sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Ompelukoneystävyys

Olen saanut uuden ystävän. Ystävystymiseen meni monta vuotta ja välillä tuntui että tätä ystävää en tarvitse elämääni mutta hiljaa tuli hyvää. Vihdoin kehtaan näyttää ompeluksiani julkisesti ja jopa käyttääkin. Virheitä tulee jokaiseen työhön mutta jos eivät itseä haittaa niin eipä niistä muidenkaan kannata nurista. Tänä viikonloppuna on ollut vuorossa lasten vaatteet. Piirtelin kaavat jo viikolla ja leikkelin kankaatkin mutta arkena ei kyllä ehdi ompelemaan. Joten heti perjantaina töiden päätyttyä tai oikeastaan jo aamulla ennen töihiin menoa aloitin kuopuksen farkkumekolla joka harmittavasti jäi työpäivän ajaksi kesken. Perjantaina istuin suoraan koneen ääreen töistä tullessa ja mies joka 7min minun jälkeeni tuli kotiin kysäisi että milloin minä oikein olen kotiutunut kun olen jo ompelemassa :) 
 Tässä tulos. Kuvat ovat surkeita koska mallinuket eivät innostuneet kuvailuihin. Saas nähdä miten kuopus ompelemiani vaatteita tulee käyttämään koska viimksi ompelemani kesähousut menivät kaverille koska niistä ei valmiina sitten tykättykään... 
 Tämä farkkumekko on ollut toiveissa siitä lähtien kun minä ompelin itselleni kesällä farkkumekon. Sitä oranssikukallista kangasta ei paikallisesta kangaskaupasta enää saanut mutta tällaista löytyi. Otin 50cm kangasta jonka ajattelin riittävän...vähän lyhyt mekko syntyi. Kaavat otin uusimmasta Suuri Käsityölehdestä jossa on Metsolan mekko kaava. Sitä siis lyhensin reippaasti ja meidän hoikkeliinille leikkasin 98/104 koon ilman saumavaroja. Taakse ompelin vetoketjun ja vihdoin pääsi yksi karnaluksista ostama halpisvetskari käyttöön. Vähän huonosti vetoketju asettui toiselta puolelta mutta ihan käyttökelpoinen mekko tästä tuli. Jännityksellä odotan milloin tämä paljon odotettu mekko pääsee käyttöön..

 Seuraavaksi trikoopaita liian isolla henkarilla. Tätäkin on odotettu mutta sovittaessakin ehti juuri ja juuri katsomaan ennenkuin kiskottiin jo pois päältä. Karkkikangasta ja resoria tilasin Hannan Kankaan loppuunmyynnistä ja aika hyvin tätä jäi vielä jäljelle. Koko 98 ja malli Ottobre 4/12 vähän muokaten. Alas ompelin toiveesta resorin ja valmista työtä ihastellessani huomasin kaula-aukkosauman päätyneen etupuolelle...miten ihmeessä kun tarkkaan katsoin että menisi oikein? No ihan kiva tästäkin tuli. Perustaidot alkavat olla hallussa vaikka pikkumokia syntyy...

Viimeinen pikatikki on esikoisen toppi. 
 Ostin ainakin 1,5m palan turkoosia trikoota Eurokankaan palalaarista. Kovin on ohutta trikoota joten topeiksi ja capreiksi taitaa päätyä. Ajattelin myös kokeilla kuopukselle yöhaalaria kun hän tykkää niistä eikä vauvojen unihaalari tyyppisiä pukuja 4v ole oikein tarjolla :) tämän topin kaava on piirretty pikaisesti vanhasta topista ja sanan mukaisesti pikaisesti ommeltu. 

Bloggausjonossa on vielä monta työtä mutta kukahan saisi aikaan kirjoitella niistäkin. Olen hurahtanut tuohon ompelemiseen (ja nettikangaskauppoihin) koska ompelemalla valmistuu tosi nopeasti uutta. Puikotkin suihkivat kuitenkin vielä tasaisesti. Jotain omaa harrastusta pitää olla :)

7 kommenttia:

  1. Eipä ollenkaan hullumpi ystävä ;-) Ihan hengästyttää moinen tahti, ompelu vaatii tilaa ja aikaa, mistä ihmeestä sitä oikein taiot? Kivoja vaatteita ja pirteitä kankaita, tuo mekkonen on tosi suloinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se ompeluaika näyttää olevan suoraan vähennettynä kotitöihin käytetystä ajasta...mutta eipä kotityötkään näytä tekemällä lopu joten ei huolta vaikka välillä käyttäisi aikaa muuhunkin. :)

      Poista
    2. What a lovely dress! That rose one, I mean. And that last piece of clothing, that aqua colored, leopard - printed thing....Oh boy! I must say I fell in love with it, be it it's too small for an adult woman.

      Poista
  2. Ompelu on sellainen taito, jota ihan rehellisesti kadehdin. Itse en ole koneen kanssa edes hyvänpäiväntuttu, ollaan melkeinpä sotajalalla. Olis yksi niin kiva t-paita, josta tahtoisin eri variaatioita, mutta kun tuo trikoon ompeleminen... Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä minäkään uskonut koskaan ystävystyväni ompelukoneen kanssa mutta elämä yllättää. Parasta ehkä juuri tuo että hyvällä kaavalla voi tehdä monia variaatioita vain kangasta vaihtamalla.

      Poista
  3. Hieno ystävä sinulla ja kaunista jälkeä. Ja pikku virheet tekee käsitöistä tekijänsä näköisiä. Minun ystäväni on edelleen pölyttymässä nurkassa. Kaasu jalka on kipeenä niin jotenki ei viitsi rasittaa sitä, tai oiskohan tuo sittenkin teko syy...yhyy.

    VastaaPoista
  4. Hienoa lukea, että joku on ystävystynyt ompelukoneen kanssa. Mä en ole. Olen kyllä yrittänyt hieroa edes sen verran ystävyyttä, että saisi paikkailtua housuja ym, mutta toistaiseksi se on neula, lankaa ja kädet...

    VastaaPoista