Ommeltuja

Tässä loput tekeleet. Ompelukoneesta on tullut hyvä ystäväni ja teinkin syksyllä pienestä varastosta ompeluhuoneen. Käytännössä se on pöytä pienessä varastossa jossa on ompelukone ja saumuri mutta kaikkein parasta on että niitä ei tarvitse siirrellä mihinkään eikä pois minkään muun tieltä vaan voi ommella ja jättää kesken ihan milloin vaan. Ihan parasta asunnossa jossa yhtään ylimääräistä neliötä ei ole käyttöön. 

Yksi mekko on vielä kuvaamatta, toivottavasti sekin onnistuu kuvata seuraavalla kerralla. 

 Tämän tein jo syksyllä. Metsolla oli myynnissä Pupu Tupuna joustocollegea ja koska nuorimmainen tykkää Tupunasta niin ajattelin tehdä liivimekon. Kiire oli saada valmista mutta sittenpä kuopus ei halunnutkaan mekkoa! Se jäi siis lojumaan kasaan kunnes keksin laittaa helmaan kuminauhan joka muuttaa mekon tunikaksi ja sitten siitä tulikin lemppari :) kuvaa nykyversiosta ei ole mutta tämä kelvatkoon. 

 Kuopuksen kaveri sai synttärilahjaksi karkkitunikan.

 Ja kuopus löysi joulupaketista mansikkajoustofrotee tunikan. Tilasin Tyyne-Esteriltä joustofroteita tiskirätteihin mutta kuopus tykkäsi tästä kankaasta ja puoli metriä riitti hyvin tunikasn niin tekaisin tällaisen. Nyt kyllä kuopus sanoi ettei aio tätä käyttää joten saa nähdä mikä on tunikan kohtalo. Melko vaativa vaatemaku eräillä perheemme jäsenillä...

 Tonttulakkia tarvittiin enne joulua ja sellainen syntyi pikkusiskoni vanhoista velourhousuista kahdella saumalla. Tämä oli näppärä idea!

 

 Olen aiemminkin tehnyt näitä kestotiskirättejä mutta nyt tajusin että joustofrotee on melkein sama asia kuin käyttämäni bambujoustofrotee. Näihin alempiin sain siis käytettyä kaikki jämäpalat jotka ovat jääneet syksyltä. Taustakankaana on valkoista bambujoustofroteeta. Ylempiin tilasin siis Tyyne-Esteriltä kankaita. Nuo piparkakkurätit olivat meidän tämän vuoden joulumuistamisia. 

Päällystettäviä nappejakin kokeiltiin syksyllä. Näitä esikoinen teki itsenäisesti ison kasan. Tarvikkeet tilasin Nappikauppa Punahilkasta jossa olikin tosi nopea toimitus. Teimme jättiklemmareita, pompuloita, pinnejä ja magneetteja. Varsinkin kaverisynttärilahjoiksi itsetehdyt pinnit ja pompulat olivat kiva idea.

Noin. Nyt on ainakin suurinosa tekeleistäni esitelty. Nyt voi suunnata uutta kohti. Se yksi mekko ja ainakin yhdet ommellut lököhousut jäivät esittelemättä mutta muuten ovat kaikki päässeet näytille. 

Uusi projekti onkin jo koukulla ja se onkin ihan hurjan tunnepitoinen juttu koska siinä suurimman työn on tehnyt minun mummoni <3

Parin kuukauden hiljaisuus

Näin rauhallisena joulunpyhänä on hyvää aikaa rikkoa blogihiljaisuus ja pläjäyttää parin kuukauden aikaansannokset ilmoille. Saa nähdä riittääkö yksi postaus vai pitääkö tehdä kaksi :) olen siis ollut ahkera täällä taustalla. Syksy on meidän perheessä ollut sairastelukierrettä ja sitkeä vatsatauti varjosti myös joulun viettoa mutta toivottavasti nyt oltaisiin jo parempaan päin. Ei voi onnellisempi olla kun lapsi on tänä aamuna syönyt jo ruisleivän kahdella päällisellä, mehujään ja annoksen riisipuuroa! Varsinkin kun taustalla on neljän päivän lähes totaalisyömättömyys...

