lauantai 27. syyskuuta 2014

Liian hiljaista blogistaniassa

Kuulin tänään toteamuksen että kiirettä on vissiin ollut kun blogikaan ei päivity. Tässäpä siis tarjolle sillisalaattia lauantai-illan iloksi. Moni työ on odottanut samantapaisia kavereita valmiiksi jotta voisin blogata kaikki yhdellä kertaa. Mutta välillä valmistuminen ja projektit viivästyvät niin päivityksetkin odottavat. Ja juu kiire ja arki kaikkine muunnoksineen rysähti niskaan elokuussa ja sellaista haipakkaa mennään että mihinkähän se syyskuukin katosi? Ehdinköhän nauttia siitä yhtään?

Ompelukone surahtelee tasaisesti ja välillä valmistuukin..pehemiän rupusäkistä paljastui reilu pala tätä ihanaa joustofroteeta. Pyörittelin mielessä ajatusta trikoomekosta ja joku nettisivustoilla varoitteli ettei 
Tulisi yöpaitaa. Noh nopeasti ommellen tuli ihan liian pitkä ja yöpaita...lyhensin ja nyt tuntuu että tuli liian lyhyt. Käytössä on kuitenkin ollut ja ihan kiva paita on mutta harmittaa kankaan tuhlaaminen. Jäljelle jäävistä paloista kun ei tahdo saada mitään järkevää ja jos olisin kunnolla tehnyt alusta niin kangasta olisi jäänyt paljon enemmän jäljelle..

Lapsukainen tarvitsi kännykkäpussia koulun alkuun ja sellainen tulikin tehtyä. Ihan onnistunut tapaus. Laitoin askarteluhuopaa kankaiden väliin ja se toimii hyvänä pehmusteena. Oli tosin melko paksua ommeltavaa mutta lasten kännykotelossa mielestäni hyvä juttu kun kännykät tuppaavat kokea välillä kovia. Tässä totesin tehneeni monta juttua turhan monimutkaisesti ja tarkoitus oli bloggata samantien ja kirjata muutosideat ylös mutta...unohtui ja seuraavaa pussukkaa tehdessä olin taas lähtöpisteessä. 
 Tämä on enemmän aikuisversio joten pehmikkeenä elektroniikkapaketeissa usein olevaa ohutta pehmomuovia. En tiedä mikä sen nimi on, ei kuplamuovia kuitenkaan ;) kankaana vallilan verho (joka ensi jouluna on hieman lyhyempi versio...) nykyiset kännykät ovat kyllä hurjan isoja, tuntuu että nämä pussukatkin joutuu ompelemaan hurjan leveiksi ja korkeiksi. 

Pistetäänpä tähän nyt itselle muistiin että läppä leikataan päälikankaaseen erikseen ja vuoreen kaikki yhteen pötköön. Päällikankaan läpän ja pussiosan väliin ommellaan hihnan kiinnikkeet samalla saumalla. Sitten koko pussukka kääntöaukkoa vaille. Käännetään, ommellaan tarrat ja pussiosa yhteen. Epäselvää muille mutta jos itse edes muistaisin järjestyksen kun näitä mietiskelen. 

Lopuksi vielä kahdet eläimelliset sormikkaat kokoa 4v. 
 Näihin tuli käytettyä loput Regian zoofarista. Ovat kuopukselle sopivaa kokoa ja aika hauskan näköiset käsissä. Keltaisen tiikerilangan sain kulutettua loppuun, seepralankaa olisi vielä pieniin sukkiin tms. Ihan hauskat taas mutta enempää sormikkaita ei kyllä jaksa putkeen tehdä. 

Tällaista sekametelisoppaa tuntuu elämä nyt olevan, ei päätä eikä häntää :) ei vaan, monta rautaa tulessa ja monenlaista puuhaa vaiheessa, kai nämä niitä ruuhkavuosia nyt ovat...

3 kommenttia:

  1. Tämä syksy tuntuu monella olleen kovin kiireinen - niin miullakin. Ehkä tahti jossain kohtaa rauhoittuu sen verran, että pysyy edes viikkotasolla kalenterin perässä :-D
    Kivoja ompeluksia olet värkännyt. Tuo paitakangas on superihanaa!

    VastaaPoista
  2. Oo, kisukännykkäpussi <3 Elä välitä, en mäkään saa (edelleenkään) oikein blogia päivitettyä. Jotain pientä KyJy-rintamallakin taas on valmistunut, mutta kun on kaikkea säätöä päällä, ei illalla jaksa enää blogia päivittää siinä vaiheessa, kun istumaan pääsee. Tai oikeastaan niitä kuvia ei enää siinä vaiheessa saa otettua.

    VastaaPoista
  3. Vad fina saker du har hunnit göra! Jag gillar speciellt fingervantarna. Jag har också några nystan av Zoofari som jag måste börja använda till något - om man visste till vad. Fingervantar är en rolig idé, eller så blir det "vanliga" vantar, sockor eller benvärmare... =)

    - Eva-Maria S

    VastaaPoista