Ihan paras mekko!

Tour-de-sock jatkuu kovaa vauhtia ja ensi viikolla alkaa loppukiri. Olen saanut kaikki sukat määräaikaan mennessä valmiiksi vaikken olekaan ehtinyt niitä bloggaamaan. En bloggaa tänäänkään sillä haluan esitellä ensin jotain ihanaa. Jotain onnistunutta ja tärkeää.

Sain mummon peruina keväällä häneltä jääneitä kankaita. Musta-valkoraita jäi mieleen melko pienenä palana josta toivoin saavani itselleni esim. T-paidan. Lähempi tarkastelu osoitti ettei pala ollut kuin 50cm x140 cm joten eipä siitä tehdä muuta kuin napapaita. Samasta pussista löytyi kuitenkin pala mustaa joustocollegea 65x140cm pala. Pesin kankaat eilen ja yön yli nukuttuani päädyin mallamaan Ottobren 2/15 optic flower mekon kaavat kankaan paloille. Raitakankaasta sain juuri ja juuri yläosan ilman saumavaroja (edellinen optic flower on tuntunut vähän väljältä joten ajattelin joka tapauksessa tehdä seuraavan ilman saumavaroja) ja mustasta kankaasta sai sopivasti alaosan ja taskut. Jotain väriä kaipasin musta-valkoisen rinnalle joten kaivoin kaikki resorit esille joita talosta löytyi. Sen jälkeen muu perhe äänesti vadelmanpunaisen ja turkoosin välillä. 

 Kun tämän on kerran jo ommellut niin eipä ompeluun paljon tuntia enempää kulunut. Ja kylläpä tuli ihana! (Vaikka itse sanonkin) ihan sopivan kokoinen ja punainen piristää kivasti. Tästä tulee kyllä syksyn lempparivaate. 

Pari iltaa sitten sain vihdoin ommeltua koko alkukesän mielessä pyörineen laukun. Keväällä ompelin sk4/15 lehdessä olleen laukun joka yllätti koollaan. Jäin silloin kaipaamaan vähän pienempää laukkua. Tilasin kangastukku.com vadelmanpunaista laukkukangasta ja retrokukka puuvillakangasta. Pienensin skn kaavaa reilulla kädellä. Ompelin mallista poiketen vuorin ja pienen sisätaskun ja muutenkin muuttelin kaavoja oman mielen mukaan. Nyt valmistunut laukku on sopivamman kokoinen vaikka läppä olisi voinut olla vähän isompi. Tämä tulee varmasti kyllä käyttöön syksyllä ja sopiikin hyvin tämän päivän mekkoon ;) nuo purjerenkaat olivat yllättävän helpot laittaa ja tekevät laukusta oman näköisen. 

 Posti toi viime viikolla kauan odottamani omat tuotemerkit. Tilasin 3exeteristä kudottuja lappuja ompeluksiini ja kyllä ne vaan ovat hauskat yksityiskohdat. Nimeä mietin ja pyörittelin pitkään ja tähän sitten päädyttiin. 

 

Nyt olisi aika palata sukkakilpailun pariin. Olen huomannut kilpaneulonnan olevan aika kovas kropalle. On turvonnutta kipeää sormea ja ylijumittuneita niskoja. Kilpailu on kuitenkin ollut antoisa ja jokainen malli on opettanut monta uutta niksiä ja tapaa. Tällä hetkellä tosin kilpailuväsymys jo vaivaa ja varsinkin nämä viidennen etapin sukat kärsivät motivaatiopulasta. Kyllä ne valmiiksi tulevat kumminkin, sen verran kilpailuhenkinen olen huomannut olevani. 

Iso, ihana laukku

Olen tainnut jo aiemminkin mainita kaipaavani uutta laukkua mutten ole löytänyt sopivaa mallia. Eräs lehtimyyjä soitti pitkän työpäivän jälkeen ja heikkona hetkenä tilasin itselleni pätkän Suuri Käsityölehteä. Ensimmäinen lehti tuli nyt huhtikuussa ja kannessa koristeli minulle uusi laukku! Tuollaista marimekkotyylistä läppälaukkua olin vaihtoehtona pyöritellyt. Kotoa löytyisi vanhaa beessiä vakosamettia ja aion siitä jo laukun ommella mutta sitten päädyin Ikeaan jossa kankaiden metrihinnat ovat huokeat ja moni on niistä tehnyt jopa takkeja itselleen. Minä olen Ikean kankaita tähän asti ajatellut vain verhokankaina mutta aina oppii uutta. Laukulle ei tullut paljoa hintaa kun kangas maksoi n. 6€ ja vetoketju..hmm...jotain alle tuon. 

