sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Nordic stripes

Tourin kuudes ja viimeinen etappi julkaistiin tiistai- keskiviikon välisenä yönä. Olimme silloin reissussa enkä varannut lankoja mukaan koska tiedossa oli jonkin sortin kirjoneuletta. Aamulla piti kuitenkin kurkata heti herättyään että mitä on tiedossa. Malli näyttikin sopivalta päätösetapilta. Mitään superhaastavaa en olisikaan enää jaksanut. 
 Kotiin tultuamme päätin tehdä nämä pienimmän koon mukaan esikoiselle sopiviksi. Minun jalkaan passaavat kaikki edelliset viidet enkä tiedä raaskinko edes antaa niitä pois niin minä hukun ensi talvena villasukkiin, esikoinen sai siis valita myös värit. 

Näissä sukissa ei ollut mitään täysin uutta. Kirjoneuletta olen neulonut vähän mutta riittävästi tietääkseni tekniikan. Aloitus kärjestä oli vapaavalintainen samoin kuin silmukoiden päättely. Kantapää neulottiin jälkeenpäin mutta sellaisenkin olin tehnyt kerran aikaisemmin. 
 Leppoisaa neulontaa siis koko matkan. Nämä valmistuivat stressittömästi alle kahdessa vuorokaudessa ja sijoitukseksi tällä etapilla tuli 38 joka on ihan huippu minulle! 
 
Minun sukat lähtevät huomenna Lentävään Lapaseen odottamaan lauantaista näyttelyä. Sitä ennen niistä on vielä otettava perhepotretti. 

Kisailu oli kaikenkaikkiaan jännittävää ja hauskaa ja tutustuin kesän aikana mukaviin kanssaneulojiin. Ainoa miinus on tuo vihoitteleva sormi mutta ehkä sekin pääsee loman jälkeen töihin lepäämään :) 

Tänään on pahanlainen startiitti vaivannut mutta siitä lisää tuonnempana...

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Ophidia

Matosukat. Neljä pientä lankanyssykkää päälangan lisäksi sukassa. Juu... Nämä olivat ensimmäiset tourin sukat jotka meinasin jättää neulomatta. Aluksi minulla ei ollut hajuakaan miten saisin nuo lankanyssykät pysymään edes yhden kerroksen sotkeutumatta ihan solmuun ja ajattelin että jos tällä tavalla pitää kaksi sukkaa saada aikaan niin jätän kyllä väliin ja neulon mielummin etappien välillä aloittamaani Puro Batik toppia. 
 Ärtymystä purkaessani toinen tiimiläinen vinkkasi että sukan suu hakaneulalla kiinni ja nyssykät sukan sisään. Tajusin myös ettei pääväriä tarvitse lukita sekä ennen että jälkeen matosilmukan jolloin langat eivät menneet enää solmuun. Johan helpotti ja ajattelin josko näistä kuitenkin tulisi sukat. Edes sen takia että Lentävän Lapasen joukkueet järjestävät kilpailusukista näyttelyn kisan jälkeen ja haluaisin saada kaikki kuusi pariani näytille. 
Punainen sukka jatkoi kuitenkin takkuamista. En osannut laskea kuuteen vaikka kuinka yritin, ja luulen tehneeni näihin sukkiin enemmän virheitä kuin muihin yhteensä. Virheet eivät kuitenkaan ole vähentäneet tehtyä työtä vaan ovat "vahinkoja" joten saivat jäädä jos en ajoissa huomannut. Väänsin punaisen sukan vartta melkein viikon koska jostain syystä malli ei innostanut. En taida oikein olla palmikkoihmisiä kun sain yhden rakkaan Cubicsinikin poikki äheltäessäni.
Sininen sukka sujuikin jo sutjakkaammin. Punaisen sukan valmistuttuani päätin pistää kunnolla lekkeriksi ja vaihtaa värejä päittäin kun eivät olleet lempisukkani muutenkaan. Sininen lanka olikin nopeampaa neulottavaa (!) ja sukka valmistui päivässä. Lopulta opin myös laskemaan kuuteen jota tarvittiin mallikerroissa ja tajusin ettei palmikkokerrosten välissä tarvitse muuta kuin neuloa :) 

Näissä sukissa oli hauska uusi kantapää jota voisin muuallekin kokeilla. Opin myös tekemään noita matoja tai käärmeitä ja niitä voisi kyllä joskus soveltaa muuallekin. Jalassa nämä myös näyttävät ihan kivoilta vaikka M- koon minimivaatimuksilla sukat ovat vähän reilut minulle. 
 Valmista tuli kuitenkin ja eilispäivän oli kummallisen tyhjä olo kun näitä ei ollutkaan enää pakko tehdä joka välissä. Sormi ärtyi näistä sukista taas kipuilemaan. Syy taitaa siis olla ohuilla sukkapuikoilla, paljon kerralla, palmikonkiertoja. Mutta koska sormi on juuri tutkittu eikä sen kummempaa vikaa löytynyt niin eiköhän parin päivän lepuutus taas auta. 

