Babushka roses

Ihastuin tähän Ommellisen Babushka Roses kankaaseen käydessäni Kuusi Collectivessa. Pistin kankaan työn alle jo samana viikonloppuna mutta bloggaaminen on jäänyt kiireiden jalkoihin. Tarkoituksena oli ommella kankaasta mekko ja siitä aloitin. 

Vanhalla luottokaavalla ompelin mekon johon rakastuin heti. Vähän lyhyt tästä tuli mutta hippamekoksi sopi oikein hyvin ja legginssien kanssa menee tunikana. 

 Kangas on joustocollegea ja oikein mukavaa ommeltavaa sekä päällä pidettävää. 

Ostin tätä kangasta 1,5m eikä näin kaunista voi jättää kaappiin säilytykseen. Päätin siis ommella vielä perustyöpaidan lopusta. Hihoihin ei kangasta riittänyt mutta kotivarastoista löytyi mustaa trikoota ja tummanruskeaa resoria jolla helmaa sai vähän pidennettyä. 

Käytössä olen huomannut että musta joustocollege oli aika lirua ja venyy ja vanuu kaula-aukosta. Täytyy loppu musta käyttää johonkin muuhun kuin tukevan kankaan kaveriksi.

Ottobren luottokaava on ollut monen vaatteen pohjana. Nyt näyttää että olisi aika etsiä vähän uusia kaavoja. Sain testattavakseni kaavoja joista myöhemmin lisää, mutta ehkä niistä löytyy uusia luottokaavoja.

Jotain isompaa

En muista milloin viimeksi olisin neulonut jotain isompaa kuin sukat tai lapaset. Kun neuleaikaa on vähän, tulee valittua nopeasti valmistuvia neuleita jotta saa jotain loppuun asti. Kesällä pysähdyin Korian ABClle pussilankojen toivossa uusien värien saavuttua kauppaan. Korista löytyikin pussillinen keltaista Venlaa joka kertoi heti haluavansa neuletakiksi.

Malli on Dropsilta ja tein koon M normaalin S sijaan koska tiheys ei ihan täsmännyt. Neule neulottiin ensin kainaloihin asti yhtenäisenä jonka jälkeen neulottiin hihat ja yhdistettiin koko paketti raglankavennuksin valmiiksi takiksi. Mallikuvio oli helppo mutta silti sen verran koukuttava että mielenkiinto pysyi yllä. Hihat neuloin yhdellä kertaa pyöröpuikoilla. En oikein ole innostunut neulomaan sukkia pyöröillä mutta hihoja on kiva neuloa niin. 

Kuvat eivät ole ihan parhaimmat mutta välillä räpsäisyiksi kelpaa pikaisesti migreenissä poseeratut luomukset. Kuvassa ruttuinen hame on kesän pikaompelus. Kangas EK:n palalaarista, ihan huippua tukevaa ja kestävää housu/hamekangasta. Malli oma, leikattu vanha hame mallina.

Napit ovat muuten mummon perintönappilaatikosta. Mummo on varmasti säästänyt kaikki napit vanhoista vaatteista ja näitä ruskeankirjavia löytyi onneksi tarvittava 9kpl. 

Kesällä

Huomaan työtahdin ja arjen hellittäneen sen verran että blogi palaa hiljalleen mieleen. Tämä blogi on ollut ystäväni monen vuoden ajan. Senpä takia tätä on vaikea lopettaa vaikka välillä tauko venyy hurjan pitkäksi. Bloggaaminenkaan ei taida enää nykypäivänä olla se juttu koska somessa on niin paljon muitakin kanavia mutta tämä on minulle se vanha tuttu. Toivottavasti joku tänne löytää vielä pitkänkin tauon jälkeen.

Kevät oli aika kiireinen ja huomasin että neulomiseen ja ompeluun katosi välillä kipinä. Ei jaksanut aloittaa uutta työtä eikä oikein innostanutkaan. Se oli aika huolestuttavaa mitä pidemmäksi tauko venyi. Onneksi kuitenkin into on vähitellen alkanut palaamaan ja jotain jopa valmistuukin. Myös jotain ihan uutta. Päädyin tekemään kollaasit niistä valmistuneista jotka tabletilla olivat, muuten en pääse tähän päivään vielä pitkään aikaan. Luulen että ihan kaikesta ei ole kuvaa ja osa on kännykässä joten saattaa olla että on tarvetta useammallekin kollaasille.

 Perussukkaa ja lapasta. Niitä tuli tehtyä. Jämiä on kaapit pullollaan ja niitä olen yrittänyt käyttää pois. Jännä miten riittoisaa on tuo Novitan Venla Nature. Sukkien ja sormikkaiden jälkeen lankaa on edelleen johonkin työhön ihan reippaasti!