Mutta niihin käsitöihin. Toivottavasti kaikista on vielä luvia. Eilen räpsin uudella älykkäällä puhelimellani ulkona kivoja pipo kuvia mutta tämä älykkyys ei hyväksy jostain syystä blogiani blogger appsiin, väittää vaan ettei blogia löydy sähköpostiosoitteella. Mikäli joku tietää mikä vipstaakkeli minulla on väärin niin kertokaa. Kännykällä olisi helppo blogata kun kuvat ovat useimmiten siellä.

Jostain on aloitettava eli linnasukat. 7 veljeksen jämiä varastoista. Tällaiset sukat etenevät kuin itsestään eli näitä lisää! Mukavasti saa pikkukeriäkin neulottua pois. Itselle vain muistiin että varteen kannattaa luoda 52s normaalin 48 tilalle. 

 Näistä intoutuneena pikkuneiti tilasi itselleen linnasäärystimet jotka joulupukki toikin...

 7 veljestä lempiväreissä. Nämä tuli neulottua yhdessä (!) päivässä! 

 Sitten tehtiin lapasia...nämä menivät paikalliseen joulupuukeräykseen lämmittämään kahden tytön käsiä. Toivottavasti ovat olleet saajilleen mieluisat. Samalla mallilla tein vielä yhdet nallesta 

Tähän kuvaan päätyi myös äskeiset linnasukat kun en muistanut että niistä oli kuva jo valmiina.

Ylimmät kuplalapaset ovat harmaata ja sateenkaari 7 veljestä. Pienet pinkit ovat nallea ja nalle taikaa ja nämä lilat ovat nallea. Hauska malli joka on jo pari vuotta vanha mutta kolahti minulle nyt vasta.

Pikkusisko sai lahjapaketista älykkäät lapaset. Näihin löytyy ohjetta Missä neuloimme kerran blogista. Ideana siis että sormet saa kolosta ulos riisumatta koko lapasta ja pujotettua takaisin lämpimään etteivät näpit jäädy näinä älyaikoina. Hauskat tehdä. 

Kuvat ovat surkeat kun lanka on petroolin väristä 7 veljestä ja kuvaussessio suoritettiin ilta-aikaan.

Pari tuubiakin tuli tehtyä. Pinkki ihanaa Novitan Metsoa jota tilasin pari kerää. Voi miksi en ole kokeillut tätä lankaa aiemmin, ei nimittäin taida olla enää värikartalla? Valkoinen on Novitan Hilettä yksi kerä niin pitkälle aina oikeaa kun kerästä riitti. Helppoja, yksinkertaisia mutta kuitenkin kauniita.

Lopuksi vielä pipoja. Keskellä samaa Metsoa kuin äskeisessä tuubissa, minun lempipipo! Reunoilla My Boshista pari kokeilua. Ensimmäinen tuntui ei koskaan enää kokemukselta mutta seuraava sujui jo sutjakkaasti. Minun huippukuivat kädet eivät oikein tykkää tekokuidusta mutta kunhan muisti rasvata kädet niin sitten sujui paremmin. 

Tässä neulomukset. Ompelukset taitavat saada ihan oman kertomuksensa.

Vino shown tapaan

Meidän perhe kokoontuu sunnuntai-iltaisin katsomaan Vinoshowta, ja siinäpä onkin hauska ohjelma. Kolahtaa harmittomuudellaan myös perheen kuopukseen joka kutsuu sunnuntaita Vino show päiväksi. Tästä johtuen myös sukantekele vinksahti ihan vinoon.

 Facebookin jämälankaryhmässä näin kuvan vinoista varsista ja näyttivät sen verran hauskoilta että pitihän niitä kokeilla. Mallineule on helppo 2o. Lk, 2o, 2o. Yhteen. Viiden kerroksen välein vaihdoin väriä. Itselleni minä näitä ajattelin mutta varresta tuli 48s. Niin tiukka että tyttärelle menivät. Ehkä tulee itselle tehtyä sitten omat vinksahtaneet myöhemmin. Hauska ja nopea malli ja 7 veljeksestä valmistuu kyllä nopeasti verrattuna ohuisiin sukkalankoihin jotka myös puikoilla odottelevat. 