Näissä sukissa muuten lankoina oli Austermann step joka tuntui tosi karhealta parin handu langan jälkeen. Sponsorilankoja ei kuitenkaan ole enää jäljellä joten loppukisa mennään omista varastoista löytyvillä langoilla. Ja niitähän riittää...

Tourin viimeinen ohje julkaistaan tiistai-keskiviikko välisenä yönä tämän hetken arvailujen mukaan. Kyseessä monella värillä neulottavat sukat joten kädet joutuvat taas koville. Tavoitteena on kuitenkin saada sukat valmiiksi ennenkuin loma loppuu. Siinähän se kesä sitten menikin...kakkosetapin sukat pääsivät muuten kuvakisaan saakka johon valitaan 20 ( vai oliko se18) etapin sukkaa. 

lauantai 18. heinäkuuta 2015

From a distance

Sukkia helmillä. Pienillä, siis vielä pienemmillä. Monta sataa, hammaslankaa, kilpailu. Ei ikinä! 
Aika hurjalta kuulosti neljännen etapin tarvikelista. Olen kyllä kuullut että helmiä voi neuloa neuleeseen mutten ikinä ole sellaista tehnyt enkä uskonut tekevänikään. Toisin kävi. Jos aikoo roikkua kisassa mukana on mentävä helmikauppaan. 
Kesäkuun alussa pistäydyin Karnaluksiin ja sieltähän niitä helmiä löytyy. Monenlaisia ja värisiä ilman kovin tarkkoja kokomerkintöjä. Ohjeessa luki 6/0 tai 8/0. Otin siis 6 ja 8 ja olin tyytyväinen. Onneksi kilpakaveri vinkkasi niksin mitata helmien koko. Jos tuumalle ( joka on siis 2,54cm EI n. 5cm kuten luulin...) mahtuu kahdeksan helmeä on koko 0/8. Noh, minun helmiä mahtui neljä...olivat siis puolet liian suuria ja olisin todennäköisesti saanut mukavan jalkahieronnan laittaessani sukkajalkani kenkään...oli siis saatava pienempiä helmiä mikä oli harmi koska olin ostanut myös 0,9 kokoisen virkkuukoukun johon helmet menivät hienosti.
Oikeat helmet löytyivät Villihelmestä ja netissä oli sen verran hyvät kokomerkinnät että minäkin tajusin tilata oikean kokoisia. Tilasin myös koruvaijeria koska prot tuntuivat käyttävän sitä hammaslangan ja virkkuukoukun seurana. 

Ja ei ne helmet nyt mitenkään vaikeita ollut. Oikeastaan aika hauskoja ja n. 400 helmen jälkeen tekniikka oli jo aika nopea. Tällä etapilla pääsin sadan parhaan joukkoon, taisin olla 93 mikä oli iloinen yllätys koska en pitänyt mitään kiirettä. Handun ihanuuslanka on tosi pehmeää ja näistä tuli kyllä tosi nätit. Vielä nätimmät olisivat olleet jos olisin jatkanut helmillä kärkeen saakka mutta kisavietti nosti päätään ja pääsin nopeammin maaliin ilman helmiä. 
 Sukkien valmistumisen jälkeen nettimaailma vinkkasi Tokmannista löytyvistä läpinäkyvistä saappaista. Ne oli pakko saada eikä sadepäivät haittaa enää ollenkaan, tai ainakin jalat pysyvät kuivina. Äitini varmisteli moneen kertaan että otinko tarpeeksi suuret ja paljaaseen jalkaan olivatkin vähän reilut. Toki olisi ehkä kannattanut ajatella myös niitä 7veikan paksuisia sukkia jalassa...