Ompelukoneetkin ovat saaneet olla ihan rauhassa suurimman osan keväästä. Ideoita on mutta tässäkin aika ja energia on tullut vastaan. 

 Jotain on kuitenkin tehty. Alhaalla edessä on ihan uusi tuote, nuo kukkarolaukut. On ihanaa kun iskee inspiraatio ja tulee kokeiltua jotain uutta. Näitä laukkuja tulee varmasti tehtyä useampia vielä.

Kevättä taaksepäin katsoessa tulee väistämättä mieleen palautumisen tärkeys. Arki on kiireistä mutta tahdille on selkeästi asetettava erilaiset rajat syksyllä. Tämä alkukesä on kuorinut stressistä ison palan pois ja loma häämöttää muutaman viikon päästä.

Mukavaa kun löysit blogiini, luulen että tämäkin virkistyy kesän myötä taas.

Pienelle

Otan riskin ja esittelen tämän ristiäislahjan jo nyt juhlien aamuna. Luulen että vauvan vanhemmilla on nyt aamulla muuta puuhaa kuin lukea blogiani. 

Ristiäislahjaksi tulee yleensä ostettua jotakin kultasepänliikkeestä. Tällä kertaa en toimi kummina joten ajattelin että lahja voisi olla jotain muuta. 

En ole vauvan vaatteita ommellut taannoin esiteltyä jumppista enempää sillä vauvanvaatteisiin tarvitsee NEPPAREITA. Nähtävästi kauhuni vauvanvaateompelua kohtaan juontaa juurensa aikaan jolloin odotin esikoistani ja ajattelin hänelle ommella vaatteita. Lainasin jopa äidin saumuria mutta jotain meni pieleen eikä yhdestäkään vaatteesta tullut käyttökelpoista. Bodyn kaula-aukosta tuli niin iso että se olisi valahtanut vyötärölle ja ne nepparit...

Tämän onnistuneemman ompeluharrastuksen aloitin kuopuksen ollessa n. Vuoden ikäinen joten en ole opetellut ompelemaan vauvanvaatteita. Jollekin toiselle ompeleminenkin on vielä aika haastavaa kun tuntuu että silloin saumat pitää olla suorat ja siistit, omissa ei ole niin väliä vaikka kaksoisneulakin tekisi välillä hyppytikkejä. 

 Joka tapauksessa näin Nappinjan Facebook sivulla kuvan näin ihanalla tekstillä tehdystä bodysta ja ajattelin että jospa sittenkin ompelisin. Nappinja toimitti kankaat vielä supernopeasti ni jäi vielä muutama päivä aikaa valmistautua henkisesti koitokseen. Housut ovat helppo juttu. Ottobren kaava Baggy Bottom 4/2015 lehdestä. Kaksi kappaletta surautetaan yhteen. Aika leveät housut lopputulemana ja lahkeetkin lyhyet mutta kuvassa näyttivät täyspitkiltä niin ehkäpä vauvoilla on vain lyhyet jalat :)

Mutta se yläosa...katselin bodyja ja ottobren lehdistä niitä löytyikin useampaa eri mallia. Neppareitakin olisi kotona...päädyin kuitenkin paitaan johon tulisi vain yksi neppari taakse. 

Paitakin on helppo mutta tuo takana oleva halkio...uutta minulle mutta ohjetta seuraamalla onnistui ihan hyvin. Ja kun nyt tarkkaan sitä ohjetta tavasin niin huomasin että nepparia ei tarvitakaan jos tekee lankasilmun (siis minkä silmun?) ja ompelee napin. Nappeja löytyy aina mutta silmua piti kysyä ensin äidiltä ja sitten vielä kuukkelilta. Mut nyt osaan sekin! Paidan kaava löytyi ottobre 4/2012 ja on nimeltään Mint. Vaatteiden koko on 68.

Ompeluhommissa ehkä parasta on se että aina oppii uuden tekniikan. Toivoisin kuitenkin rohkaistuvani ompeluissa samanlaiseksi kuin neulomisessa jossa mikään ohje ei tunnu mahdottomalta vaan se minkä haluan neuloa niin neulon. Ommellessa jää aika monta vaatetta vielä tekemättä ajatuksella en osaa. 

Saatuani ompelutyön valmiiksi palkitsin itseni Novitan uudella Raitalangalla. Mitään ei pitänyt ostaa mutta tämä uusi väri muistutti heti mummon räsymatoista. Ekalla kauppareissulla en lankaa ostanut mutta sen verran jäi vaivaamaan etten hetkeäkään harkinnut kun miekkonen illalla kysyi josko käytäisiin vielä kaupassa...