Toiset valmistuneet sukat menevät hyvälle ystävälleni. Olen joskus hänelle neulonut sukat ohuesta sukkalangasta ja viimeksi kyläillessä hän näytti että sukissa on iso reikä kantapäässä. Uusia sius tarvitaan pikaisesti. Pitkän mietinnän jälkeen langaksi valikoitui Zeldas Dippinsin lanka jota olen ainakin pari vuotta jo marinoinut. Olen välillä yrittänyt siitä neuloa mutta ei ole onnistunut. Nyt kuitenkin muistin että langasta oli varren alku odottamassa Rinsessamallilla ja näin ajatus ja lanka kohtasivat ja neuloin Rinsessat valmiiksi. Kylläpä tulikin kauniit, vaikka itse sanonkin :) 

Toivottavasti ovat ystävälle sopivat ja mieluisat kun ehdin ne hänelle viemään. Tuo rinsessa malli koukutti sen veran että nyt Nallelaatikosta huutelee Nalle Taikan uusi syksyväri petrooli-terra mikä-lie että pitäisi myös Rinsessoiksi päästä. Nämä rinsessat valmistuivat kuin huomaamatta lapsen voimistelunäytöksiä odotellessa. Olen siis päässyt vihdoin siihen äitijoukkoon joka istuu tuntikausia katsomossa ja ehtii samalla neuloa vaikka mitä :) enkä muuten ollut aino neuloja katsomossa...

Eilen oli isänpäivä ja täysin aikatauluton päivä pitkästä aikaa. Yleensä sunnuntaisin on treenikuskauksia joten kelloa on välillä katseltava mutta eilen treenit olivat vapaalla. Ehdin siis neuloa koko päivän! Mielessä on jo pidempään ollut Tättähäärän tapaan neulotut raitasukat ja nyt päätin kokeilla. Väritkään eivät ole sitä tyypillistä minua mutta juuri nyt olivat ne parhaat. Katsokaapa! 

 Sukka ja kissat. Noinkin lähellä toisiaan vaihteeksi. Näin syksyllä kun ulkoiluaika vähenee huomaa Felixin härnäävän Tuiskua paljon enemmän. Taitavat virikkeet sen verran vähentyä että leikkiseuraa tarvitaan. Nyt alkavat työt kutsua joten mukavaa alkavaa viikkoa kaikille'

Syysmekko

Nyt urakalla päivityksiä kun kerrankin on aikaa. Ompelukoneet on olleet viime aikoina kovassa käytössä ja valmistakin on syntynyt. Olen saanut monia uusia lempipaitoja ja tunikoita ja tässä niistä uusin.

Kangas on Pehemiän rupupussista. Materiaali on joustofroteeta mutta kankaan nimeä en muista enää. Ensin ajattelin että mitähän minä tästä kankaasta tekisin mutta lopulta idea sitten syntyi. Pikku Piltissä on myynnissä ihana Ruskamekko kaava jota en tosin vielä ole tilannut muutta haaveissa on. Sitä vähän omalla idealla kuitenkin sovelsin ja kokeilin. Tunikakaava on ottobren luottokaava josta olen muutkin tunikat tehnyt. Kangasta minulla oli tasan metri joten pientä haastetta oli kaavojen asettelussa ja leikkaamisessa. Helman levensin niin leveäksi kun sain ja pientä savupiippukaulusta kokeilin ekaa kertaa tyyliin kai se näin tehdään kun en ole koskan nähnyt :)

Minä tykkään lopputuloksesta. Varsin soppeli työ ja arkivaatteeksi. Olen myös joutunut perumaan ajatukseni siitä etten koskaan käytä legginsejä. Tällainen trikoomekko kaipaa niitä kyllä kaverikseen. Samoin kuin pitkiä villasukkia. Edelleen harmittaa liian lyhyeksi lyhentämäni oranssi tunika jota olen kyllä jo vähän pidentänyt, mutta jos olisin tämän mekon tajunnut aiemmin niin olisin voinut siitäkin kankaasta tehdä tällaisen mekon. Hrmph...

Seuraava mekkokangas saapuu toivottavasti piakkoin jotta pääsen surauttamaan itselleni seuraavan mekon. 

