torstai 30. marraskuuta 2017

Kuusi collective

Ajatus siitä että kohtalaisen matkan päästä voisi ostaa kankaita joita yleensä tilaa ja kuolaa netissä on lähestulkoon uskomaton. Varsinkin kun tällaisia kauppoja ei juurikaan uudellamaalla ole ollut. 
Jostain somesta pomppasi esille mainos Kuusi Collectivesta. Pop up kaupasta Helsingissä jossa kuusi tunnettua kangas-ja vaatekauppaa ovat yhdistäneet voimansa ja saavat ompelijan tuntemaan olonsa kuin lapsi karkkikaupassa. 
Helsingin Torikorttelissa sijaitseva Kuusi on Ommellisen, Ikasyrin, Paapiin, Käpysen, Nuppu Print Companyn ja Vanja Sean yhteistyö. 
Myymälässä on myynnissä vaatteita, papertuotteita ja tietysti kankaita. Voi että mitä ihanuuksia. Vaatteita on sekä ihan pikkuruisia vauvanvaatteita sekä aikuisten kokoa. 

Minä menin niitä kankaita ihastelemaan. Mielessä oli Paapiilta kangasta pienen tytön jumppikseen ja löysinkin juuri sitä mitä toivoin. Paapiilta löysin myös itselleni lilaa palmikkokangasta joka ei netissä niin iskenyt mutta livenä siitä tuli pakko saada kangas! Ommellisen Babushkat näin aamulla facessa ja oranssin ruskea oli ihan minun väri. Voi että. 

Pahoittelen ettei itse kaupasta ole yhtäkään kuvaa. Menin aivan sekaisin ja unohdin kuvata. Muistin vasta kävellessäni pitkin Helsingin katuja enkä sitten kääntynyt enää takaisin. Onneksi kauppaan on sen verran matkaa etten ihan joka ohikulkumatkalla pysty piipahtamaan. Tulisi turhan kalliiksi. 

Mikäli sinulla on mahdollisuus piipahtaa niin Katariinankadulta Helsingistä tämä löytyy 10 tammikuuta saakka. Toivon todella että senkin jälkeen näitä kankaita voisi ostaa livenä lähiseudulta.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Villit vanttuut ja vallattomat villasukat 2

Pyysin kustantajalta arvostelukappaletta Lumi Karmitsan uudesta neulekirjasta Villit vanttuut ja vallattomat villasukat 2. Muutaman päivän päästä postilaatikossa odottikin tämä teos ja voi miten inspiroiva ja ihana teos tämä on!

Jo ensiselauksella löysin monta mallia jotka miellyttivät minun neulesilmää ja moni malleista alkoi heti huutelemaan myös joulupukinkonttiin. Kuinka monet kirjoneulelapaset ehtisin tehdä ennen joulua? 