Aamuhämärässä ei näköjään värikkäämpää kuvaa saa mutta lankahyllyltä tätä löytyy. Muita uutuuksia en vielä bongannutkaan, onneksi. Novita myy tällä hetkellä verkkokaupassaan poistuvia lankoja alennuksella mikäli joku syksyn väri on jäänyt puuttumaan ;)

Kalsonkeja

Innostuin miesten boksereiden ompelusta sen verran että päätin ommella niitä myös pukinkonttiin. Veljelleni 

Ompelin Herukka kankaasta. Näistä tuli oikeasti aika hauskat vaikka keskiosan hahmot tulivatkin vahingossa väärin päin. 

Miehekkäälle ajattelin ommella tällä kertaa vähän hillitympää edellisten pohojaalais kalsareiden jälkeen. Näillä väreillä muistuttavatkin kovasti kaupan boksereita ja yllätyin jotenkin itsekin että voihan näitä tehdä myös hillittyinä. 

Kun nopeasti yrittää tehdä ja vielä sarjatyönä niin saattaa joutua purkamaan useammankin sauman. Minulle kävi juuri niin kun luulin muistavani edellisistä boksereista ompelujärjestyksen. En muistanut ja ratkojalle oli töitä. Vyötärökuminauhan ompelu on tuottanut tähän asti kasan harmaita hiuksia mutta näihin kokeilin ommella suoraan saumurilla kiinni ja se olikin hyvä idea. Lahkeensuihin totesin kolmepistesiksakin olevan minun koneellani se paras. Kaavana käytin samaa Kangaskapinan ilmaiskaavaa kuin viimeksikin.

Tilasin jujunalta kasan kivoja bokserikuminauhoja joita aion kokeilla heti kun koneet taas joulun jälkeen käynnistyvät. Jujunalle tuli myös myyntiin alusvaatekaavat koko perheelle ja niistä toivon saavani hyvät kaavat tytöille koska tähän asti olen kaavoittanut heidän vanhoista pikkareista ja lopputulos on ollut aina enemmän tai vähemmän epäonnistunut. Jujunan leveä bokserikuminauhakin tuntuu paljon pehmeämmältä kuin tämä Eurokankaasta ostettu kuminauha. 

Vauvalle

Pieni neiti jolle neuloin toukkapussin syntyi vanhemmille jotka molemmat ovat lapsuudessaan eläneet retroaikaa. Siitä syystä päätin jo ennen vauvan syntymää että ompelen jotakin Ommellisen retronalle joustofroteesta. Kun vauva sitten oli syntynyt sattui black friday sopivaan saumaan ja sain retronallea edulliseen hintaan. Joulu lähestyi ja ompeleminen oli vain haaveissa. Haalarit ovat olleet kovin suosittuja viime aikoina somessa mutta mietin osaanko. Olen ommellut ainoastaan omille lapsilleni joten toisen lapselle ompeleminen kasvatti heti paineita. 

Ottobre 4/2012 löytyi kuitenkin selkeä jumppis kaava joten sitä päätin kokeilla. Haalari olikin helpompi ommella kuin olin kuvitellut. Olen välillä vuorittanut lasten hupparin hupun mutta tämä surautettiin vain saumurilla. Pientä mietintää aiheutti vetoketju ja siihen liitetty resorireuna joka olisi voinut olla parempi. Vetoketju olisi myös voinut olla pidempi vaikka ohjeen mukaan ostin sillä resorireuna oli pidempi kuin vetoketju. Muuten minä tykkään kyllä itse tästä haalarista tosi paljon ja sainkin innon kokeilla ommella vauvalle toisenkin haalarin. Varastossa on nimittäin paljon lasten kankaita jotka eivät omille lapsille tunnu kelpaavan. 

Luottomekko

Edellisessä postauksessa olleisiin boksereihin tarvittiin kuminauhaa ja sitä lähdin Eurokankaasta hakemaan. Samalla on aina kurkattava kangastarjonta vaikkei mitään suurempaa suunnitelmaa olekaan. 

 Tämä kangas pisti heti silmään ja hintakin oli edullinen. Materiaali on todella pehmeäpintaista trikoota. Pitkään pohdin ja pähkäilin kunnes päädyin ottamaan 1,20m tehdäkseni tuleviin kekkereihin mekon tai tunikan. Värit eivät toistu oikein kuvassa ja muutenkin oli tosi hankala kangas kuvata. 

 Malliksi valikoitui luottokaava Sk 2/2014. Olen tällä mallilla ommellut niin hihallista kuin hihatontakin mekkoa, samoin kuin yhden hippapaidan. Helppo mutta kaunis jossa vesiputouskaulus antaa oman erikoisuutensa.

