Sukat täynnä muistoja

Ystäväni kuoli jokunen aika sitten. Ikävä on ollut suuri ja mieli täyttynyt muistoista vuosien varrelta. Minun oli tarkoitus neuloa hänelle viime jouluna omalla mallilla sukat, mutta kuten usein käy, aika loppui kesken ja sukat jäivät. Nyt en enää niitä voi hänelle neuloa..

Neulomisen sanotaan olevan terapiaa. Minulle se ainakin on sitä. Eräänä aamuna surullisena neuloin yksinkertaista tiskirättiä, mutta mallin yksinkertaisuus ei tuonut sitä helpotusta oloon jota toivoin. Niinpä aloin piirtämään mallikuviota joka minulla oli ollut silloin jouluna mielessä. Ja näin sukat alkoivat muotoutua 7 veljeksen purppurasta jota olin säästellyt erityistilannetta varten. Nämä sukat ovat täynnä muistoja, jokainen silmukka pitää sisällään ajatuksia, ihania hetkiä vuosien varrelta. Niin hassulta kuin se kuulostaakin niin aina kun nämä puikot otin käteeni ja aloin neulomaan niin ajatukset siirtyivät ystävääni. Muistelin, kaipasin, surin. Jotenkin neulominen helpotti. En tiedä käyttääkö kukaan näitä sukkia ikinä mutta minulle niillä tulee aina olemaan erityinen merkitys. Nämä sukat ja niiden kuvio tulevat aina muistuttamaan minua ystävästäni.

Kiitos ystäväni yhteisistä vuosista. Minulla on sinua kova ikävä!