Luottomekko

Edellisessä postauksessa olleisiin boksereihin tarvittiin kuminauhaa ja sitä lähdin Eurokankaasta hakemaan. Samalla on aina kurkattava kangastarjonta vaikkei mitään suurempaa suunnitelmaa olekaan. 

 Tämä kangas pisti heti silmään ja hintakin oli edullinen. Materiaali on todella pehmeäpintaista trikoota. Pitkään pohdin ja pähkäilin kunnes päädyin ottamaan 1,20m tehdäkseni tuleviin kekkereihin mekon tai tunikan. Värit eivät toistu oikein kuvassa ja muutenkin oli tosi hankala kangas kuvata. 

 Malliksi valikoitui luottokaava Sk 2/2014. Olen tällä mallilla ommellut niin hihallista kuin hihatontakin mekkoa, samoin kuin yhden hippapaidan. Helppo mutta kaunis jossa vesiputouskaulus antaa oman erikoisuutensa.

 Aika kirjava mutta silti tykkään kuin hullu puurosta. Kehtaako tällä lähteä pikkujouluihin?

Syysmekko

Hitaasti päivittyy blogi nykyään. Ei tahdo löytyä aikaa kuvata tai kirjoittaa mutta koska haluja kuitenkin on niin tämä olkoot päivitystahti. 

On tullut sekä neulottua että ommeltua. Tämän mekon aloitin jo ennen tour de sockia keväällä mutta nyt ilmat ovat oikeastaan mitä parhaimmat tämän käyttöön. Idea tähän syntyi nähtyäni Titityyn Tiinan mekon netissä. Silloin hänen mekkoon ei ollut vielä ohjetta mutta minun piti saada tällainen heti paikalla oitis. Kyseisiä lankojakaan mi ulla ei ollut mahdollisuutta hankkia mutta kurkistettuani sängyn alle (lankalaatikkoon) löysin kotoa heti mekkoon sopivat langat. 

 Lankana tässä on Novitan 7 veljestä. Silmukkamääriä katsoin vähän jostkin Dropsin ohjeesta ylhäältä alas neulottuun tunikaan ja sitten minä vain neuloin. Sovittelin välillä ja matkan varrella lisäilin suht tasaisin väliajoin silmukoita mutta siinäpä se. Melko aivotonta hommaa. 

 Joka tapauksessa tästä tuli juuri sellainen kuin ajattelinkin. 7 veljestä on sen verran paksua ja raskasta että neule vähän venyy/valuu harteilta mutta eipä tuo haittaa. Huomasin muuten vasta kuvasta että tämän päivän toppi ei ollut paras mahdollinen tämän alla mutta haitanneeko tuo mittään. Tällaiselle viileälle syyspäivälle tämä on jokatapauksessa ihan paras. Paksut sukkikset villasukat ja tämä on ihan paras syksyvaate! 

Pistäydyin tänään kuopuksen kanssa Lentävässä Lapasessa hakemassa touri sukkani jotka olivat siellä näyttelyssä. Samalla Taina auttoi minua ystävällisesti eräässä mallineulekuviossa jota eilen pähkäilin. Lapasvimman vaikuttaessa päätin neuloa mummoni perusmallilla lapaset mutta ne eivät hahmottoneet minulle millään. Muistelin mallineuleen olevan hunajakennoa mutta google esitteli hunajakennoksi ihan muuta. Lentävässä Lapasessa todettiin mallikuvio reikäpalmikoksi ja siitähän se mallineule sitten aukesi.

Kotiinviemiseksi tuli ostettua Teeteen Pallasta ja Sallaa kokeiluun. Ensin täytyy vaan saada ne mummon lapaset valmiiksi. 

Ihan paras mekko!

Tour-de-sock jatkuu kovaa vauhtia ja ensi viikolla alkaa loppukiri. Olen saanut kaikki sukat määräaikaan mennessä valmiiksi vaikken olekaan ehtinyt niitä bloggaamaan. En bloggaa tänäänkään sillä haluan esitellä ensin jotain ihanaa. Jotain onnistunutta ja tärkeää.