Innolla ompelemaan ja sujuikin ihan hyvin vaikka sovelsin sen verran että tein vuorin samasta kangkaasta. En halua saumoja sisäpuolelle näkyviin ja samalla vuori tukevoittaa laukkua. Missään kohtaa ei välähtänyt että kappaleet ovat aika isoja joten pieni yllätys laukun valmistuttua oli että ei tästä nyt ihan käsilaukkua tullut...mutta mainio työlaukku kyllä koska edelliseen laukkuun ei ole mahtunut a5 kokoista kalenteria ja vihkoa ja muita työjuttuja vaan aina on pitänyt olla erillinen kassi mukana. Tähän mahtuu ja vielä paljon muutakin. Jonkun pussukan tarvitsisin kyllä pikkutavaroille koska tämä laukku syö syövereihinsä aikamäärän tavaraa. Eilenkin etsin autonavaimia kuumeisesti todetakseni että nehän ovat siellä autohuollossa missä autokin, se tosin ei ollut laukun vika. 

Mutta kiva tuli ja tykkään itse kovasti tuosta kuosista. Tuosta tulisi kyllä kaunis kevättakkikin...

 Tavarat pysyvät tallessa vetoketjun ansiosta ja ilman kissaahan ei voi kuvia ottaa...

Sisäpuolikin näytti yllättävän siistiltä, kunnes katsoin tarkemmin...

Hupsistakeikkaa, mikäs tälle toiselle vetoketjupuoliskolle olikaan tapahtunut...ratkojan ja pienen aivojumpan avulla tämäkin onneksi korjaantui. 

Hihnankin totesin olevan liian pitkä kun kukapa sitä nyt etukäteen mittailisi. Sen sai onneksi lyhennettyä taittamalla sopivan mittaisen pätkän kaksinkerroin ja ompelemalla sen kiinni. Tuli samalla vahvike olkapäälle :) 

Hauskaa ja näppärää mutta se uusi käsilaukku puuttuu kyllä edelleen...

Ihanuus!

Kehtaako sitä ollakkaan näin iloinen ja ylpeä itsetekemästään...toisaalta jos ei itse arvosta niin miksi kukaan muukaan arvostaisi. 

 Tämä minun uusi käsilaukku on vaan niin superihana kaikinpuolin. Tämähän on Molla Millsin Virkkuri 2 kirjasta muotoja ja kuvioita (?) siis mallikuvio ja mitat ovat ohjeen mukaan ja lankakin Cataniaa. Lopullinen laukun muoto on omaa sovellusta. 

 Lankana siis Catania ruskea, luonnonvalkoinen ja fuksia. Lankaa kuluiihan täydellisesti ohjeen 1kerä/väri. Tämän verran jäi jäljelle 

 Nallekerä auttaa hahmottamaan nöttösten kokoa. Minä ompelin tähän vuorin joka minusta on ihanan romanttinen. Tällaista kangasta löytyi myös ystäväni tuomasta kasasta. Vetoketjun ompelin ensin koneella vinonauhaan. Sitten ompelin vinonauhan käsin virkkuuseen ja lopuksi vuorin käsin vinonauhaan. Todennäköisesti helpommallakin olisi päässyt mutta nyt on ainakin tukeva. Hihnaksi päätyi Mollan idealla vanha vyö. Kotoa sattui löytymään juuri sopiva liian lyhyt pinkki vyö! Ja jos ei vielä selvinnyt niin minä niin tykkään tästä! 

Samaan syssyyn esitellään tyttären pikkulauku joka on myös Molla Mills ohje. Tämän voi tulostaa ilmaiseksi Suomen Langan sivuilta. Ohjeen nimi on Leolaukku. Minun tekemä laukku on vain puolet ohjeesta, eli puolet mallikerrasta ja puolet korkeudesta. Minulla oli Cataniaa  taas kerä per väri joten n uskaltanut kokonaista laukkua alkaa tekemään. Lankoja jäi reilusti jäljelle joten isomman olisi kyllä voinut tehdä. 