Kissa mau

Taas olisi blogattavaa vaikka koko viikon edestä mutta jotenkin tuntuu bloggaaminen olevan kovin tahmeaa tällä hetkellä. 

 Uusimmista on parasta aloittaa. Aamulla

valmistui molemmille tytöille kissalapaset. Lankana 7velj mustaa ja valkoista. Itse ajattelin väritykseksi jotain tällaista Felix tyylistä 

 Mutta lapset olivat toista mieltä. Musta on kyllä hankalaa neulottavaa näin syksyn pimeydessä. Silmukoita ei nähnyt saatikka että kerroksia olisi laskenut...valmista tuli siitä huolimatta. Pienemmissä on 36s. Ja isommissa 40. Isommat sopisivat minunkin käteeni joten kummasti tuo esikoinen lähentelee äidin kokoa! Kengännumerokin enää vain kahden numeron päässä minun kengistäni! Hui!

Malli näihin lapasiintuli hämärästi näistä mummon aikoinaan minulle tekemistä lapasista. Ajatelkaas että nämä ovat ainakin 25v vanhat ja edelleen täysin nyppyyntymättömät! Niin se laatu on vuosien myötä muuttunut.

 Nykyään voi yhden kauden laskea neuleiden kestävän jos sitäkään. Lumileikit saavat monesti langan ihan pörröiseksi talvella. Mutta siitä huolimatta uusia on ihana tehdä eikä lapasia ja sukkia ole koskaan liikaa.

Yksi tuotos vihdoin blogistaniassa. Milloinkahan ne loput saisi julki? 

Liian hiljaista blogistaniassa

Kuulin tänään toteamuksen että kiirettä on vissiin ollut kun blogikaan ei päivity. Tässäpä siis tarjolle sillisalaattia lauantai-illan iloksi. Moni työ on odottanut samantapaisia kavereita valmiiksi jotta voisin blogata kaikki yhdellä kertaa. Mutta välillä valmistuminen ja projektit viivästyvät niin päivityksetkin odottavat. Ja juu kiire ja arki kaikkine muunnoksineen rysähti niskaan elokuussa ja sellaista haipakkaa mennään että mihinkähän se syyskuukin katosi? Ehdinköhän nauttia siitä yhtään?

Ompelukone surahtelee tasaisesti ja välillä valmistuukin..pehemiän rupusäkistä paljastui reilu pala tätä ihanaa joustofroteeta. Pyörittelin mielessä ajatusta trikoomekosta ja joku nettisivustoilla varoitteli ettei 

Tulisi yöpaitaa. Noh nopeasti ommellen tuli ihan liian pitkä ja yöpaita...lyhensin ja nyt tuntuu että tuli liian lyhyt. Käytössä on kuitenkin ollut ja ihan kiva paita on mutta harmittaa kankaan tuhlaaminen. Jäljelle jäävistä paloista kun ei tahdo saada mitään järkevää ja jos olisin kunnolla tehnyt alusta niin kangasta olisi jäänyt paljon enemmän jäljelle..

Lapsukainen tarvitsi kännykkäpussia koulun alkuun ja sellainen tulikin tehtyä. Ihan onnistunut tapaus. Laitoin askarteluhuopaa kankaiden väliin ja se toimii hyvänä pehmusteena. Oli tosin melko paksua ommeltavaa mutta lasten kännykotelossa mielestäni hyvä juttu kun kännykät tuppaavat kokea välillä kovia. Tässä totesin tehneeni monta juttua turhan monimutkaisesti ja tarkoitus oli bloggata samantien ja kirjata muutosideat ylös mutta...unohtui ja seuraavaa pussukkaa tehdessä olin taas lähtöpisteessä. 

 Tämä on enemmän aikuisversio joten pehmikkeenä elektroniikkapaketeissa usein olevaa ohutta pehmomuovia. En tiedä mikä sen nimi on, ei kuplamuovia kuitenkaan ;) kankaana vallilan verho (joka ensi jouluna on hieman lyhyempi versio...) nykyiset kännykät ovat kyllä hurjan isoja, tuntuu että nämä pussukatkin joutuu ompelemaan hurjan leveiksi ja korkeiksi. 