 Aika kirjava mutta silti tykkään kuin hullu puurosta. Kehtaako tällä lähteä pikkujouluihin?

Miehekkäälle

Joskus havahtuu siihen että tuo kaikkein takas saa tosi harvoin mitään itsetehtyä. Ehkä ne rakkaudenosoitukset tulee osoitettua jollain muulla tavoin sitten. 

Muutamat tyttöjen ja omat alushousut olen ommellut ja ne kaipaavat vielä sitä täydellistä kaavaa jatkojalostukseen. Kangaskapina niminen nettikauppa tarjoaa miesten bokserikaavaa ilmaiseksi joten päätin kokeillaommella miehellekin omat bokserit. Vaatteita en miehekkäälle olekaan ommellut jos ei farkkujen lyhentämisiä lasketa. 

Joskus aikanaan minulla oli metri tuota pohojaalaiset kangasta joka oli possupussista tullut enkä tiennyt mitä siitä tekisin. Vuosien myötä siitä on tullut minulle kotihousut ja alushousut. Yllätyksekseni en löytänytkään ko. Kangasta varastoistani enää kuin pienen palan joten se pääsi paraatipaikalle ja loput harmaata Ek:n palalaarista. 

Näille ei ollut sen suurempia odotuksia ennen valmistumista sillä joskus kaavat eivät vain toimi. Tämä kaava oli kuitenkin helppo ja nopea ommella (jos olisi tajunnut laittaa saumavarat kaikkiin niihin tarkoitettuihin paikkoihin...) ja istuvuus oli ihan täydellinen. Näitä voi siis tehdä lisää! Näissä onnistuivat lahkeensuut hyvin kolme piste siksakilla mutta kuminauhan kiinnitystä täytyy vielä miettiä. Nyt ompelin siksakilla eikä tullut oikein nättiä ja mietin jos kokeilisi saumurilla seuraavan kerran? Ompelisi sauman vain sitten siististi alas. 

Nyt kuitenkin miehen villasukkavarasto oli huvennut lähes olemattomaksi niin oli pakko ryhtyä toimeen. Vielä kun mies näki varrettomat villasukat ja sanoi että nuohan voisi olla kiva niin tuli helppo nakki. Kuva ei anna sukille oikeutta kun ehtivät jo pari päivää jalassa oleilla ja räpsäusin nopeasti aamuhämärässä kuvan. Joka tapauksessa lankana Novitan farkunsinistä ja silmukoita 52. 

Jopas olikin tosi huono kuva. Mutta sukat olivat mieleiset ja sehän tässä on pääasia. 

Eilen tuli opittua jotain uuttakin käsitöiden saralta. Lapsen esiintymispuvusta irtosi vetoketjun vedin hetki ennen esitystä ja puku kiikutettiin minulle katsomoon. Ikinä en ole metriketjuun vedintä pujottanut enkä edes nähnyt ja kello kävi. Jonkun aikaa vedintä pyöriteltyäni hoksasin kuitenkin miten homma toimii ja sain puvun korjattua juuri ajoissa. Kädet kyllä tärisivät jännityksestä niin paljon ettei vetoketju meinannut pysyä käsissä mutta onnistuin ja lapsi sai pukunsa ja teki hienon suorituksen! Hyvät hermot lapsella ja ehkä vähän äidilläkin :)

Blogin lomapäivitys

Näyttää kovasti siltä että ehdin päivittämään blogia vain kun olen lomalla. Tai jaksan ja viitsin. Nytkin saan tehdä useamman päivityksen kun kaikkea ei viitsi rysäyttää samaan päivitykseen.

Joululahjakankaat pääsivät vihdoin työn alle kun varasin viime sunnuntaina itselleni pari tuntia ompeluaikaa. Ihan ei pari tuntia riittänyt mutta valmista tuli. 

Kaava on sovellus ottobren 5/2013 lehden raglanmekosta. Kangas ei riittänyt pitkiin hihoihin ja koska tykkään pitää neuletakkia mekon päällä talvella olivat lyhyet hihat ihan riittävät.

Esikoisen leikittyä kuvankäsittelyllä jäi jouluna ommellusta neuletakista jäljelle vain mustavalkokuva. Mutta idea selviää tästäkin.

Samalla kaavalla lyhyempänä versiona valmistui arkipaita ihanasta neulojakankaasta. Tätä kangasta kuolasin paapiilta silloin kun se tuli mutta en raaskinut ostaa. Nyt tätä sitten putkahti joululahjasta 1,5m! 