Sain mummon peruina keväällä häneltä jääneitä kankaita. Musta-valkoraita jäi mieleen melko pienenä palana josta toivoin saavani itselleni esim. T-paidan. Lähempi tarkastelu osoitti ettei pala ollut kuin 50cm x140 cm joten eipä siitä tehdä muuta kuin napapaita. Samasta pussista löytyi kuitenkin pala mustaa joustocollegea 65x140cm pala. Pesin kankaat eilen ja yön yli nukuttuani päädyin mallamaan Ottobren 2/15 optic flower mekon kaavat kankaan paloille. Raitakankaasta sain juuri ja juuri yläosan ilman saumavaroja (edellinen optic flower on tuntunut vähän väljältä joten ajattelin joka tapauksessa tehdä seuraavan ilman saumavaroja) ja mustasta kankaasta sai sopivasti alaosan ja taskut. Jotain väriä kaipasin musta-valkoisen rinnalle joten kaivoin kaikki resorit esille joita talosta löytyi. Sen jälkeen muu perhe äänesti vadelmanpunaisen ja turkoosin välillä. 

 Kun tämän on kerran jo ommellut niin eipä ompeluun paljon tuntia enempää kulunut. Ja kylläpä tuli ihana! (Vaikka itse sanonkin) ihan sopivan kokoinen ja punainen piristää kivasti. Tästä tulee kyllä syksyn lempparivaate. 

Pari iltaa sitten sain vihdoin ommeltua koko alkukesän mielessä pyörineen laukun. Keväällä ompelin sk4/15 lehdessä olleen laukun joka yllätti koollaan. Jäin silloin kaipaamaan vähän pienempää laukkua. Tilasin kangastukku.com vadelmanpunaista laukkukangasta ja retrokukka puuvillakangasta. Pienensin skn kaavaa reilulla kädellä. Ompelin mallista poiketen vuorin ja pienen sisätaskun ja muutenkin muuttelin kaavoja oman mielen mukaan. Nyt valmistunut laukku on sopivamman kokoinen vaikka läppä olisi voinut olla vähän isompi. Tämä tulee varmasti kyllä käyttöön syksyllä ja sopiikin hyvin tämän päivän mekkoon ;) nuo purjerenkaat olivat yllättävän helpot laittaa ja tekevät laukusta oman näköisen. 

 Posti toi viime viikolla kauan odottamani omat tuotemerkit. Tilasin 3exeteristä kudottuja lappuja ompeluksiini ja kyllä ne vaan ovat hauskat yksityiskohdat. Nimeä mietin ja pyörittelin pitkään ja tähän sitten päädyttiin. 

 

Nyt olisi aika palata sukkakilpailun pariin. Olen huomannut kilpaneulonnan olevan aika kovas kropalle. On turvonnutta kipeää sormea ja ylijumittuneita niskoja. Kilpailu on kuitenkin ollut antoisa ja jokainen malli on opettanut monta uutta niksiä ja tapaa. Tällä hetkellä tosin kilpailuväsymys jo vaivaa ja varsinkin nämä viidennen etapin sukat kärsivät motivaatiopulasta. Kyllä ne valmiiksi tulevat kumminkin, sen verran kilpailuhenkinen olen huomannut olevani. 

Mekko piristykseksi

Tilasin Royaltuotteesta Siipi neulosta ajatuksena uusi mekko. Ajattelin että 120cm kyllä riittää koska olen ommellut itselleni tunikoita 1m kankaista. Tosin ne kankaat ovat olleet 180cm leveitä, tämä ei... Pesun ja rummutuksen jälkeen mietin millaisen mekon tästä tekisin. Pari mallia minulla on valmiina kaavoina joten kaavojen piirtelyyn en aikonut käyttää aikaa. 

