Takit tytöille

Toukokuu tuli, oli ja meni. Mukaan mahtui tunteiden koko kirjo ja sai pistää ajatuksetkin ihan uuteen kasaan. Tänään huokaan että onneksi huomenna on kesäkuu, uuden kuun mahdollisuudet. Jospa edes puolet stressistäkin jäisi toukokuun puolelle. 

Ompelukone on surissut ja valmista on tullut. Uutta olen oppinut ja iloinnut tuotoksistani. 

 Huono kuva kun mustaa aamuhämärässä kuvasi. Tytär tarvitsi harrastukseensa mustan verkkatakin. Ostin EKsta mustaa collegea jo syksyllä mutta nyt ehdin vasta ompelemaan. Kaavan piirsin jostan Ottobren raglanpaidasta ja muokkasin sen takiksi. Enpä älynnyt että kaula-aukosta tulee siten liian iso. Onneksi kauluksen resori auttoi vähän asiaa. Tämä ei ole mikään kaikkein onnistunein tekele mutta kovasti tämä on ollut käytössä joten eipä minulla valittamista.

Tämä onnistui jo paremmin kun otti huomioon edellisten takkien virheet. Kaava on sama kuin kuopuksen karvahupparissa taannoin. Nyt en muista mikä Ottobren lehti oli kyseessä mutta Brum brum oli mallin nimi. Kissakangas on joustofroteeta ja keltainen trikoota. Taskut ovat tässä samalla korkeudella (jee), hupussa on vuori ja vetoketjun kohdalla alavarat. Monta uutta asiaa minulle. Vetoketju oli liian lyhyt joten ensi kerralla kannattaa suosiolla ostaa 40cm vetska. 

 Kyllä tämäkin on kelvannut käyttöön vaikka joku tässä kuopusta tökkiikin. Minä tykkään tästä kuitenkin.

Muitakin on tullut ommeltua mutta niistä seuraavassa postauksessa.

Elämäni ensimmäinen

Kuopuksella on melko vaativa maku ja vaikka minusta olisi ihana ommella tunikoita ja leggareita niin eipä kannata kun niitä ei sitten käytetä. Ainoa jota kuopus toivoo on huppari. Olen elänyt pienessä hupparikauhussa enkä ole rohkennut niitä lähteä kokeilemaan koska...ei löydy kaavaa (ottobressa kyllä on...), ei ole sopivaa kangasta (eurokankaasta löytyi pala "karvahuppari" kangasta oikealta nimeltään college lux), siinä on se huppu ja vetoketju...se on kuitenki hankalaa...

Eilen menin etsimään Eurokankaasta velouria mutta mukaan tarttuikin pala college lux kangasta. Täydellistä huppariin. Ilokseni tajusin myös ettei palalaarista ole pakko ostaa koko palaa vaan siitä saa ottaa osan kunhan jäljelle jää järkevä pala. Aina oppii siis uutta! Tämä on siitä hyvä kangas että näytti kestävän pesun ja kuivausrummun moitteetta eikä tarvitse vuorta kun toinen puoli on pehmeää "karvaa". Metristäkin jäi melkein puolet vielä jäljelle joten riittoisaakin tämä on!

Kaava löytyi hyvin vähällä etsinnällä Ottobre 1/2012 lehdestä nimellä Brumm brumm. Vähän muokkailin ja piirsin mielestäni reilut kaavat (104cm). Alavaraa en ommellut kun en tajunnut miten se laitetaan :D ei tämä kovin tarkkaa tarkastelua kestä mutta tyytyväinen olen kokeiltuani jotain uutta ja oikeastaan uskallettuani ommella hupparin, myös sen vetoketjun ja hupun. Taskut tässä ne hankaluus olivat ja ompelukoneen säädöt ja pitikin pitää pieni tauko että sai valmiiksi. Sen verran hiljaisia ärräpäitä lenteli ompeluhuoneessani. Ei ollut ihan helppo kangas mutta tauon jälkeen sujui vaivatta. Vähän tällainen aloittelijan tekele mutta jos lapsi aikoo pukeutua uuteen huppariin seuraavana aamuna niin täytyy olla vain tyytyväinen.

Yhtäkään kuvaa en ole saanut otettua mallin päällä joten luovutan ja saatte katsella vaan lattiakuvaa. Käytössä tämä näyttää kyllä paljon paremmalta.