Touring bubbles

Oli Tour-de-sock kilpailun kolmannen etapin nimi. Etapin sukat tuntuivat vaikeustasoltaan lähes perussukilta kakkosetapin sukkien jälkeen. Tällä etapilla minua vain vaivasi koko ajan enemmän ja enemmän kipeytyvä sormi joka turvotessaan alkoi olla jo aika häiritsevä. Fysioterapeutti ja lääkäri sitä ihmettelivät. Ensin oletettiin kyseessä olevan nivelrikko ja sitten vanhan vamman ärtyminen (liian tiukkojen sormusten poisotto...) kyseessä oli sitten tuo pienen vamman ärtyminen neulomisesta. Neuloin näitä kuitenkin sen minkä pystyin mutta ihan niin nopeasti ei valmista syntynyt kuin olin toivonut. Taisin olla tällä etapilla 166. 
 Näihin sukkiin valitsin langaksi sponsorilanka Handun jolloin kartutin joukkueeni pistesaldoa yhdellä extrapisteellä. Handu on kyllä ihanan pehmeää lankaa mutta sen verran hintavaa etten ihan joka sukkaparia raaski siitä neuloa. Näihin sukkiin sain myös Lentävästä Lapasesta testattavaksi Knit Pron Cubics puikot joiden kerrotaan olevan paremmat nivelille ja niillä onkin ollut parempi neuloa. Olen selkeästi sellainen tiukistelija että sormet kärsivät. Varsinkin pienissä palmikonkierroissa ja kirjoneuleessa.
 Touring Bubblesit olivat siis mukavaa neulottavaa jossa mallikerrankin oppi jotakuinkin ulkoa viimeistään toisen sukan kärjessä :) uusia juttuja opin näistäkin sukista vaikka tänä kesänä tuntuu tulleen vastaan niin paljon uusia juttuja että meinaavat pääparalta ihan unohtua kun valmiiksi asti sukat saa. Ehkä niihin pystyy kuitenkin palaamaan myöhemmin. 

torstai 16. heinäkuuta 2015

Ihan paras mekko!

Tour-de-sock jatkuu kovaa vauhtia ja ensi viikolla alkaa loppukiri. Olen saanut kaikki sukat määräaikaan mennessä valmiiksi vaikken olekaan ehtinyt niitä bloggaamaan. En bloggaa tänäänkään sillä haluan esitellä ensin jotain ihanaa. Jotain onnistunutta ja tärkeää.


Sain mummon peruina keväällä häneltä jääneitä kankaita. Musta-valkoraita jäi mieleen melko pienenä palana josta toivoin saavani itselleni esim. T-paidan. Lähempi tarkastelu osoitti ettei pala ollut kuin 50cm x140 cm joten eipä siitä tehdä muuta kuin napapaita. Samasta pussista löytyi kuitenkin pala mustaa joustocollegea 65x140cm pala. Pesin kankaat eilen ja yön yli nukuttuani päädyin mallamaan Ottobren 2/15 optic flower mekon kaavat kankaan paloille. Raitakankaasta sain juuri ja juuri yläosan ilman saumavaroja (edellinen optic flower on tuntunut vähän väljältä joten ajattelin joka tapauksessa tehdä seuraavan ilman saumavaroja) ja mustasta kankaasta sai sopivasti alaosan ja taskut. Jotain väriä kaipasin musta-valkoisen rinnalle joten kaivoin kaikki resorit esille joita talosta löytyi. Sen jälkeen muu perhe äänesti vadelmanpunaisen ja turkoosin välillä. 

 Kun tämän on kerran jo ommellut niin eipä ompeluun paljon tuntia enempää kulunut. Ja kylläpä tuli ihana! (Vaikka itse sanonkin) ihan sopivan kokoinen ja punainen piristää kivasti. Tästä tulee kyllä syksyn lempparivaate. 

Pari iltaa sitten sain vihdoin ommeltua koko alkukesän mielessä pyörineen laukun. Keväällä ompelin sk4/15 lehdessä olleen laukun joka yllätti koollaan. Jäin silloin kaipaamaan vähän pienempää laukkua. Tilasin kangastukku.com vadelmanpunaista laukkukangasta ja retrokukka puuvillakangasta. Pienensin skn kaavaa reilulla kädellä. Ompelin mallista poiketen vuorin ja pienen sisätaskun ja muutenkin muuttelin kaavoja oman mielen mukaan. Nyt valmistunut laukku on sopivamman kokoinen vaikka läppä olisi voinut olla vähän isompi. Tämä tulee varmasti kyllä käyttöön syksyllä ja sopiikin hyvin tämän päivän mekkoon ;) nuo purjerenkaat olivat yllättävän helpot laittaa ja tekevät laukusta oman näköisen. 
 
Nyt olisi aika palata sukkakilpailun pariin. Olen huomannut kilpaneulonnan olevan aika kovas kropalle. On turvonnutta kipeää sormea ja ylijumittuneita niskoja. Kilpailu on kuitenkin ollut antoisa ja jokainen malli on opettanut monta uutta niksiä ja tapaa. Tällä hetkellä tosin kilpailuväsymys jo vaivaa ja varsinkin nämä viidennen etapin sukat kärsivät motivaatiopulasta. Kyllä ne valmiiksi tulevat kumminkin, sen verran kilpailuhenkinen olen huomannut olevani.