Kuopukselle samasta joululahjasta peruspaita ja esikoiselle tunika 

 Siitä tulikin tosi ihana ja tällä mallilla kuulemma saa tehdä lisääkin. Tämä harmaa sopi tosi hyvin vähän isommalle lapselle olematta kuitenkaan liian lapsellinen. 

Yhden mekon tein vielä samalla kaavalla kun tuo ensimmäinen mutta siitä ei ollutkaan kuvaa pädissä niin saakoon se oman postauksen kun tulee pesusta.

Nyt olisi sitten kalsareiden ja pikkareiden vuoro. Olen suunnitellut niiden ompelua jo niin pitkään että johan ne ovat kohta puoliksi tehdyt!

Tiskirättien vaihtoviikot

Kotiin oli kertynyt kohtuullinen määrä joustofroteeta ja bambujoustofroteen jämiä. Oli siis aika surauttaa "muutama" tiskirätti. Nämä ovatkin nopeita ommella ja valmistuvat reilusti nopeammin kuin edellisen postauksen kukkarot. 

 Osaan räteistä kokeilin tällä kertaa värillistä taustaa valkoisen tilalle ja lopputulos oli ihan mieluinen. Nyt näitä taas on ja kirppikselläkin näitä meni muutama. 

Meillähän ei muunlaisia tiskirättejä ole ollut enää moneen vuoteen. Tiskirättihurahdus tapahtui melkein viisi vuotta sitten kun kokeilin neulottua tiskirättiä Kiertin ekolangasta. Sittemmin Kierti lopetti ekolangan värjäyksen ja ihanat kerät loppuivat. Muista langoista en tiskirätteinä tykännyt ja siirryin ommeltuihin. Ensin bambukankaisiin ja sitten joustofroteisiin. Meillä rättejä on vino pino ja vaihtoväli muutaman päivän paikkeilla, riippuen kuinka paljon ja kuinka likaisiin pintoihin rättiä käytetään. 

Nämä eivät ala haista, kuivuvat nopeasti ja ovat pesukoneen ja kuivausrummun jälkeen edelleen kuin uusia. Suosittelen siis kovasti! Piristäviä yksityiskohtiakin nämä ovat. Tuota Kiertin ekolankaa löytyy edelleen varastosta jonkin verran ja ne täytyisikin neuloa pois. Ovat ihan parhaita siivousliinoja karheutensa ansiosta. 

Nyt kutsuu sohva ja kudin ellen nukahda ennen kuin saan kutimen käteen. Arkiaamujen aikainen herätys ei muutu viikonloppunakaan joten tänään tuli herättyä 5.05. Huomenna siis neljältä kun kelloja käännetään talviaikaan...

Pieni kukkarotehdas

En ole ommellut kukkaroita noin pariin vuoteen sillä ne ovat kovin kausiluontoista ommeltavaa. Melko nopeita ja jämäkankaat hyödyntäviä mutta silti vaikeita saada kaikki kohdilleen ja lopulta onnistumaan. Kukkaroista ei myöskään tiedä että onnistuvatko ennenkuin rakas mieheni on ne viimeistellyt (eli suoristanut kehykset minun vasaroinnin jälkeen :D) sillä vielä siinä vaiheessa kehys saattaa mennä rikki ja työ hukkaan. 

Tämän syksyinen kukkarovillitys lähti omasta tarpeesta saada uudelle kännykälle pussi sillä siirryin muutaman kommervenkin kautta nykyaikaan ja ostin puhelimen joka ei mahdu taskuun. Samalla olin kaivannut pussia johon töissä ollessa mahtuisi sekä oma että työpuhelin. 

 Pussukasta tulikin juuri sellainen kuin toivoin. Pahoitteluni huonosta kuvasta, näin aamuhämärässä ei parempaan pysty.

Ja kun vauhtiin pääsin niin päätin tehdä muutaman lisää, koska käsityökirppis lähestyi enkä ollut vielä keksinyt tämän syksyn "vetonaulaa". 

Samalla tein muutaman tuplakukkaron, ja muistin liimaillessani näitä kuinka hankalia ne olivatkaan...

Ja sitten vielä muutaman pussukan lisää koska joulukin on kohta jo ovella :) 