Pistetäänpä tähän nyt itselle muistiin että läppä leikataan päälikankaaseen erikseen ja vuoreen kaikki yhteen pötköön. Päällikankaan läpän ja pussiosan väliin ommellaan hihnan kiinnikkeet samalla saumalla. Sitten koko pussukka kääntöaukkoa vaille. Käännetään, ommellaan tarrat ja pussiosa yhteen. Epäselvää muille mutta jos itse edes muistaisin järjestyksen kun näitä mietiskelen. 

Lopuksi vielä kahdet eläimelliset sormikkaat kokoa 4v. 

 Näihin tuli käytettyä loput Regian zoofarista. Ovat kuopukselle sopivaa kokoa ja aika hauskan näköiset käsissä. Keltaisen tiikerilangan sain kulutettua loppuun, seepralankaa olisi vielä pieniin sukkiin tms. Ihan hauskat taas mutta enempää sormikkaita ei kyllä jaksa putkeen tehdä. 

Tällaista sekametelisoppaa tuntuu elämä nyt olevan, ei päätä eikä häntää :) ei vaan, monta rautaa tulessa ja monenlaista puuhaa vaiheessa, kai nämä niitä ruuhkavuosia nyt ovat...

Ompelukoneystävyys

Olen saanut uuden ystävän. Ystävystymiseen meni monta vuotta ja välillä tuntui että tätä ystävää en tarvitse elämääni mutta hiljaa tuli hyvää. Vihdoin kehtaan näyttää ompeluksiani julkisesti ja jopa käyttääkin. Virheitä tulee jokaiseen työhön mutta jos eivät itseä haittaa niin eipä niistä muidenkaan kannata nurista. Tänä viikonloppuna on ollut vuorossa lasten vaatteet. Piirtelin kaavat jo viikolla ja leikkelin kankaatkin mutta arkena ei kyllä ehdi ompelemaan. Joten heti perjantaina töiden päätyttyä tai oikeastaan jo aamulla ennen töihiin menoa aloitin kuopuksen farkkumekolla joka harmittavasti jäi työpäivän ajaksi kesken. Perjantaina istuin suoraan koneen ääreen töistä tullessa ja mies joka 7min minun jälkeeni tuli kotiin kysäisi että milloin minä oikein olen kotiutunut kun olen jo ompelemassa :) 

 Tässä tulos. Kuvat ovat surkeita koska mallinuket eivät innostuneet kuvailuihin. Saas nähdä miten kuopus ompelemiani vaatteita tulee käyttämään koska viimksi ompelemani kesähousut menivät kaverille koska niistä ei valmiina sitten tykättykään... 

 Tämä farkkumekko on ollut toiveissa siitä lähtien kun minä ompelin itselleni kesällä farkkumekon. Sitä oranssikukallista kangasta ei paikallisesta kangaskaupasta enää saanut mutta tällaista löytyi. Otin 50cm kangasta jonka ajattelin riittävän...vähän lyhyt mekko syntyi. Kaavat otin uusimmasta Suuri Käsityölehdestä jossa on Metsolan mekko kaava. Sitä siis lyhensin reippaasti ja meidän hoikkeliinille leikkasin 98/104 koon ilman saumavaroja. Taakse ompelin vetoketjun ja vihdoin pääsi yksi karnaluksista ostama halpisvetskari käyttöön. Vähän huonosti vetoketju asettui toiselta puolelta mutta ihan käyttökelpoinen mekko tästä tuli. Jännityksellä odotan milloin tämä paljon odotettu mekko pääsee käyttöön..

 Seuraavaksi trikoopaita liian isolla henkarilla. Tätäkin on odotettu mutta sovittaessakin ehti juuri ja juuri katsomaan ennenkuin kiskottiin jo pois päältä. Karkkikangasta ja resoria tilasin Hannan Kankaan loppuunmyynnistä ja aika hyvin tätä jäi vielä jäljelle. Koko 98 ja malli Ottobre 4/12 vähän muokaten. Alas ompelin toiveesta resorin ja valmista työtä ihastellessani huomasin kaula-aukkosauman päätyneen etupuolelle...miten ihmeessä kun tarkkaan katsoin että menisi oikein? No ihan kiva tästäkin tuli. Perustaidot alkavat olla hallussa vaikka pikkumokia syntyy...

