Ophidia

Matosukat. Neljä pientä lankanyssykkää päälangan lisäksi sukassa. Juu... Nämä olivat ensimmäiset tourin sukat jotka meinasin jättää neulomatta. Aluksi minulla ei ollut hajuakaan miten saisin nuo lankanyssykät pysymään edes yhden kerroksen sotkeutumatta ihan solmuun ja ajattelin että jos tällä tavalla pitää kaksi sukkaa saada aikaan niin jätän kyllä väliin ja neulon mielummin etappien välillä aloittamaani Puro Batik toppia. 

 Ärtymystä purkaessani toinen tiimiläinen vinkkasi että sukan suu hakaneulalla kiinni ja nyssykät sukan sisään. Tajusin myös ettei pääväriä tarvitse lukita sekä ennen että jälkeen matosilmukan jolloin langat eivät menneet enää solmuun. Johan helpotti ja ajattelin josko näistä kuitenkin tulisi sukat. Edes sen takia että Lentävän Lapasen joukkueet järjestävät kilpailusukista näyttelyn kisan jälkeen ja haluaisin saada kaikki kuusi pariani näytille. 

Punainen sukka jatkoi kuitenkin takkuamista. En osannut laskea kuuteen vaikka kuinka yritin, ja luulen tehneeni näihin sukkiin enemmän virheitä kuin muihin yhteensä. Virheet eivät kuitenkaan ole vähentäneet tehtyä työtä vaan ovat "vahinkoja" joten saivat jäädä jos en ajoissa huomannut. Väänsin punaisen sukan vartta melkein viikon koska jostain syystä malli ei innostanut. En taida oikein olla palmikkoihmisiä kun sain yhden rakkaan Cubicsinikin poikki äheltäessäni.

Sininen sukka sujuikin jo sutjakkaammin. Punaisen sukan valmistuttuani päätin pistää kunnolla lekkeriksi ja vaihtaa värejä päittäin kun eivät olleet lempisukkani muutenkaan. Sininen lanka olikin nopeampaa neulottavaa (!) ja sukka valmistui päivässä. Lopulta opin myös laskemaan kuuteen jota tarvittiin mallikerroissa ja tajusin ettei palmikkokerrosten välissä tarvitse muuta kuin neuloa :) 

Näissä sukissa oli hauska uusi kantapää jota voisin muuallekin kokeilla. Opin myös tekemään noita matoja tai käärmeitä ja niitä voisi kyllä joskus soveltaa muuallekin. Jalassa nämä myös näyttävät ihan kivoilta vaikka M- koon minimivaatimuksilla sukat ovat vähän reilut minulle. 

 Valmista tuli kuitenkin ja eilispäivän oli kummallisen tyhjä olo kun näitä ei ollutkaan enää pakko tehdä joka välissä. Sormi ärtyi näistä sukista taas kipuilemaan. Syy taitaa siis olla ohuilla sukkapuikoilla, paljon kerralla, palmikonkiertoja. Mutta koska sormi on juuri tutkittu eikä sen kummempaa vikaa löytynyt niin eiköhän parin päivän lepuutus taas auta. 

Näissä sukissa muuten lankoina oli Austermann step joka tuntui tosi karhealta parin handu langan jälkeen. Sponsorilankoja ei kuitenkaan ole enää jäljellä joten loppukisa mennään omista varastoista löytyvillä langoilla. Ja niitähän riittää...

Tourin viimeinen ohje julkaistaan tiistai-keskiviikko välisenä yönä tämän hetken arvailujen mukaan. Kyseessä monella värillä neulottavat sukat joten kädet joutuvat taas koville. Tavoitteena on kuitenkin saada sukat valmiiksi ennenkuin loma loppuu. Siinähän se kesä sitten menikin...kakkosetapin sukat pääsivät muuten kuvakisaan saakka johon valitaan 20 ( vai oliko se18) etapin sukkaa. 

From a distance

Sukkia helmillä. Pienillä, siis vielä pienemmillä. Monta sataa, hammaslankaa, kilpailu. Ei ikinä! 

Aika hurjalta kuulosti neljännen etapin tarvikelista. Olen kyllä kuullut että helmiä voi neuloa neuleeseen mutten ikinä ole sellaista tehnyt enkä uskonut tekevänikään. Toisin kävi. Jos aikoo roikkua kisassa mukana on mentävä helmikauppaan. 