Kuvien laatu on kyllä surkea. Mahtoiko iltavalaistus olla huono vai kamerassa vika. Tiedä häntä. Nuo pussukat ovat nopeita tehdä ja niiden kaavoitus onnistui hyvin. Sitä vastoin tuplien kanssa oli melkoista ähräämistä mutta siinä nekin nyt ovat. Tekstistä paistaa ehkä hieman läpi väsymys näiden tekoon, kirppis lähestyy ja alkoi tulla kiire. Suurin osa kankaista on paikallisesta kangaskaupasta tai omista jämistä. Maatuska kangasta etsin netistä useamman päivän ajan siilä maatuskat eivät taida enää olla niin in kuin olivat pari vuotta sitten. Onneksi kuitenkin löysin koska ne sopivat täydellisesti tällaisiin kukkaroihin. Tuo mustapohjainen onkin aika jämäkkää puuvillaa jolloin pussukasta tulee tukevampi. Kännykkäpussiin ompelin vuorin ja päällyskankaan väliin vielä flannellia vahvikkeeksi joka samalla helpotti myös liimausta, koska kahden ohuen kankaan pysyminen liimauksessa on paljon hankalempaa kuin reilusti paksun. Liimana käytin samaa yleisliimaa kuin aina ennenkin, mutta koostumuksen on täytynyt muuttua juoksevammaksi tai jotain koska  liima tarttui huonommin kuin ennen. Joskus pelkkä liima on riittänyt pitämään kehyksen paikallaan, nyt tarvittiin kunnon vasarointia.

Seuraava projekti odotti jo nurkan takana. Tämä onkin huomattavasti nopeampi homma..

Tiskirätti ja sen kaverit. Näistä minä tykkään ja yllättävän paljon joustofroteeta kotiin olikin kasautunut ;) nyt ne kaikki on leikattu räteiksi ja odottavat ompelua.

Mutta nyt kutsuu normipalkkatyö joten palataan!

Kasa kerrottavaa

Mistähän päästä lähtisi purkamaan tätä valmistuneiden kasaa. Elokuu katosi kiireeseen. Arki vei mukanaan ja huoletkin valtasivat mielen joksikin aikaa. Onneksi tällä kertaa selvittiin vain vilkkaan mielikuvituksen aiheuttamista kolhuista. Joskus on vaikea pysytellä järkevän ajattelun tasolla kun pelot saavat vallan. 

Kaikenlaista käsityötä on sentään valmistunut. Nämä eivät tule millään lailla kronologisessa järjestyksessä koska kaikkea en ole edelleenkään kuvannut.

Elokuussa PaaPiille tuli myyntiin syksyn uutuudet. Harvoin tilaan normihintaisia kankaita mutta nämä vetosivat niin että rysäytin tilaten kahdenväristä sammalpolkua ja harmaata pesuetta. Yksiväristen trikoiden pulaan löytyi Eurokankaan palalaarista montaa yksiväristä trikoota joten nyt ei niistäkään ole enää pulaa.

Kuukauden verran kankaat nököttivät keittiön tuolilla odottamassa inspiraatiota joka eilen sitten saapui. Ensin ajattelin piirtää vain puuttuvat kaavat. Sitten ajattelin leikata kankaat vain valmiiksi. Sitten päätin ommella kaikki saumurilla ommeltavat saumat kunnes lopulta oli tavan ompelukonesaumatkin ommeltu ja vaatteet valmiina. 

Olipa ihana sulkeutua pieneen ompelukopperooni ja laittaa ihan ovi kiinni. "Ompeluhuoneeni" lattiapinta-ala on tuolin kokoinen mutta se on minun oma tilani. Ovi kiinni ja ikkuna auki ja siellä minä suristelin omassa rauhassa. 

Minun ruosteen värinen tunika on luottokaavani ottobren 5/2013 lehdestä. Sitä ommellessa ei pahemmin tarvitse mitään miettiä, niin monta paitaa olen sillä jo tehnyt. Kuopuksen tunika on sovellus ottobren tavallisesta lasten kaavasta ja esikoisen kissapaita on uusimmasta lasten Ottobresta kokoa 146. Pikkuhousuihin leikkasin yhdet vanhat kaavoiksi. Ihan käyttökelpoiset ovat mutta vielä pitäisi tietää millä tikillä ompelisi nuo lahkeensuut kun tahtovat tuolla tiheällä siksakilla venyä eikä kaksoisneulallakaan tullut kovin kaunista. Ideoita? Aion ehdottomasti kyllä tehdä lisää noita pikkareita sillä niihin saa hyvin uppoamaan nuo pienet jämäkankaat ja ainahan sitä alushousuja tarvitsee :) 

Muut valmistuneet tarvitsevat varmasti oman postauksen joten jääkööt tämä tähän. Täällä ollaan edelleen, arjen alle hautautuneena..

Ihan paras mekko!

Tour-de-sock jatkuu kovaa vauhtia ja ensi viikolla alkaa loppukiri. Olen saanut kaikki sukat määräaikaan mennessä valmiiksi vaikken olekaan ehtinyt niitä bloggaamaan. En bloggaa tänäänkään sillä haluan esitellä ensin jotain ihanaa. Jotain onnistunutta ja tärkeää.

