lauantai 27. syyskuuta 2014

Liian hiljaista blogistaniassa

Kuulin tänään toteamuksen että kiirettä on vissiin ollut kun blogikaan ei päivity. Tässäpä siis tarjolle sillisalaattia lauantai-illan iloksi. Moni työ on odottanut samantapaisia kavereita valmiiksi jotta voisin blogata kaikki yhdellä kertaa. Mutta välillä valmistuminen ja projektit viivästyvät niin päivityksetkin odottavat. Ja juu kiire ja arki kaikkine muunnoksineen rysähti niskaan elokuussa ja sellaista haipakkaa mennään että mihinkähän se syyskuukin katosi? Ehdinköhän nauttia siitä yhtään?

Ompelukone surahtelee tasaisesti ja välillä valmistuukin..pehemiän rupusäkistä paljastui reilu pala tätä ihanaa joustofroteeta. Pyörittelin mielessä ajatusta trikoomekosta ja joku nettisivustoilla varoitteli ettei 
Tulisi yöpaitaa. Noh nopeasti ommellen tuli ihan liian pitkä ja yöpaita...lyhensin ja nyt tuntuu että tuli liian lyhyt. Käytössä on kuitenkin ollut ja ihan kiva paita on mutta harmittaa kankaan tuhlaaminen. Jäljelle jäävistä paloista kun ei tahdo saada mitään järkevää ja jos olisin kunnolla tehnyt alusta niin kangasta olisi jäänyt paljon enemmän jäljelle..

Lapsukainen tarvitsi kännykkäpussia koulun alkuun ja sellainen tulikin tehtyä. Ihan onnistunut tapaus. Laitoin askarteluhuopaa kankaiden väliin ja se toimii hyvänä pehmusteena. Oli tosin melko paksua ommeltavaa mutta lasten kännykotelossa mielestäni hyvä juttu kun kännykät tuppaavat kokea välillä kovia. Tässä totesin tehneeni monta juttua turhan monimutkaisesti ja tarkoitus oli bloggata samantien ja kirjata muutosideat ylös mutta...unohtui ja seuraavaa pussukkaa tehdessä olin taas lähtöpisteessä. 
 Tämä on enemmän aikuisversio joten pehmikkeenä elektroniikkapaketeissa usein olevaa ohutta pehmomuovia. En tiedä mikä sen nimi on, ei kuplamuovia kuitenkaan ;) kankaana vallilan verho (joka ensi jouluna on hieman lyhyempi versio...) nykyiset kännykät ovat kyllä hurjan isoja, tuntuu että nämä pussukatkin joutuu ompelemaan hurjan leveiksi ja korkeiksi. 

Pistetäänpä tähän nyt itselle muistiin että läppä leikataan päälikankaaseen erikseen ja vuoreen kaikki yhteen pötköön. Päällikankaan läpän ja pussiosan väliin ommellaan hihnan kiinnikkeet samalla saumalla. Sitten koko pussukka kääntöaukkoa vaille. Käännetään, ommellaan tarrat ja pussiosa yhteen. Epäselvää muille mutta jos itse edes muistaisin järjestyksen kun näitä mietiskelen. 

Lopuksi vielä kahdet eläimelliset sormikkaat kokoa 4v. 
 Näihin tuli käytettyä loput Regian zoofarista. Ovat kuopukselle sopivaa kokoa ja aika hauskan näköiset käsissä. Keltaisen tiikerilangan sain kulutettua loppuun, seepralankaa olisi vielä pieniin sukkiin tms. Ihan hauskat taas mutta enempää sormikkaita ei kyllä jaksa putkeen tehdä. 

Tällaista sekametelisoppaa tuntuu elämä nyt olevan, ei päätä eikä häntää :) ei vaan, monta rautaa tulessa ja monenlaista puuhaa vaiheessa, kai nämä niitä ruuhkavuosia nyt ovat...