Kirja alkaa muutaman sivun perustiedolla kirjoneuleista. Ei liikaa eikä liian vähän faktaa vaan juuri sopivasti. Lumi on myös listannut eri lankoja käytettäviksi malleissa. Suurin osa langoista on helposti saatavissa kaupoista ja vaihtoehtoja on useita niin kotoakin löytyy varmasti jotain millä aloittaa. Yleisesti ottaen pidän myös siitä että neulekaavion alta löytyy kaaviossa käytetyt lyhenteet niin ettei kavennuskohdassa tarvitse alkaa selaamaan kirjaa tarkistaakseen lyhennettä.
Kirja sisältää seitsemän lapasohjetta ja seitsemän sukkaohjetta. Näiden lisäksi on kolme ohjetta joissa on ohjeet sekä lapasille että sukille.
Mallit ovat selkeitä ja näistä selviytyy myös kirjoneulenoviisi sillä selkeät kaaviot helpottavat neulomista. 
Minä aloitin kirjan neulomalla Ananastumput ja ilokseni huomasin että ohjeen mukaisista lapasista tulee minulle täydellisen sopivat. Minun kokemukseni kirjoneulelapasohjeista nimittäin on että minun pikkukäteeni valmiit ohjeet ovat liian suuria. On ilo neuloa ohjeen mukaan ja saada aikaan sopiva lopputulos. 
Minun ananastumput neuloin mustalla Fabelilla ja  Regian Fluormania Colorilla. Esikoinen katseli että nämä olisivat parhaan ystävän mieleen joten päätin testineuloa nämä nähdäkseni miten koko vastaa ajatusta. Ensimmäisessä lapasessa oli harmittavasti solmu eikä väriraportti jatkunut oikein solmun jälkeen joten lapasesta tuli lähinnä punainen. Toisessa lapasessa värit kulkivat täydellisesti. En lähtenyt kuitenkaan neulomaan uudelleen koska esikoiselle kelpasivat näin. Näissä lapasissa on intialainen peukalokiila joka istuu erinomaisesti käteen. Ohjeistus oli selkeä mutta onnistuin molemmissa lapasissa neulomaan peukalon keskelle kämmentä. Ensimmäisessä lapasessa olin jo ihan varma että ohjeeseen on putkahtanut virhe mutta virhe löytyi kyllä tekijästä. 
Minä tykkäsin mallista kovasti. Tai oikeastaan kaikista malleista sillä seuraava oli jo valmiina mielessä. Ja näin ihanat mallit vaativat tietenkin pienen lankatilauksen. Huomasin nimittäin ettei minulla ollut ohuita perusvärejä kuten mustaa, valkoista ja ruskeaa....joten Tapion Lankakaupan verkkokauppa kutsui..

torstai 2. marraskuuta 2017

Kasvaneet kädet

Kylmien säiden yllätettyä tänäkin vuonna havahduimme siihen että viime vuoden lapaset olivat ihan liian pienet. Uudet piti siis saada. Eipä niitä koskaan siihen samaan pakkasaamuun valmistu mutta lankakerä sentään löytyi. 
Langaksi valikoitui Novitan raita ja silmukkamääräksi 40s. Neuloin ensimmäisen lapasen nopeasti mutta toinen jäi Freyat sukkien jalkoihin. Toisen lapasen aloitin ulkomuistista ja varren jälkeen huomasin että ekan varsi oli 1o. 1n. Ja toiseen tein 2o, 2n. Uusiksi vaan. 
Lapasten valmistuttua ja lankojen päättelyn jälkeen huomasimme että sovittelusta huolimatta lapaset olivat liian pienet. Kuinka ihmeen paljon isommat niistä piti tehdä?? Lopulta koko oli oikea ja lapaset valmiit. Toiset samanlaiset pitäisi ainakin vielä tehdä jotta voisi käyttää tuplalapasina ja siltä varalta että katoavat niin olisi hyvä olla edes kahdet lapaset.

maanantai 30. lokakuuta 2017

Vilukissan villasukat

Postilaatikkoon tupsahti jokunen aika sitten kustantajalta saatu arvostelukappale Sarita Kotkavalkaman toisesta kirjasta. Vilukissan Villasukat sisältää 15 kirjoneulesukkamallia. Kirjoneulesukat isoilla puikoilla tarkoittaa teoksessa tuttuja sukkalankoja joita on kohtuu helppo saada käsiinsä ihan tavallisestakin marketista. Sukat on neulottu mm. Novitan 7 veljeksellä ja Dropsin Karismalla ja Gjestal Jannella. Yleensä kirjoneulemallit ovat ohuille sukkalangoille niin tämä teos on piristävä lisä paksummille sukkalangoille ja paksuille sukille joita ainakin tämä vilukissa talvisin tarvitsee.