Sain mummon peruina keväällä häneltä jääneitä kankaita. Musta-valkoraita jäi mieleen melko pienenä palana josta toivoin saavani itselleni esim. T-paidan. Lähempi tarkastelu osoitti ettei pala ollut kuin 50cm x140 cm joten eipä siitä tehdä muuta kuin napapaita. Samasta pussista löytyi kuitenkin pala mustaa joustocollegea 65x140cm pala. Pesin kankaat eilen ja yön yli nukuttuani päädyin mallamaan Ottobren 2/15 optic flower mekon kaavat kankaan paloille. Raitakankaasta sain juuri ja juuri yläosan ilman saumavaroja (edellinen optic flower on tuntunut vähän väljältä joten ajattelin joka tapauksessa tehdä seuraavan ilman saumavaroja) ja mustasta kankaasta sai sopivasti alaosan ja taskut. Jotain väriä kaipasin musta-valkoisen rinnalle joten kaivoin kaikki resorit esille joita talosta löytyi. Sen jälkeen muu perhe äänesti vadelmanpunaisen ja turkoosin välillä. 

 Kun tämän on kerran jo ommellut niin eipä ompeluun paljon tuntia enempää kulunut. Ja kylläpä tuli ihana! (Vaikka itse sanonkin) ihan sopivan kokoinen ja punainen piristää kivasti. Tästä tulee kyllä syksyn lempparivaate. 

Pari iltaa sitten sain vihdoin ommeltua koko alkukesän mielessä pyörineen laukun. Keväällä ompelin sk4/15 lehdessä olleen laukun joka yllätti koollaan. Jäin silloin kaipaamaan vähän pienempää laukkua. Tilasin kangastukku.com vadelmanpunaista laukkukangasta ja retrokukka puuvillakangasta. Pienensin skn kaavaa reilulla kädellä. Ompelin mallista poiketen vuorin ja pienen sisätaskun ja muutenkin muuttelin kaavoja oman mielen mukaan. Nyt valmistunut laukku on sopivamman kokoinen vaikka läppä olisi voinut olla vähän isompi. Tämä tulee varmasti kyllä käyttöön syksyllä ja sopiikin hyvin tämän päivän mekkoon ;) nuo purjerenkaat olivat yllättävän helpot laittaa ja tekevät laukusta oman näköisen. 

 Posti toi viime viikolla kauan odottamani omat tuotemerkit. Tilasin 3exeteristä kudottuja lappuja ompeluksiini ja kyllä ne vaan ovat hauskat yksityiskohdat. Nimeä mietin ja pyörittelin pitkään ja tähän sitten päädyttiin. 

 

Nyt olisi aika palata sukkakilpailun pariin. Olen huomannut kilpaneulonnan olevan aika kovas kropalle. On turvonnutta kipeää sormea ja ylijumittuneita niskoja. Kilpailu on kuitenkin ollut antoisa ja jokainen malli on opettanut monta uutta niksiä ja tapaa. Tällä hetkellä tosin kilpailuväsymys jo vaivaa ja varsinkin nämä viidennen etapin sukat kärsivät motivaatiopulasta. Kyllä ne valmiiksi tulevat kumminkin, sen verran kilpailuhenkinen olen huomannut olevani. 

Sitä sun tätä

Tour-de-sockin kolmas etappi on meneillään. Kilpaneuloja kärsii vain tällä hetkellä kipeästä sormesta joka hidastaa neulomista. Lääkärillehän ei voi mennä valittamaan, pistää vielä kilpailukiellon pystyyn. Ensimmäinen sukka on kuitenkin valmis ja toinenkin jo aloitettu. Tällä kertaa Ilun Handu langasta joten sponsoripisteitä tiimille on joka tapauksessa tulossa. 

Neulomistaukoa pitäessä voinkin esitellä keväällä kuvatut ompelukset joita ei ole tullut vielä blogattua. Kangasta on kyllä kotona yllin kyllin mikäli käsi ei kestä neulomista. Pieni kilpailuvietti estää kuitenkin luovuttamasta ihan heti. En tiennytkään että minussakin asuu pieni kilpailija vaikkei kärkisijoille olekaan minkäänlaisia mahdollisuuksia.

No niin. Esikoisen kavereilla oli synttäreitä melkein joka viikonloppu keväällä. En aina viitsisi ostaa jotain turhaketta edes kavereille joten keksin ommella tetrapussukoita kotoa löytyvistä materiaaleista. Esikoinen tykkäsi ideasta kovasti. Nopeastihan nämä valmistuivat. Mikä olikin hyvä koska jostain syystä nämä piti ommella aina juhlia edeltävänä aamuna pienessä kiireessä...

 Yksi pussukka oli kiireessä jäänyt kuvaamatta. Kolme näitä tuli tehtyä. 