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Ompelukoneystävyys

Olen saanut uuden ystävän. Ystävystymiseen meni monta vuotta ja välillä tuntui että tätä ystävää en tarvitse elämääni mutta hiljaa tuli hyvää. Vihdoin kehtaan näyttää ompeluksiani julkisesti ja jopa käyttääkin. Virheitä tulee jokaiseen työhön mutta jos eivät itseä haittaa niin eipä niistä muidenkaan kannata nurista. Tänä viikonloppuna on ollut vuorossa lasten vaatteet. Piirtelin kaavat jo viikolla ja leikkelin kankaatkin mutta arkena ei kyllä ehdi ompelemaan. Joten heti perjantaina töiden päätyttyä tai oikeastaan jo aamulla ennen töihiin menoa aloitin kuopuksen farkkumekolla joka harmittavasti jäi työpäivän ajaksi kesken. Perjantaina istuin suoraan koneen ääreen töistä tullessa ja mies joka 7min minun jälkeeni tuli kotiin kysäisi että milloin minä oikein olen kotiutunut kun olen jo ompelemassa :) 
 Tässä tulos. Kuvat ovat surkeita koska mallinuket eivät innostuneet kuvailuihin. Saas nähdä miten kuopus ompelemiani vaatteita tulee käyttämään koska viimksi ompelemani kesähousut menivät kaverille koska niistä ei valmiina sitten tykättykään... 
 Tämä farkkumekko on ollut toiveissa siitä lähtien kun minä ompelin itselleni kesällä farkkumekon. Sitä oranssikukallista kangasta ei paikallisesta kangaskaupasta enää saanut mutta tällaista löytyi. Otin 50cm kangasta jonka ajattelin riittävän...vähän lyhyt mekko syntyi. Kaavat otin uusimmasta Suuri Käsityölehdestä jossa on Metsolan mekko kaava. Sitä siis lyhensin reippaasti ja meidän hoikkeliinille leikkasin 98/104 koon ilman saumavaroja. Taakse ompelin vetoketjun ja vihdoin pääsi yksi karnaluksista ostama halpisvetskari käyttöön. Vähän huonosti vetoketju asettui toiselta puolelta mutta ihan käyttökelpoinen mekko tästä tuli. Jännityksellä odotan milloin tämä paljon odotettu mekko pääsee käyttöön..

 Seuraavaksi trikoopaita liian isolla henkarilla. Tätäkin on odotettu mutta sovittaessakin ehti juuri ja juuri katsomaan ennenkuin kiskottiin jo pois päältä. Karkkikangasta ja resoria tilasin Hannan Kankaan loppuunmyynnistä ja aika hyvin tätä jäi vielä jäljelle. Koko 98 ja malli Ottobre 4/12 vähän muokaten. Alas ompelin toiveesta resorin ja valmista työtä ihastellessani huomasin kaula-aukkosauman päätyneen etupuolelle...miten ihmeessä kun tarkkaan katsoin että menisi oikein? No ihan kiva tästäkin tuli. Perustaidot alkavat olla hallussa vaikka pikkumokia syntyy...

Viimeinen pikatikki on esikoisen toppi. 
 Ostin ainakin 1,5m palan turkoosia trikoota Eurokankaan palalaarista. Kovin on ohutta trikoota joten topeiksi ja capreiksi taitaa päätyä. Ajattelin myös kokeilla kuopukselle yöhaalaria kun hän tykkää niistä eikä vauvojen unihaalari tyyppisiä pukuja 4v ole oikein tarjolla :) tämän topin kaava on piirretty pikaisesti vanhasta topista ja sanan mukaisesti pikaisesti ommeltu. 

Bloggausjonossa on vielä monta työtä mutta kukahan saisi aikaan kirjoitella niistäkin. Olen hurahtanut tuohon ompelemiseen (ja nettikangaskauppoihin) koska ompelemalla valmistuu tosi nopeasti uutta. Puikotkin suihkivat kuitenkin vielä tasaisesti. Jotain omaa harrastusta pitää olla :)