Viimeinen pikatikki on esikoisen toppi. 

 Ostin ainakin 1,5m palan turkoosia trikoota Eurokankaan palalaarista. Kovin on ohutta trikoota joten topeiksi ja capreiksi taitaa päätyä. Ajattelin myös kokeilla kuopukselle yöhaalaria kun hän tykkää niistä eikä vauvojen unihaalari tyyppisiä pukuja 4v ole oikein tarjolla :) tämän topin kaava on piirretty pikaisesti vanhasta topista ja sanan mukaisesti pikaisesti ommeltu. 

Bloggausjonossa on vielä monta työtä mutta kukahan saisi aikaan kirjoitella niistäkin. Olen hurahtanut tuohon ompelemiseen (ja nettikangaskauppoihin) koska ompelemalla valmistuu tosi nopeasti uutta. Puikotkin suihkivat kuitenkin vielä tasaisesti. Jotain omaa harrastusta pitää olla :)

Paita per päivä

Pitkästä aikaa.. Monta valmistunutta ja kuvattuakin on valmiina mutta bloggaaminen on ollut työn ja tuskan takana. Aloitetaan kuitenkin melkein tuoreimmista.

Hannan kangas ja sisustus nettikauppa lopettaa ja satuin hyville tarjouksille. Tuli tilattua viitisen metriä kankaita ajatuksena ommella itselle tunikoita. Viime viikonloppuna tulikin sitten urakoitua. Kaavat ovat Ottobre 5/2013 ja ihanan peruskaavat jotk sopivat minulle muokkaamatta. 

 Perjantaipaita valmistui Royal tuotteen kankaasta. Nimeä en millään enää muista. Onneksi sain tätä tilattua ennenkuin loppui! Ihana kangas! Oikein onnistunut tekele josta tuli heti lempipaita.

 Lauantaina ompelin paidan trikoosta josta olen aiemmin ommellut mekon. Tästäkin tykkään ihan hurjasti. Jotenkin tämä kangas on niin kaunis että voisin vain katsella tätä. Tämän ompelin samalla kaavalla kuin perjantaipaidankin.

 Sunnuntaipaidan kaava on samasta ottobre 5/2013 mutta raglanhihoilla. Tämä kangas on myös Hannan kankaasta. Tämä on joustofroteeta joten vähän erilainen mutta ihana ja käyttökelpoinen tämäkin. 

Tälle viikolle on siis väriä riittänyt. Olen vähän huono ostamaan itselleni uusia vaatteita mutta nyt kun minusta tuntuu että onnistun ompelemaan ihan käyttökelpoisia vaatteita niin ehkä minunkin nvaatevarastoni uusiutuu välillä. Nyt on vain noiden nettikangaskauppojen kanssa käynyt kuten aikoinaan lankakauppojen. Surffailen ja ihastelen...ja tilailen...on kuitenkin ihana oppia uusia asioita. Ompeleminen kun ei ole koskaan ollut minun bravuurini. 

Viimeiseksi vielä superäitipostaus. Lähestulkoon aina kun lapset pyytävät ompelmaan tms. Jotain tulee sanottua että juu mutta ei nyt. Viikolla iltapala aikaan esikoinen kysyi voisiko katsoa kankaita kun toivoisi uutta penaalia. Puolessa tunnissa ideasta oli kankaat valittu, vetoketju löydetty ja uusi penaali ommeltu. Ihan vuorin kanssa. Itsekin yllätyin. 

Näin. Nyt lapset nukkumaan jotta itse pääsee potemaan nuhaa vesiräkämuodossa. Johan iski..

Lämmittävä paketti

Tuskinpa kukaan muu kuin neulootikko innostuu näin kovasti tällaisesta paketista. 