Sitten iskikin tenkkapoo. Kangasta ei ollutkaan niin paljon kuin toivoin joten piti vähän kikkailla ja leikata hihat ensin keskeltä kangasta jotta sain etu-ja takakappaleiden helmat niin leveiksi kuin mahdollista. Tämän ompelussa ei kauaa nokka tuhissut, sen verran monta samantyylisiä olen viime aikoina tehnyt useammankin. Kaavana tässä siis ottobre 5/2013 tunika/mekkokaava. 

 Ihan kiva tästä tuli ja sellainen jota ajattelinkin.kangas on kaunis ja neuloksen ompeleminen sujui yhtä hyvin kuin trikoonkin. Eipä tässä muuta, kiitos ja moi.

Syysmekko

Nyt urakalla päivityksiä kun kerrankin on aikaa. Ompelukoneet on olleet viime aikoina kovassa käytössä ja valmistakin on syntynyt. Olen saanut monia uusia lempipaitoja ja tunikoita ja tässä niistä uusin.

Kangas on Pehemiän rupupussista. Materiaali on joustofroteeta mutta kankaan nimeä en muista enää. Ensin ajattelin että mitähän minä tästä kankaasta tekisin mutta lopulta idea sitten syntyi. Pikku Piltissä on myynnissä ihana Ruskamekko kaava jota en tosin vielä ole tilannut muutta haaveissa on. Sitä vähän omalla idealla kuitenkin sovelsin ja kokeilin. Tunikakaava on ottobren luottokaava josta olen muutkin tunikat tehnyt. Kangasta minulla oli tasan metri joten pientä haastetta oli kaavojen asettelussa ja leikkaamisessa. Helman levensin niin leveäksi kun sain ja pientä savupiippukaulusta kokeilin ekaa kertaa tyyliin kai se näin tehdään kun en ole koskan nähnyt :)

Minä tykkään lopputuloksesta. Varsin soppeli työ ja arkivaatteeksi. Olen myös joutunut perumaan ajatukseni siitä etten koskaan käytä legginsejä. Tällainen trikoomekko kaipaa niitä kyllä kaverikseen. Samoin kuin pitkiä villasukkia. Edelleen harmittaa liian lyhyeksi lyhentämäni oranssi tunika jota olen kyllä jo vähän pidentänyt, mutta jos olisin tämän mekon tajunnut aiemmin niin olisin voinut siitäkin kankaasta tehdä tällaisen mekon. Hrmph...

Seuraava mekkokangas saapuu toivottavasti piakkoin jotta pääsen surauttamaan itselleni seuraavan mekon. 

Ompelukoneystävyys

Olen saanut uuden ystävän. Ystävystymiseen meni monta vuotta ja välillä tuntui että tätä ystävää en tarvitse elämääni mutta hiljaa tuli hyvää. Vihdoin kehtaan näyttää ompeluksiani julkisesti ja jopa käyttääkin. Virheitä tulee jokaiseen työhön mutta jos eivät itseä haittaa niin eipä niistä muidenkaan kannata nurista. Tänä viikonloppuna on ollut vuorossa lasten vaatteet. Piirtelin kaavat jo viikolla ja leikkelin kankaatkin mutta arkena ei kyllä ehdi ompelemaan. Joten heti perjantaina töiden päätyttyä tai oikeastaan jo aamulla ennen töihiin menoa aloitin kuopuksen farkkumekolla joka harmittavasti jäi työpäivän ajaksi kesken. Perjantaina istuin suoraan koneen ääreen töistä tullessa ja mies joka 7min minun jälkeeni tuli kotiin kysäisi että milloin minä oikein olen kotiutunut kun olen jo ompelemassa :) 

 Tässä tulos. Kuvat ovat surkeita koska mallinuket eivät innostuneet kuvailuihin. Saas nähdä miten kuopus ompelemiani vaatteita tulee käyttämään koska viimksi ompelemani kesähousut menivät kaverille koska niistä ei valmiina sitten tykättykään... 

