Ihan paras mekko!

Tour-de-sock jatkuu kovaa vauhtia ja ensi viikolla alkaa loppukiri. Olen saanut kaikki sukat määräaikaan mennessä valmiiksi vaikken olekaan ehtinyt niitä bloggaamaan. En bloggaa tänäänkään sillä haluan esitellä ensin jotain ihanaa. Jotain onnistunutta ja tärkeää.

Sain mummon peruina keväällä häneltä jääneitä kankaita. Musta-valkoraita jäi mieleen melko pienenä palana josta toivoin saavani itselleni esim. T-paidan. Lähempi tarkastelu osoitti ettei pala ollut kuin 50cm x140 cm joten eipä siitä tehdä muuta kuin napapaita. Samasta pussista löytyi kuitenkin pala mustaa joustocollegea 65x140cm pala. Pesin kankaat eilen ja yön yli nukuttuani päädyin mallamaan Ottobren 2/15 optic flower mekon kaavat kankaan paloille. Raitakankaasta sain juuri ja juuri yläosan ilman saumavaroja (edellinen optic flower on tuntunut vähän väljältä joten ajattelin joka tapauksessa tehdä seuraavan ilman saumavaroja) ja mustasta kankaasta sai sopivasti alaosan ja taskut. Jotain väriä kaipasin musta-valkoisen rinnalle joten kaivoin kaikki resorit esille joita talosta löytyi. Sen jälkeen muu perhe äänesti vadelmanpunaisen ja turkoosin välillä. 

 Kun tämän on kerran jo ommellut niin eipä ompeluun paljon tuntia enempää kulunut. Ja kylläpä tuli ihana! (Vaikka itse sanonkin) ihan sopivan kokoinen ja punainen piristää kivasti. Tästä tulee kyllä syksyn lempparivaate. 

Pari iltaa sitten sain vihdoin ommeltua koko alkukesän mielessä pyörineen laukun. Keväällä ompelin sk4/15 lehdessä olleen laukun joka yllätti koollaan. Jäin silloin kaipaamaan vähän pienempää laukkua. Tilasin kangastukku.com vadelmanpunaista laukkukangasta ja retrokukka puuvillakangasta. Pienensin skn kaavaa reilulla kädellä. Ompelin mallista poiketen vuorin ja pienen sisätaskun ja muutenkin muuttelin kaavoja oman mielen mukaan. Nyt valmistunut laukku on sopivamman kokoinen vaikka läppä olisi voinut olla vähän isompi. Tämä tulee varmasti kyllä käyttöön syksyllä ja sopiikin hyvin tämän päivän mekkoon ;) nuo purjerenkaat olivat yllättävän helpot laittaa ja tekevät laukusta oman näköisen. 

 Posti toi viime viikolla kauan odottamani omat tuotemerkit. Tilasin 3exeteristä kudottuja lappuja ompeluksiini ja kyllä ne vaan ovat hauskat yksityiskohdat. Nimeä mietin ja pyörittelin pitkään ja tähän sitten päädyttiin. 

 

Nyt olisi aika palata sukkakilpailun pariin. Olen huomannut kilpaneulonnan olevan aika kovas kropalle. On turvonnutta kipeää sormea ja ylijumittuneita niskoja. Kilpailu on kuitenkin ollut antoisa ja jokainen malli on opettanut monta uutta niksiä ja tapaa. Tällä hetkellä tosin kilpailuväsymys jo vaivaa ja varsinkin nämä viidennen etapin sukat kärsivät motivaatiopulasta. Kyllä ne valmiiksi tulevat kumminkin, sen verran kilpailuhenkinen olen huomannut olevani.