Mallit näyttivät heti kiehtovilta ja kauniilta ja kuvia oli runsaasti. Kirja alkoi yleisellä tiedolla lankojen säilytyksestä ja perustekniikoista. Melko paljon neuloneena minulle on tapana hypätä faktasivujen ohi suoraan neuleohjeisiin mutta tällä kertaa kahlasin nekin sivut läpi. 
 Löysin heti omat suosikkini kirjasta ja Novitaa löytyykin kotoa sen verran että pääsin heti hommiin. 
Minun ensimmäiseksi malliksi valikoitui Freyat. Mallin väritys oli juuri minun makuuni joten kaivoin ruskean ja fuksian 7 veljeksen laatikosta ja aloin hommiin. Varsi neuloutui sutjakasti kunnes oli kantapään aika. En onnistunut neulomaan ohjeen mukaista kantapäätä vaikka ohje olikin selkeä joten tein tavallisen vahvistetun kantapään. 
Ohjeet on kirjoitettu 38/39 kokoiseen jalkaan mutta valitettavasti minun siro 38 on selkeästi liian kapea. Neuloin ensimmäisen jalkaterän vaihtamalla puikot pienempiin mutta silti sukat ovat minulle harmittavan suuret. 
Hieman jouduin myös pähkäilemään ohjetta lukiessa puikkojen vaihtamista mutta aiemmalla neulomiskokemuksella soveltamisen taito on hyppysissä. Samoin koin melkoisia aivonyrjähdyksiä kun jalkaterä neulottiin samalla kaaviolla kuin varsi mutta värit vaihtoivat paikkaa. Sitä oli minusta hankala hahmottaa. Minusta nämä Freyat ovat todella kauniit ja varsinkin varsi on ihana. Mitenkähän saisin jalkateriä vähän kasvamaan?

Kirjan mallit ovat kauniita ja monipuolisia. Näitä tulee varmasti neulottua lisää kunhan neuleaikaa ruuhkavuosiarjessa vain löytyy. Kuvat ovat surkeita hämärässä illassa mutta tämän parempia ei taida syyshämärissä onnistua räpsäisemään.



sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Anna lapsen valita

Esikoinen toivoi sormikkaita syksyyn. Jostain kumman syystä viime vuoden lapaset ovat kaikki tehneet katoamistempun ja aamujen viiletessä alkoi sormia palella. Katoamistemppu on hieman erikoinen sillä muistelen ettei lapasia tullut laitettua minkäänlaiseen kesäsäilytykseen kun niitä tarvittiin vielä toukokuussa. Luulisin siis että löytyvät ihan omalta paikaltaan laatikosta...(tässä kohtaa ei kannata lapselle kertoa ettei äitikään ole löytänyt omia viime kevään lapasiaan vielä..)

Oli siis luotava uutta.

Pyysin lasta sukeltamaan lankalaatikkoon ja tuomaan mieleisen langan. Odotin yhtä kerää jotain sinistä. Sain kolme vajaata kerää...beigen, valkoisen ja pinkin. Malli sai kuulemma olla ihan oma eikä sormikkaiden tarvinnut olla samanlaiset. 

Aloitin 56s. Raidoittamaan satunnaisesti. Peukalokiilaan mennessä totesin että sormikkaista tulee liian isot minullekin joten purin varteen asti. Varren joustin sai jäädä mutta kämmenosasta lähtien neuloin 52s. Peukalokiila minulle vanha tuttu ja näissä sormikkaissa näyttää yllättävän siistiltä. Joka toinen krs lk ja seuraavalla kerroksella lk neulotaan kiertäen. 
Kuvat aamuhämärässä ovat surkeita mutta ei auta. Lunta odotellessa. Mutta ennen lunta toi posti minulle mukavia paketteja.
Näissä riittää puuhaa joksikin aikaa, mutta on kyllä hauska kokeilla jotain uutta välillä. 

torstai 12. lokakuuta 2017

Aamun paras hetki

Arjen kiireissä tämä usein unohtuu.
Aamukahvi, radio, ja neule edes sen pienen hetken aamulla niin päivä alkaa mukavasti. Minulla on tapana suunnitella tulevaa työpäivää aina aamulla niin tämä hetki usein unohtuu. Ei pitäisi unohtua sillä tämä aamunhetki on kultaakin kalliimpi omalle hyvinvoinnille.