 Tämä farkkumekko on ollut toiveissa siitä lähtien kun minä ompelin itselleni kesällä farkkumekon. Sitä oranssikukallista kangasta ei paikallisesta kangaskaupasta enää saanut mutta tällaista löytyi. Otin 50cm kangasta jonka ajattelin riittävän...vähän lyhyt mekko syntyi. Kaavat otin uusimmasta Suuri Käsityölehdestä jossa on Metsolan mekko kaava. Sitä siis lyhensin reippaasti ja meidän hoikkeliinille leikkasin 98/104 koon ilman saumavaroja. Taakse ompelin vetoketjun ja vihdoin pääsi yksi karnaluksista ostama halpisvetskari käyttöön. Vähän huonosti vetoketju asettui toiselta puolelta mutta ihan käyttökelpoinen mekko tästä tuli. Jännityksellä odotan milloin tämä paljon odotettu mekko pääsee käyttöön..

 Seuraavaksi trikoopaita liian isolla henkarilla. Tätäkin on odotettu mutta sovittaessakin ehti juuri ja juuri katsomaan ennenkuin kiskottiin jo pois päältä. Karkkikangasta ja resoria tilasin Hannan Kankaan loppuunmyynnistä ja aika hyvin tätä jäi vielä jäljelle. Koko 98 ja malli Ottobre 4/12 vähän muokaten. Alas ompelin toiveesta resorin ja valmista työtä ihastellessani huomasin kaula-aukkosauman päätyneen etupuolelle...miten ihmeessä kun tarkkaan katsoin että menisi oikein? No ihan kiva tästäkin tuli. Perustaidot alkavat olla hallussa vaikka pikkumokia syntyy...

Viimeinen pikatikki on esikoisen toppi. 

 Ostin ainakin 1,5m palan turkoosia trikoota Eurokankaan palalaarista. Kovin on ohutta trikoota joten topeiksi ja capreiksi taitaa päätyä. Ajattelin myös kokeilla kuopukselle yöhaalaria kun hän tykkää niistä eikä vauvojen unihaalari tyyppisiä pukuja 4v ole oikein tarjolla :) tämän topin kaava on piirretty pikaisesti vanhasta topista ja sanan mukaisesti pikaisesti ommeltu. 

Bloggausjonossa on vielä monta työtä mutta kukahan saisi aikaan kirjoitella niistäkin. Olen hurahtanut tuohon ompelemiseen (ja nettikangaskauppoihin) koska ompelemalla valmistuu tosi nopeasti uutta. Puikotkin suihkivat kuitenkin vielä tasaisesti. Jotain omaa harrastusta pitää olla :)

Ompelijatar pukeutuu verhoon

Ystäväni antoi minulle kasan vanhoja kankaita. Osa ihan perinteistä retroa. Pesun jälkeen päätin aloittaa siitä ihanimmasta, mitäpä sitä säästelemään kaapissa. Sillä samalla peruskaavalla mentiin taas kuin viime aikoina mekkotehtaalla. Tällä kertaa vaan puuvillakangas yllätti trikoo-ompelijan mutta siitä tuonnempana. 

 Tämän kankaan sivussa lukee Anita Wangel ja pienellä googlettelulla selvisi tämän olevan n. 70-luvulta. Vihreä ei ole oikein minun väri mutta ihan pirteältähän tämä näyttää.  

 Vähitellen vetoketjun ompelukin alkaa sujumaan eikä pelota enää niin paljon :) ihan sutjakka ompeluhomma ja hyvä lopputulos...tällä kertaa muistin myös teipata kaavat kokonaisiksi edelliskerrasta oppineena :) 

Mutta... Jokin menee aina vähän pieleen. Huomasin jo pesussa että yhdessä kohtaa on tahra. Leikatessa en tietenkään sitä muistanut joten tahra sattuu näkyvästi etukappaleen rinnuksiin... Tällä kaavalla ennen tehdyt mekot ovat olleet trikoota tai strechiä joten antavat vähän periksi. Tämä mekko ei kuitenkaan periksi anna ja on siis valmiiksi vähän nafti. Melkein tarvittaisiin sitä margariinia reisiin kuten eräässä tv mainoksessa eikä takaliston kannata ainakaan levitä tai joudun ompelemaan kaistaleet sivuihin. Mutta näillä mitoilla tämä mahtuu ja sillä hyvä. 