 Painoa 2kg ja oli se suurin paketti lähikaupan pakettihyllyllä. Ulkona edelleen +30 ja vähitellen alkaa pinnaa kiristämään..juu tykkään kesästä, auringosta ja lämmöstä mutta siinä vaiheessa ku mittari näyttää ulkona +45 ja sisällä +32 alan kaipaamaan viilennystä. Myönnän harkinneeni jo kylppärin lattialla makoilua koska ilman lattialämmitystä se on mukavn viileä. En kuitenkaan heittäytynyt kylppärin lattialle vaan istuin ulkona jalat kylmävesisaavissa jalkakylvyssä. Viilensi sekin :) kummallista tämä helteestä ei saa valittaa-näkemys. Miksei saa? Jos helteestä tulee kurja olo eikä kotona ole huippuilmastointia (ja autostakin se hajosi juuri helteiden alkaessa) niin miksei sitä saa kertoa vaan pitää hymyillä auringon kanssa kilpaa. 

No juu, en ole helleihminen, se tuli nyt selvitettyä ja sitten paketin sisältöön. Tarkkasilmäiset tunnistavat varmasti jo paketin pakkaustavasta mitä tilasin.

 Lankaa tietty ja Novitalta. Suuret kiitokset sinnepäin nopeasta toimituksesta! Maanantai-iltana tilasin ja tänään ovat jo hypisteltävänä. Lähinnä tuossa kasassa on lankoja jotka puuttuvat tekeillä olevista neuleista. Tuo maitosuklaa sekä Nallessa että 7 veljeksessä houkuttelee kovasti ja Nallea ostinkin perjantaina ilmestyvässä Novitassa olevaan villatakkiin. Sitten siinä onkin Puro Batikia tyttären paitaan ja Nalle Taikaa virkattuun mekkoon jota toivottvasti jossain vaiheessa jatkan. 

7 veikka syklaami on vaan niin ihanan väristä ja mustaa ja valkoista tarvitsee aina. Siinäpä ne, kyllä noita taas jonkun aikaa neuloo (kunhan sen verran viilenee että voi neuloa...) 

Tätä tulin vaan kertomaan, eipä mulla muuta.

Sukkia paleleville varpaille

Uusimmat sukankutaleet onkin sopiva esitellä kun ulkona elohopea kohoaa liki +30. Olen selvinnyt jo monta viikkoa ilman villasukkia mutta eiköhän niidenkin aika ole taas pian. 

 Näiden sukkien esiäoti on Ravelrysta löytyvä Stripe Tease malli. Nämä ovat vaan jo melko kaukana alkuperäisistä omne sovelluksineni etten tiedä pitääkö tätä oikeaoppisesti sanoa tuoksi malliksi vai omaksi malliksi. Kertokaa viisaammat vastaus. 

Joka tapauksessa nämä on neulottu 7 veljestä raitalangalla. Vasemmanpuoleiset punaraidalla ja oikeat sateenkaariraidalla. Sainpa nämäkin langat vihdoin käyttöön kun en ole oikein tiennyt mitä näistä tekisi. Punaisissa varressa 58s. Ja jalkaterässä 52. Karnevaaleissa alussa 54s. Ja jalkaterässä 48s. Punaiset ovat kokoa 39 ja sateenkaaret 36. Molempiin kului aika pitkälti koko raitakerä ja jonkinverran mustaa. Kivat ovat neulo mutta ei näitä montaa peräkkäin jaksa. Sen verran ovat nyhräämistä. 

 Muitakin raitoja on tehty. Tässä Kyjy 1 vuodelta 2013. Valmistuivat siis vihdoin. Hauskat sukat jotka jostain syystä hautautuivat korin pohjalle ja talvella mustan neulominen on sen verran tihrustamista että jäivät sen takia odottamaan kesää. Kokoa näillä 35-36 ja lankan musta Fabel ja sekalaiset samanvahvuiset jämät. Yhteen viiden kerroksen raitaan kuluu muuten niin onnettoman vähän lankaa että näissä jämäsukissa kulutus jäi melko näkymättömäksi. 

 Nämä ovat Fortissima Mexicoa. Mukava lanka neuloa ja taisinkin saada kulutettua koko loppukerän näihin. Eipä näistä muuta, perussukkaa parhaimmillaan. Koko 38-39 ja lankaa kului n. 60g.

 Viimeiset jämissukat ovat minun lempparit. Mustaa Fabelia ja Zaubeballin kevät jota jäi jäljelle viime kevään Malukahuivista. Näissäkään jämäkerät eivät näyttäneet loppuvan millään joten vielä täytyy yrittää kuluttaa ämä ihana pinkki-vihreä johonkin. Raidan leveys 2krs ja muuten normisukka, minulle passeli 38-39.