Mikä on sinun aamun voimahetki?

P.s puikoilla sormikkaat esikoiselle, niistä kolmen neulotun sormen jälkeen lisää. 

<a href="https://www.bloglovin.com/blog/4491373/?claim=wpsa23n86rf">Follow my blog with Bloglovin</a>

tiistai 10. lokakuuta 2017

Raitulit ja päättelykammo

Kesällä ajattelin neuloa pois kaikki jämälangat. Sukkiin vain raitoja ja silleen. Nallesta minulla oli pieniä nöttösiä pussitolkulla ja ajattelin että kyllä ne yksissä sukissa vähenevät. Näihin tuli käytettyä ne punaisen sävyiset mutta vaikka yritti kuinka neuloa raitoja niin pieniä jämiä jäi jäljelle eivätkä langatkaan vähentyneet kuten odotin. 

Nämä raitulit saivat odotella tosi pitkään ennenkuin langanpäät tulivat pääteltyä. Kaikki langat ovat Nallea ja sukat neuloin samaan aikaan kaksilla sukkapuikoilla. Aika kivat kyllä oikeastaan jalassa ja onnekseni olin päätellyt suurimman osan langanpäistä jo neuloessa niin näissä ei ollutkaan niin suurta päättelyurakkaa kuin muistin.
Sain muuten mehevän suonenvedon vasempaan jalkapohjaan tätä kuvaa ottaessani. Mutta raidat menivät yksiin. Sisällä illalla otetut kuvat ovat harmittavan hämäriä mutta ulkona kuvaaminenkaan ei tuota erityisen hyviä kuvia kun vettä sataa kolmatta päivää putkeen. Ihana syksy!

torstai 14. syyskuuta 2017

Jotain isompaa

En muista milloin viimeksi olisin neulonut jotain isompaa kuin sukat tai lapaset. Kun neuleaikaa on vähän, tulee valittua nopeasti valmistuvia neuleita jotta saa jotain loppuun asti. Kesällä pysähdyin Korian ABClle pussilankojen toivossa uusien värien saavuttua kauppaan. Korista löytyikin pussillinen keltaista Venlaa joka kertoi heti haluavansa neuletakiksi.
Malli on Dropsilta ja tein koon M normaalin S sijaan koska tiheys ei ihan täsmännyt. Neule neulottiin ensin kainaloihin asti yhtenäisenä jonka jälkeen neulottiin hihat ja yhdistettiin koko paketti raglankavennuksin valmiiksi takiksi. Mallikuvio oli helppo mutta silti sen verran koukuttava että mielenkiinto pysyi yllä. Hihat neuloin yhdellä kertaa pyöröpuikoilla. En oikein ole innostunut neulomaan sukkia pyöröillä mutta hihoja on kiva neuloa niin. 
Kuvat eivät ole ihan parhaimmat mutta välillä räpsäisyiksi kelpaa pikaisesti migreenissä poseeratut luomukset. Kuvassa ruttuinen hame on kesän pikaompelus. Kangas EK:n palalaarista, ihan huippua tukevaa ja kestävää housu/hamekangasta. Malli oma, leikattu vanha hame mallina.
Napit ovat muuten mummon perintönappilaatikosta. Mummo on varmasti säästänyt kaikki napit vanhoista vaatteista ja näitä ruskeankirjavia löytyi onneksi tarvittava 9kpl. 

tiistai 5. syyskuuta 2017

Syksy tulee

Syksy ja syysflunssa. Nehän ne kuuluu yhteen. Tällä viikolla olen todennut että sohvalla maaten pystyy neulomaan ja katsottuaan päivät pitkät erilaisia dekkarisarjoja tvstä ei enää muista mihin sarjaan kukakin henkilö kuuluu. 