Mekkomoka

Eilen iski inspiraatio. Mielessä pyöri pitkin päivää farkkumekko. Yritin karistaa ajatusta mielestä tyyliin ei jaksa, joku toinen kerta, mutta...illalla kun lapsia olisi pitänyt laittaa nukkumaan kaivoin kankaat esiin. Valmista mallia tai ohjetta ei ole mutta olen piirtänyt joskus vapaalla kädellä valmiista mekosta kaavat. Niillä kaavoilla tein trikoomekon mutta kyllähän se farkkuunkin käy...sopiva vetoketjukin löytyi omista varastoista ihan sattumalta joten mitään ei tarvinnut ostaa ja visiokin oli edelleen vahvana päässä. 

Kangasta oli vähän niukanlaisesti jäljellä koska samasta kankaasta äíti ompeli uudet kankaat vanhoihin rattaisiin. Järkevällä asettelulla ja leikkaamalla ylä-ja alaosat erikseen niin saisin kyllä kankaan riittämään.  Itseeni tyytyväisenä aloitin innolla ompelun. Etukappaleet menivät hienosti ja takakappaleetkin kunnes...huomasin leikanneeni takakappaleen yläosan väärin kun olin joskus leikannut alavarat irti kaavasta. Yläosista puuttui siis osa... Sen verran kangasta oli vielä jäljellä että pystyin leikkaamaan uudet yläkappaleet. Ja taas jatkettiin innolla kunnes...huomasin leikanneeni kaksi samanlaista takakappaletta enkä peilikuvaa kuten olisi pitänyt. Voi #%<{}\^# kangastahan ei jäänyt yhtään yli kun korjasin ekan mokan. Ei auttanut kuin leikellä yläosat palasiksi ja yrittää ommella yhteen oikeanlaisiksi paloiksi. Tämän sain vielä korjattua ja jatkoin kunnes...olin leikannut myös takakappaleen helmaosan samanlaisiksi enkä peilikuviksi. Tässä vaiheessa oli paras pitää yön mittainen tauko...

Onneksi omissa kaavoissa ei juurikaan ollut hienouksia eikä levennyksiä joten käänsin toisen kappaleen ylösalaisin ja jatkoin. Saattaa olla että lankasuoruus kärsi mutta mitä sitten...tämän jälkeen sujuikin jo paremmin ja mekkokin valmistui. Päälle sovittaessani huomasin että siitähän tuli hieno ja ihan sopiva! Joten tästä ns. Ilmaisesta mekosta tulikin ihan huippu ja mitähän tästä opimme? Pikkuisen malttia kannattaa säästää vaikka inspiraatio viekin mennessään. 

Mekkopäivä

   Y

 Ompelukärpänen puraisi aamulla. Kovasti yritin taistella vastaan mutta en onnistunut vaan suuntasin kangaskauppaan. Mielessä oli Suuri Käsityölehden 2/2014 mekko malli. Koska mallia kuvattiin helpoksi niin saattaisinpa minäkin onnistua. Ja tuo kukkakangas oli kyllä niin vastustamatonta että hinnasta viis. Kyllä kannattikin, mekko onnistui yli odotusten ja kuosi niin kaunista kuin ajattelinkin. Ehkä tätä kehtaa käyttääkin ihan julkisesti. 

Heräteostoksena mukaan tarttui myös villaisen näköistä ei villakangasta. Piirsin kaavat kotona olleesta  mekosta ja muutamalla saumalla syntyi helppomekko. On se melkoista jos onnistuu yhden päivän aikana ompelemaan kaksi käyttökelpoista vaatetta itselleen! 

Näin. Neuleita on valmistunut ja ne odottavat vain punnitsemista ja sitten bloggaamista joten pian tavataan!