukissan villasukat

Postilaatikkoon tupsahti jokunen aika sitten kustantajalta saatu arvostelukappale Sarita Kotkavalkaman toisesta kirjasta. Vilukissan Villasukat sisältää 15 kirjoneulesukkamallia. Kirjoneulesukat isoilla puikoilla tarkoittaa teoksessa tuttuja sukkalankoja joita on kohtuu helppo saada käsiinsä ihan tavallisestakin marketista. Sukat on neulottu mm. Novitan 7 veljeksellä ja Dropsin Karismalla ja Gjestal Jannella. Yleensä kirjoneulemallit ovat ohuille sukkalangoille niin tämä teos on piristävä lisä paksummille sukkalangoille ja paksuille sukille joita ainakin tämä vilukissa talvisin tarvitsee.

Mallit näyttivät heti kiehtovilta ja kauniilta ja kuvia oli runsaasti. Kirja alkoi yleisellä tiedolla lankojen säilytyksestä ja perustekniikoista. Melko paljon neuloneena minulle on tapana hypätä faktasivujen ohi suoraan neuleohjeisiin mutta tällä kertaa kahlasin nekin sivut läpi. 
 Löysin heti omat suosikkini kirjasta ja Novitaa löytyykin kotoa sen verran että pääsin heti hommiin. 
Minun ensimmäiseksi malliksi valikoitui Freyat. Mallin väritys oli juuri minun makuuni joten kaivoin ruskean ja fuksian 7 veljeksen laatikosta ja aloin hommiin. Varsi neuloutui sutjakasti kunnes oli kantapään aika. En onnistunut neulomaan ohjeen mukaista kantapäätä vaikka ohje olikin selkeä joten tein tavallisen vahvistetun kantapään. 
Ohjeet on kirjoitettu 38/39 kokoiseen jalkaan mutta valitettavasti minun siro 38 on selkeästi liian kapea. Neuloin ensimmäisen jalkaterän vaihtamalla puikot pienempiin mutta silti sukat ovat minulle harmittavan suuret. 
Hieman jouduin myös pähkäilemään ohjetta lukiessa puikkojen vaihtamista mutta aiemmalla neulomiskokemuksella soveltamisen taito on hyppysissä. Samoin koin melkoisia aivonyrjähdyksiä kun jalkaterä neulottiin samalla kaaviolla kuin varsi mutta värit vaihtoivat paikkaa. Sitä oli minusta hankala hahmottaa. Minusta nämä Freyat ovat todella kauniit ja varsinkin varsi on ihana. Mitenkähän saisin jalkateriä vähän kasvamaan?

Kirjan mallit ovat kauniita ja monipuolisia. Näitä tulee varmasti neulottua lisää kunhan neuleaikaa ruuhkavuosiarjessa vain löytyy. Kuvat ovat surkeita hämärässä illassa mutta tämän parempia ei taida syyshämärissä onnistua räpsäisemään.



sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Anna lapsen valita

Esikoinen toivoi sormikkaita syksyyn. Jostain kumman syystä viime vuoden lapaset ovat kaikki tehneet katoamistempun ja aamujen viiletessä alkoi sormia palella. Katoamistemppu on hieman erikoinen sillä muistelen ettei lapasia tullut laitettua minkäänlaiseen kesäsäilytykseen kun niitä tarvittiin vielä toukokuussa. Luulisin siis että löytyvät ihan omalta paikaltaan laatikosta...(tässä kohtaa ei kannata lapselle kertoa ettei äitikään ole löytänyt omia viime kevään lapasiaan vielä..)

Oli siis luotava uutta.

Pyysin lasta sukeltamaan lankalaatikkoon ja tuomaan mieleisen langan. Odotin yhtä kerää jotain sinistä. Sain kolme vajaata kerää...beigen, valkoisen ja pinkin. Malli sai kuulemma olla ihan oma eikä sormikkaiden tarvinnut olla samanlaiset. 

Aloitin 56s. Raidoittamaan satunnaisesti. Peukalokiilaan mennessä totesin että sormikkaista tulee liian isot minullekin joten purin varteen asti. Varren joustin sai jäädä mutta kämmenosasta lähtien neuloin 52s. Peukalokiila minulle vanha tuttu ja näissä sormikkaissa näyttää yllättävän siistiltä. Joka toinen krs lk ja seuraavalla kerroksella lk neulotaan kiertäen. 
Kuvat aamuhämärässä ovat surkeita mutta ei auta. Lunta odotellessa. Mutta ennen lunta toi posti minulle mukavia paketteja.
Näissä riittää puuhaa joksikin aikaa, mutta on kyllä hauska kokeilla jotain uutta välillä. 

torstai 12. lokakuuta 2017

Aamun paras hetki

Arjen kiireissä tämä usein unohtuu.
Aamukahvi, radio, ja neule edes sen pienen hetken aamulla niin päivä alkaa mukavasti. Minulla on tapana suunnitella tulevaa työpäivää aina aamulla niin tämä hetki usein unohtuu. Ei pitäisi unohtua sillä tämä aamunhetki on kultaakin kalliimpi omalle hyvinvoinnille.

Mikä on sinun aamun voimahetki?

P.s puikoilla sormikkaat esikoiselle, niistä kolmen neulotun sormen jälkeen lisää. 

<a href="https://www.bloglovin.com/blog/4491373/?claim=wpsa23n86rf">Follow my blog with Bloglovin</a>

tiistai 10. lokakuuta 2017

Raitulit ja päättelykammo

Kesällä ajattelin neuloa pois kaikki jämälangat. Sukkiin vain raitoja ja silleen. Nallesta minulla oli pieniä nöttösiä pussitolkulla ja ajattelin että kyllä ne yksissä sukissa vähenevät. Näihin tuli käytettyä ne punaisen sävyiset mutta vaikka yritti kuinka neuloa raitoja niin pieniä jämiä jäi jäljelle eivätkä langatkaan vähentyneet kuten odotin. 

Nämä raitulit saivat odotella tosi pitkään ennenkuin langanpäät tulivat pääteltyä. Kaikki langat ovat Nallea ja sukat neuloin samaan aikaan kaksilla sukkapuikoilla. Aika kivat kyllä oikeastaan jalassa ja onnekseni olin päätellyt suurimman osan langanpäistä jo neuloessa niin näissä ei ollutkaan niin suurta päättelyurakkaa kuin muistin.
Sain muuten mehevän suonenvedon vasempaan jalkapohjaan tätä kuvaa ottaessani. Mutta raidat menivät yksiin. Sisällä illalla otetut kuvat ovat harmittavan hämäriä mutta ulkona kuvaaminenkaan ei tuota erityisen hyviä kuvia kun vettä sataa kolmatta päivää putkeen. Ihana syksy!