Näin. Seuraavaksi luvassa taas ompelua, ompelua ja lisää ompelua. 

Ihanuus!

Kehtaako sitä ollakkaan näin iloinen ja ylpeä itsetekemästään...toisaalta jos ei itse arvosta niin miksi kukaan muukaan arvostaisi. 

 Tämä minun uusi käsilaukku on vaan niin superihana kaikinpuolin. Tämähän on Molla Millsin Virkkuri 2 kirjasta muotoja ja kuvioita (?) siis mallikuvio ja mitat ovat ohjeen mukaan ja lankakin Cataniaa. Lopullinen laukun muoto on omaa sovellusta. 

 Lankana siis Catania ruskea, luonnonvalkoinen ja fuksia. Lankaa kuluiihan täydellisesti ohjeen 1kerä/väri. Tämän verran jäi jäljelle 

 Nallekerä auttaa hahmottamaan nöttösten kokoa. Minä ompelin tähän vuorin joka minusta on ihanan romanttinen. Tällaista kangasta löytyi myös ystäväni tuomasta kasasta. Vetoketjun ompelin ensin koneella vinonauhaan. Sitten ompelin vinonauhan käsin virkkuuseen ja lopuksi vuorin käsin vinonauhaan. Todennäköisesti helpommallakin olisi päässyt mutta nyt on ainakin tukeva. Hihnaksi päätyi Mollan idealla vanha vyö. Kotoa sattui löytymään juuri sopiva liian lyhyt pinkki vyö! Ja jos ei vielä selvinnyt niin minä niin tykkään tästä! 

Samaan syssyyn esitellään tyttären pikkulauku joka on myös Molla Mills ohje. Tämän voi tulostaa ilmaiseksi Suomen Langan sivuilta. Ohjeen nimi on Leolaukku. Minun tekemä laukku on vain puolet ohjeesta, eli puolet mallikerrasta ja puolet korkeudesta. Minulla oli Cataniaa  taas kerä per väri joten n uskaltanut kokonaista laukkua alkaa tekemään. Lankoja jäi reilusti jäljelle joten isomman olisi kyllä voinut tehdä. 

 

Tässä vuorina ja hihnana musta tyynyliina jonka pilkoin sopiviksi paloiksi. Ajattelin että tulisi halvemmaksi ostaa tyynyliin "kankaana" kuin marssia kangaskauppaan. En tiedä tuliko mutt 3,50€ tyynyliinasta ei ole kovin paha hinta. Vetoketjukin tästä löytyy ja syy miksi tuohon ylläolevaan laukkuun ompelin niin paljon käsin... Tähän laukkuun ajattelin vain pikaisesti ommella hihnat koneella mutta ompelukoneen neula osui vetoketjun ja lensi monessa osassa pitkin pöytää. Pari palaa osui myös minuun ja täytyy kiittää onnea ettei silmään osunut! Hui! Niitä pikku sirpaleita saikin sitten etsiä ja imuroida...tästä syystä käsin ompelu houkutteli enemmän kuin koneompelu.

 Ihan kavereita ollaan kuitenkin ompelukoneen kanssa edelleen. Vaikka tänään katkaisin kaksoisneulan näitä kuopuksen kesäpöksyjä ommellessa. Neidin caprit ovat koko ajan pesussa tai hukassa joten kaivoin jämäkankaat esiin. Muista ompeluksista on jäänyt pieniä kangaspaloja jäljelle ja niistä vähän kikkailemalla sain kolmet housut kokoa 98cm. Ovat vähän tyyliä "ei sen niin väliä" pihahousuja mutta kelpaavat hiekkalaatikkoleikkeihin varmasti. 

Nyt on kuulkaas draivi päällä. Ihana kesäloma kun ehtii harrastamaan! Äsken tuli tämäkin lomalainen sohvalle pötköttämään. Felixiä ei pahemmin ole viime päivinä sisällä näkynyt vaan viihtyy ulkona aamusta iltaan ja yöksi pitää tavalla tai toisella aina huijata sisään.