Minä en etukäteen osaa neuloa mitään vaan alan siinä vaiheessa kiireellä neulomaan kun lapasia ja sukkia tarvitsisi juuri nyt. Niin kävi näidenkin lapasten kanssa.


Kuvasta huomaa mihin ne edelliset lapaset olivat jääneet, pensaan alle...ihmekös kun ei löytynyt lapaslaatikosta. 

Toiveena oli kämmekkäät joissa päällä pussi, en tiedä mikä näiden oikea nimi on. Peukalon piti olla kokonaan piilossa. Langaksi valikoitui Austerman stepin rainbow jota ei enää myydä mutta se on ihan superkaunista kirjoneuleissa. Itselle muistiin että näissä oli 48s. Joudun aina muistelemaan sormikkaiden silmukkamääriä kun eihän niitä ylös kannata kirjoittaa.
Ihan hienot näistä tulivat ja on kiva saada joskus jotain valmiiksi astikin.

Minut löytää nykyään myös facebookista. Sivuston nimi on Neuleet ja Ompelukset. Tervetuloa kurkistamaan sinnekin!

torstai 15. kesäkuuta 2017

Kesällä


Huomaan työtahdin ja arjen hellittäneen sen verran että blogi palaa hiljalleen mieleen. Tämä blogi on ollut ystäväni monen vuoden ajan. Senpä takia tätä on vaikea lopettaa vaikka välillä tauko venyy hurjan pitkäksi. Bloggaaminenkaan ei taida enää nykypäivänä olla se juttu koska somessa on niin paljon muitakin kanavia mutta tämä on minulle se vanha tuttu. Toivottavasti joku tänne löytää vielä pitkänkin tauon jälkeen.

Kevät oli aika kiireinen ja huomasin että neulomiseen ja ompeluun katosi välillä kipinä. Ei jaksanut aloittaa uutta työtä eikä oikein innostanutkaan. Se oli aika huolestuttavaa mitä pidemmäksi tauko venyi. Onneksi kuitenkin into on vähitellen alkanut palaamaan ja jotain jopa valmistuukin. Myös jotain ihan uutta. Päädyin tekemään kollaasit niistä valmistuneista jotka tabletilla olivat, muuten en pääse tähän päivään vielä pitkään aikaan. Luulen että ihan kaikesta ei ole kuvaa ja osa on kännykässä joten saattaa olla että on tarvetta useammallekin kollaasille.
 Perussukkaa ja lapasta. Niitä tuli tehtyä. Jämiä on kaapit pullollaan ja niitä olen yrittänyt käyttää pois. Jännä miten riittoisaa on tuo Novitan Venla Nature. Sukkien ja sormikkaiden jälkeen lankaa on edelleen johonkin työhön ihan reippaasti!

Ompelukoneetkin ovat saaneet olla ihan rauhassa suurimman osan keväästä. Ideoita on mutta tässäkin aika ja energia on tullut vastaan. 
 Jotain on kuitenkin tehty. Alhaalla edessä on ihan uusi tuote, nuo kukkarolaukut. On ihanaa kun iskee inspiraatio ja tulee kokeiltua jotain uutta. Näitä laukkuja tulee varmasti tehtyä useampia vielä.

Kevättä taaksepäin katsoessa tulee väistämättä mieleen palautumisen tärkeys. Arki on kiireistä mutta tahdille on selkeästi asetettava erilaiset rajat syksyllä. Tämä alkukesä on kuorinut stressistä ison palan pois ja loma häämöttää muutaman viikon päästä.

Mukavaa kun löysit blogiini, luulen että tämäkin virkistyy kesän myötä taas.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Pienelle

Otan riskin ja esittelen tämän ristiäislahjan jo nyt juhlien aamuna. Luulen että vauvan vanhemmilla on nyt aamulla muuta puuhaa kuin lukea blogiani. 