Päiväkodin tädit ja esikoisen opettaja saivat kestokassit kevätlahjoina. Esikoinen ompeli itse oman kassinsa. 

Itsellekin jäi pari kassia ja kyllä ne vaan ovat hyviä kauppakasseja! 

Kaikkien pussukoiden ja kassien jälkeen tuli ommeltua myös vaatetta.

 Suorat mustat housut ompelin jo keväällä hautajaisiin ja ohuen ihanan trikoopaidan ompelin risteilyvarusteeksi. Tuosta paidasta tykkään kyllä ihan hurjasti. Kangas on hyvin laskeutuvaa trikoota ja löytyi alennuspalana paikallisesta kangaskaupasta. Mitŧaa oli 1,15m joten paljoa ei jäänyt jäljelle mutta tähän paitaan mitta riitti oikein hyvin. Malli on viime vuoden Sksta. Numeroa en nyt muista. Täytyy vielä tarkistaa mutta samalla kaavalla tein viime vuonna kaksi mekkoa. Takakappaleen kaula-aukkokin onnistui kolmannella yrittämällä. Minä olen laiska laittamaan tukikangasta joten tällainen trikoo venyy ja paukkuu kunnes keksin kokeilla maalarinteippikikkaa. Sillä onnistuikin sitten ihan loistavasti! Tuosta vesiputouskauluksesta tykkään kovasti ja se onkin tosi helppo ommella. 

Tässäpä ne rästikuvat taisivat sitten olla. Enää muutama työpäivä ennen lomaa. Jospa sitten saisi ompeluhuoneen siivottua ja aloitettua ne suunnitellut ompelut.

Iso, ihana laukku

Olen tainnut jo aiemminkin mainita kaipaavani uutta laukkua mutten ole löytänyt sopivaa mallia. Eräs lehtimyyjä soitti pitkän työpäivän jälkeen ja heikkona hetkenä tilasin itselleni pätkän Suuri Käsityölehteä. Ensimmäinen lehti tuli nyt huhtikuussa ja kannessa koristeli minulle uusi laukku! Tuollaista marimekkotyylistä läppälaukkua olin vaihtoehtona pyöritellyt. Kotoa löytyisi vanhaa beessiä vakosamettia ja aion siitä jo laukun ommella mutta sitten päädyin Ikeaan jossa kankaiden metrihinnat ovat huokeat ja moni on niistä tehnyt jopa takkeja itselleen. Minä olen Ikean kankaita tähän asti ajatellut vain verhokankaina mutta aina oppii uutta. Laukulle ei tullut paljoa hintaa kun kangas maksoi n. 6€ ja vetoketju..hmm...jotain alle tuon. 

Innolla ompelemaan ja sujuikin ihan hyvin vaikka sovelsin sen verran että tein vuorin samasta kangkaasta. En halua saumoja sisäpuolelle näkyviin ja samalla vuori tukevoittaa laukkua. Missään kohtaa ei välähtänyt että kappaleet ovat aika isoja joten pieni yllätys laukun valmistuttua oli että ei tästä nyt ihan käsilaukkua tullut...mutta mainio työlaukku kyllä koska edelliseen laukkuun ei ole mahtunut a5 kokoista kalenteria ja vihkoa ja muita työjuttuja vaan aina on pitänyt olla erillinen kassi mukana. Tähän mahtuu ja vielä paljon muutakin. Jonkun pussukan tarvitsisin kyllä pikkutavaroille koska tämä laukku syö syövereihinsä aikamäärän tavaraa. Eilenkin etsin autonavaimia kuumeisesti todetakseni että nehän ovat siellä autohuollossa missä autokin, se tosin ei ollut laukun vika. 

Mutta kiva tuli ja tykkään itse kovasti tuosta kuosista. Tuosta tulisi kyllä kaunis kevättakkikin...

 Tavarat pysyvät tallessa vetoketjun ansiosta ja ilman kissaahan ei voi kuvia ottaa...

Sisäpuolikin näytti yllättävän siistiltä, kunnes katsoin tarkemmin...

Hupsistakeikkaa, mikäs tälle toiselle vetoketjupuoliskolle olikaan tapahtunut...ratkojan ja pienen aivojumpan avulla tämäkin onneksi korjaantui. 

Hihnankin totesin olevan liian pitkä kun kukapa sitä nyt etukäteen mittailisi. Sen sai onneksi lyhennettyä taittamalla sopivan mittaisen pätkän kaksinkerroin ja ompelemalla sen kiinni. Tuli samalla vahvike olkapäälle :) 

Hauskaa ja näppärää mutta se uusi käsilaukku puuttuu kyllä edelleen...