Kesäkuun alussa pistäydyin Karnaluksiin ja sieltähän niitä helmiä löytyy. Monenlaisia ja värisiä ilman kovin tarkkoja kokomerkintöjä. Ohjeessa luki 6/0 tai 8/0. Otin siis 6 ja 8 ja olin tyytyväinen. Onneksi kilpakaveri vinkkasi niksin mitata helmien koko. Jos tuumalle ( joka on siis 2,54cm EI n. 5cm kuten luulin...) mahtuu kahdeksan helmeä on koko 0/8. Noh, minun helmiä mahtui neljä...olivat siis puolet liian suuria ja olisin todennäköisesti saanut mukavan jalkahieronnan laittaessani sukkajalkani kenkään...oli siis saatava pienempiä helmiä mikä oli harmi koska olin ostanut myös 0,9 kokoisen virkkuukoukun johon helmet menivät hienosti.

Oikeat helmet löytyivät Villihelmestä ja netissä oli sen verran hyvät kokomerkinnät että minäkin tajusin tilata oikean kokoisia. Tilasin myös koruvaijeria koska prot tuntuivat käyttävän sitä hammaslangan ja virkkuukoukun seurana. 

Ja ei ne helmet nyt mitenkään vaikeita ollut. Oikeastaan aika hauskoja ja n. 400 helmen jälkeen tekniikka oli jo aika nopea. Tällä etapilla pääsin sadan parhaan joukkoon, taisin olla 93 mikä oli iloinen yllätys koska en pitänyt mitään kiirettä. Handun ihanuuslanka on tosi pehmeää ja näistä tuli kyllä tosi nätit. Vielä nätimmät olisivat olleet jos olisin jatkanut helmillä kärkeen saakka mutta kisavietti nosti päätään ja pääsin nopeammin maaliin ilman helmiä. 

 Sukkien valmistumisen jälkeen nettimaailma vinkkasi Tokmannista löytyvistä läpinäkyvistä saappaista. Ne oli pakko saada eikä sadepäivät haittaa enää ollenkaan, tai ainakin jalat pysyvät kuivina. Äitini varmisteli moneen kertaan että otinko tarpeeksi suuret ja paljaaseen jalkaan olivatkin vähän reilut. Toki olisi ehkä kannattanut ajatella myös niitä 7veikan paksuisia sukkia jalassa...

Sitä sun tätä

Tour-de-sockin kolmas etappi on meneillään. Kilpaneuloja kärsii vain tällä hetkellä kipeästä sormesta joka hidastaa neulomista. Lääkärillehän ei voi mennä valittamaan, pistää vielä kilpailukiellon pystyyn. Ensimmäinen sukka on kuitenkin valmis ja toinenkin jo aloitettu. Tällä kertaa Ilun Handu langasta joten sponsoripisteitä tiimille on joka tapauksessa tulossa. 

Neulomistaukoa pitäessä voinkin esitellä keväällä kuvatut ompelukset joita ei ole tullut vielä blogattua. Kangasta on kyllä kotona yllin kyllin mikäli käsi ei kestä neulomista. Pieni kilpailuvietti estää kuitenkin luovuttamasta ihan heti. En tiennytkään että minussakin asuu pieni kilpailija vaikkei kärkisijoille olekaan minkäänlaisia mahdollisuuksia.

No niin. Esikoisen kavereilla oli synttäreitä melkein joka viikonloppu keväällä. En aina viitsisi ostaa jotain turhaketta edes kavereille joten keksin ommella tetrapussukoita kotoa löytyvistä materiaaleista. Esikoinen tykkäsi ideasta kovasti. Nopeastihan nämä valmistuivat. Mikä olikin hyvä koska jostain syystä nämä piti ommella aina juhlia edeltävänä aamuna pienessä kiireessä...

 Yksi pussukka oli kiireessä jäänyt kuvaamatta. Kolme näitä tuli tehtyä. 

Päiväkodin tädit ja esikoisen opettaja saivat kestokassit kevätlahjoina. Esikoinen ompeli itse oman kassinsa. 

Itsellekin jäi pari kassia ja kyllä ne vaan ovat hyviä kauppakasseja! 

Kaikkien pussukoiden ja kassien jälkeen tuli ommeltua myös vaatetta.