Ristiäislahjaksi tulee yleensä ostettua jotakin kultasepänliikkeestä. Tällä kertaa en toimi kummina joten ajattelin että lahja voisi olla jotain muuta. 
En ole vauvan vaatteita ommellut taannoin esiteltyä jumppista enempää sillä vauvanvaatteisiin tarvitsee NEPPAREITA. Nähtävästi kauhuni vauvanvaateompelua kohtaan juontaa juurensa aikaan jolloin odotin esikoistani ja ajattelin hänelle ommella vaatteita. Lainasin jopa äidin saumuria mutta jotain meni pieleen eikä yhdestäkään vaatteesta tullut käyttökelpoista. Bodyn kaula-aukosta tuli niin iso että se olisi valahtanut vyötärölle ja ne nepparit...

Tämän onnistuneemman ompeluharrastuksen aloitin kuopuksen ollessa n. Vuoden ikäinen joten en ole opetellut ompelemaan vauvanvaatteita. Jollekin toiselle ompeleminenkin on vielä aika haastavaa kun tuntuu että silloin saumat pitää olla suorat ja siistit, omissa ei ole niin väliä vaikka kaksoisneulakin tekisi välillä hyppytikkejä. 

 Joka tapauksessa näin Nappinjan Facebook sivulla kuvan näin ihanalla tekstillä tehdystä bodysta ja ajattelin että jospa sittenkin ompelisin. Nappinja toimitti kankaat vielä supernopeasti ni jäi vielä muutama päivä aikaa valmistautua henkisesti koitokseen. Housut ovat helppo juttu. Ottobren kaava Baggy Bottom 4/2015 lehdestä. Kaksi kappaletta surautetaan yhteen. Aika leveät housut lopputulemana ja lahkeetkin lyhyet mutta kuvassa näyttivät täyspitkiltä niin ehkäpä vauvoilla on vain lyhyet jalat :)

Mutta se yläosa...katselin bodyja ja ottobren lehdistä niitä löytyikin useampaa eri mallia. Neppareitakin olisi kotona...päädyin kuitenkin paitaan johon tulisi vain yksi neppari taakse. 
Paitakin on helppo mutta tuo takana oleva halkio...uutta minulle mutta ohjetta seuraamalla onnistui ihan hyvin. Ja kun nyt tarkkaan sitä ohjetta tavasin niin huomasin että nepparia ei tarvitakaan jos tekee lankasilmun (siis minkä silmun?) ja ompelee napin. Nappeja löytyy aina mutta silmua piti kysyä ensin äidiltä ja sitten vielä kuukkelilta. Mut nyt osaan sekin! Paidan kaava löytyi ottobre 4/2012 ja on nimeltään Mint. Vaatteiden koko on 68.

Ompeluhommissa ehkä parasta on se että aina oppii uuden tekniikan. Toivoisin kuitenkin rohkaistuvani ompeluissa samanlaiseksi kuin neulomisessa jossa mikään ohje ei tunnu mahdottomalta vaan se minkä haluan neuloa niin neulon. Ommellessa jää aika monta vaatetta vielä tekemättä ajatuksella en osaa. 

Saatuani ompelutyön valmiiksi palkitsin itseni Novitan uudella Raitalangalla. Mitään ei pitänyt ostaa mutta tämä uusi väri muistutti heti mummon räsymatoista. Ekalla kauppareissulla en lankaa ostanut mutta sen verran jäi vaivaamaan etten hetkeäkään harkinnut kun miekkonen illalla kysyi josko käytäisiin vielä kaupassa...
Aamuhämärässä ei näköjään värikkäämpää kuvaa saa mutta lankahyllyltä tätä löytyy. Muita uutuuksia en vielä bongannutkaan, onneksi. Novita myy tällä hetkellä verkkokaupassaan poistuvia lankoja alennuksella mikäli joku syksyn väri on jäänyt puuttumaan ;)