 

Tässä vuorina ja hihnana musta tyynyliina jonka pilkoin sopiviksi paloiksi. Ajattelin että tulisi halvemmaksi ostaa tyynyliin "kankaana" kuin marssia kangaskauppaan. En tiedä tuliko mutt 3,50€ tyynyliinasta ei ole kovin paha hinta. Vetoketjukin tästä löytyy ja syy miksi tuohon ylläolevaan laukkuun ompelin niin paljon käsin... Tähän laukkuun ajattelin vain pikaisesti ommella hihnat koneella mutta ompelukoneen neula osui vetoketjun ja lensi monessa osassa pitkin pöytää. Pari palaa osui myös minuun ja täytyy kiittää onnea ettei silmään osunut! Hui! Niitä pikku sirpaleita saikin sitten etsiä ja imuroida...tästä syystä käsin ompelu houkutteli enemmän kuin koneompelu.

 Ihan kavereita ollaan kuitenkin ompelukoneen kanssa edelleen. Vaikka tänään katkaisin kaksoisneulan näitä kuopuksen kesäpöksyjä ommellessa. Neidin caprit ovat koko ajan pesussa tai hukassa joten kaivoin jämäkankaat esiin. Muista ompeluksista on jäänyt pieniä kangaspaloja jäljelle ja niistä vähän kikkailemalla sain kolmet housut kokoa 98cm. Ovat vähän tyyliä "ei sen niin väliä" pihahousuja mutta kelpaavat hiekkalaatikkoleikkeihin varmasti. 

Nyt on kuulkaas draivi päällä. Ihana kesäloma kun ehtii harrastamaan! Äsken tuli tämäkin lomalainen sohvalle pötköttämään. Felixiä ei pahemmin ole viime päivinä sisällä näkynyt vaan viihtyy ulkona aamusta iltaan ja yöksi pitää tavalla tai toisella aina huijata sisään. 

Neulojasta kuoriutui pieni virkkaaja

En ole koskaan oikein tuntenut virkkausta omaksi alakseni ja kädetkin väsyvät siinä enemmän kuin neuloessa, mutta... Jostain iski innostus katsella Molla Millsin töitä (en tähän mennessä ole korvaani lotkauttanut vaikka hän on paljon ollut julkisuudessa) ja sitten laukut veivätkin jo mennessään. Minähän tarvitsen uuden kesäkassin ja sen jälkeen kännykkäkotelon ja pienemmän laukun ja ei mulla ole puuvillalankaa edes kotona kun en tykkää puuvillasta enkä virkkauksesta...niin, en tykännyt... Viikon päästä tilanne on tämä...

 Löysin kirjastosta HYLLYSTÄ uuden Molla Millsin virkkurikirjan ja siinähän niitä laukkuja oli. Kirjasta otin vähän inspiraatiota mutta mihinkään malliin ei ollut lankoja tarjolla joten aloitin omalla sovelluksella. Langaksi ostin 400g Novitan Hankoa ja mittoja mittailin kansiosta jonka tarvitsee kassiin mahtua. 5 koukku löytyi kotoa ja aloitussilmukoita oli 105. Mallikuvio on 6ks yhdellä värillä ja 1ks toisella. Jatkossa toinen luku pienenee ja toinen suurenee kunnes toinen väri on 6ks ja ensimmäinen 1ks. Huomasin äsken että jotain tämäntyylistä on ensimmäisessä Virkkurikirjassa josta olen nähnyt vain pieniä otteita netissä. Johonkin alitajuntaan oli siis tämä kuvio jäänyt muhimaan. 

 Kahvoja mietin pitkään. Olisin halunnut tukevat ja ehkä kankaiset mutta koska kotoa ei löytynyt niin virkkaamiseksi meni. Muutamaan kertaan sain aloittaa alusta koska langat olivat tässä vaiheessa jo niin lopussa etteivät meinanneet riittää kahteen kahvaan. Lopulta onnistui eikä näistä jäänyt yhtään lankaa jäljelle! Lopputulokseen olen hyvinkin tyytyväinen ja varmasti tulee käyttöön heti huomenna. Virkkauskin innostaa ja postin tuomassa paketissa onkin siihen tarkoitukseen materiaalia. Tilasin puoli kiloa Cataniaa koska Molla on käyttänyt sitä omissa töissään. Seuraavaksi ehkä kokeilen jotain optista kuosia. 