 Suorat mustat housut ompelin jo keväällä hautajaisiin ja ohuen ihanan trikoopaidan ompelin risteilyvarusteeksi. Tuosta paidasta tykkään kyllä ihan hurjasti. Kangas on hyvin laskeutuvaa trikoota ja löytyi alennuspalana paikallisesta kangaskaupasta. Mitŧaa oli 1,15m joten paljoa ei jäänyt jäljelle mutta tähän paitaan mitta riitti oikein hyvin. Malli on viime vuoden Sksta. Numeroa en nyt muista. Täytyy vielä tarkistaa mutta samalla kaavalla tein viime vuonna kaksi mekkoa. Takakappaleen kaula-aukkokin onnistui kolmannella yrittämällä. Minä olen laiska laittamaan tukikangasta joten tällainen trikoo venyy ja paukkuu kunnes keksin kokeilla maalarinteippikikkaa. Sillä onnistuikin sitten ihan loistavasti! Tuosta vesiputouskauluksesta tykkään kovasti ja se onkin tosi helppo ommella. 

Tässäpä ne rästikuvat taisivat sitten olla. Enää muutama työpäivä ennen lomaa. Jospa sitten saisi ompeluhuoneen siivottua ja aloitettua ne suunnitellut ompelut.

Tour-de-sock etappi 2.

Huh huh. Meinasi usko loppua jo näitä sukkia neuloessa ja sormia särkee vielä tänäänkin vaikka eilen sain valmiiksi. Toivottavasti toipuvat huomiseen mennessä kun seuraava etappi alkaa. Mutŧa hienot tuli. 

 Mallin suunnittelija on Kirsten Hall ja nimi Far into the forest. Lankana minulla oli dropsin Fabel musta ja Austermann Step kirjava. 

 Sukat neulottiin kirjoneuleena ja vaikka ensin näytti todella vaikealta ei kuvio ollutkaan niin vaikea. Minä tosin en koskaan oppinut mallineuletta ulkoa kuten moni muu kanssakilpailija.. Jossain vaiheessa opin kyllä muistamaan mitä neulemerkit tarkoittivat ja sehän oli jo saavutus.

Näissäkin tuli kyllä opittua monia uusia asioita ja mielenkiinto pysyi loppuun asti. Toisen sukan varressa alkoi jo väsymys vaivata. Pohjan olisi voinut tehdä pidemmäksi jolloin varresta ei olisi tullut niin pitkä mutta minä kiirehdin pohjassa jolloin sain tehdä noita silmä/lehtipareja ihan tolkuttomasti varteen. Valmista tuli kuitenkin ja huominen etappi alkaa aamulla klo. 8 joten tänään on vuorossa keriä Handun sponssilangat valmiiksi. Ja huilia :) 

Tour-de-sock etappi 1

Kaipasin elämääni jotain ihan muuta ja menin ja osallistuin Ravelryn Tour-de-sockiin. Ideana on neuloa kuudet sukat kahdessa kuukaudessa mahdollisimman nopeasti ohjeen julkaisun jälkeen. Ensimmäinen ohje julkaistiin 1.6 ja minä olin valmiina printterin, langan ja puikkojen kera jo neljältä. Koko ilta vierähti ohjeen, Ullan neulesanaston ja youtuben kanssa. Hieman oli hakusessa englanninkielinen neulesanasto...

Ensimmäinen ohje oli suomalaisen TiiQ:n Virrat. Kaunis malli jossa palmikonkierrot kiertyivät välillä niin että päätä pyörrytti. Mutta lopputulos on hieno ja oikeastaan kaikki muu paitsi oikeat ja nurjat silmukat olivat minulle uutta. 

Ensimmäistä sukkaa väänsin viikon! Oikeasti viikon! Ensimmäiset päivät kuluivat neuloen sentin ja purkaen kaksi. Mietin jo oliko kisakuume vaikuttamassa, mitään en tajunnut kun piti olla nopea. Varteen päästyäni helpotti ja sitten sujuikin sutjakkaasti. Toisen sukan neuloin päivässä :). 

Tässä etapissa pääsin sijalle 243 eli eipä sillä paljon hurrata mutta siitä on hyvä lähteä parantamaan. Seuraava ohje julkaistaan torstai-iltana. Sitä odotellessa täytyykin etsiä puikot jo valmiiksi, lankavaihtoehdot löytyivät viikonlopun Karnaluks reissulta.