Ja näin unohtui ne paria kaipaavat sukat ja muut ufotukset joita aioin kesällä tehdä loppuun... Mutta minkäs tee, laukkuja ei voi koskaan olla liikaa :)

Kevätveska

Olen haikaillut jo pidempään uutta laukkua. Olisi hyvä jos laukku olisi sen kokoinen että saisin mahtumaan sinne myös isomman kalenterin ja työpapereita ettei töihin mennessä tarvitsisi kulkea kassialmana. Tämä kassi ei tuo siihen vielä helpotusta mutta projekti jatkuu..

 N. Vuosi sitten tein kassin suuren käsityölehden ohjeella. Siitä tuli niin megalaukku että jäi tosi vähälle käytölle. Kankaat siis uusiokäyttöön ja uutta kassia kohti. Tässä vaiheessa olisi tietysti kannattanut tulostaa netistä jonkin ilmaisohjeen mutta minä ja ompeleminen kulkee yleensä teemalla visio päässä, sitä kohti vaikka taidot nolla. Visiona siis laukku laskoksilla ja kiva käsilaukku. Se mistä olen ylpeä niin vetoketjun ompelminen onnistui tällä kertaa hienosti. Vetoketjupaininjalkaahan minulla ei edelleenkään ole mutta tässä siitä ei ollut ongelmaa. Jos pieniä vinkkarointeja ei niin tarkkaan katsele niin ihan kelpo laukku tästä tuli ja käytössäkin on tänään jo ollut. Paremmin ja huolellisemmin voisi ompelukset suorittaa mutta  kun itselle tekee niin ei se ole niin nokonuukaa.

Vähän helpompi ja nopeampi tekele syntyi kassin jälkimainingeissa. Kävin paikallisessa kangaskaupassa ostamassa kassiin vetoketjua ja poistuin kaupasta kolme metriä trikookangasta rikkaampana.. Milloinkahan oppisi ostamaan vain sen mitä oli tarkoitus.. Samalla reissulla mukaan tarttui pieni jämäpala änkkärikangasta ja koska kuopus on suyri jäälintufani niin tuli tehtyä uusi pipa. Hieno on! 

 Vuoriksi löytyi onneksi kotoa pala sinistä trikoota. Huolestuttavasti alkaa näyttää siltä että isojen lankavarastojen lisäksi meillä lymyilee melkoinen kangasvarasto...

 

Megaveska

Tekaisinpa sitten itselleni laukun sunnuntaiaamun kunniaksi. Tässä laukussa kyllä visio ja lopputulos ovat todella kaukana toisistaan. Ajattelin tekeväni marimekkotyylistä olkalaukkua mutta teinkin näköjään viikonloppureissukassin johon mahtuu koko perheen vaatteet. Hmph. Malli on suuri käsityölehti 2/2013 joka oli ensimmäinen lehti sk tilauksestani ja ensikatsomalta tämä ol pakko tehdä ja ainoa pakko ko. Lehdestä. Kankaaksi keksin vaatehuoneesta puolikkaan Vallilan sivuverhon josta vain toinen puolikas on ollut eräänä jouluna olohuoneen ikkunassa kappana. Vuorikangaskin löytyi omista kätköistä. Ei mitään priimaa mutta kelpaa. Tähän laukkuun ei siis tarvinnut ostaa muuta kuin kalanruotonauhaa eli kustannukset eivät olleet kovin suuret.

Ohjeesta poiketen minä ompelin tähän vuorin ja hihnan kaksinkertaisesta kankaasta. Sisäpuolelle ompelin vallila kankaasta pienen taskun. Ihan kivahan tämä on ja kuosista tykkään hurjasti mutta kyllähn tämä minun visioon on n. Puolet liian iso :( noh, on keksittävä uusi käyttötarkoitus. Tietysti jos olisi viitsinyt ajatella tuota koko asiaa kaavaa piirtäessä / kangasta leikatessa ei varmaan olisi koko yllättänyt ;) koko ilmoitettiin ohjeessa n. 45 x 50 cm mutta enhän minä niistä välittänyt...

Jospa loppupäivän pyhittäisi pyykinpesulle ja ruuanlaitolle. Pajunoksiakin on löhdettävä etsiskelemään ensi viikon askarteluja varten. Kaksi päivitystä samalle päivälle, jopas nyt!