Äitinä olemisen vaikeus

Neulepuikot ovat ihmetelleet viime aikaista lomaansa. En pahemmin ole ehtinyt tai jaksanut töiden jälkeen istua neulomaan, tai jos olisin jaksanut niin on ollut niin kuuma etten ole pystynyt. Pöh. Toivottavasti viikonloppuna ehtisin paneutumaan johonkin vähän enemmän vaikka tänään onkin kivaa kokopäiväohjelmaa lasten kanssa. 

Minä olen ollut kaksi viikkoa nyt töissä. Ja kyllähän se töissä oleminen on hurjan kivaa monen kotonaolo vuoden jälkeen. Varmasti tämä huuma jossain vaiheessa laantuu mutta toisaalta jos töissä viihtyy niin miksi laantuisi? Kuopus on harjoitellut viikon päiväkodissa ja hyvin on sekin sujunut vaikka alku onkin vielä vähän ikävällä väritettyä. Ensi viikolla esikoinen lähtee kouluun ja taas jännitetään. En tiedä kumpi enemmän, äiti vai tytär. Mies on viettänyt pari viikkoa koti-isänä ja onkin ollut mielenkiintoista vaihtaa rooleja. Hienosti ovat asiat sujuneet vaikken olekaan ollut piämässä kaikista naruista itse kiinni. Jotkut asiat eivät ole sujneet suunnitelmien mukaan tänä syksynä ja olenkin ensimmäistä kertaa elämässä viettänyt unettomia öitä. On kumma miten herätessäsi aamukahdelta kaikki solmut tuntuvat hurjan suurilta ja vaikka aamulla niiden koko on jo paljon pienempi, ovat ne kuitenkin olemassa. Sitä haluaisi lapsilleen vain kaikkein parasta, mutta joskus on tosi vaikea tietää mikä on se paras. Äitiys on ihanaa mutta ei se kyllä helppoa ole. Solmuihin kun lisätään vielä ne leijonaemon tunteet. Huoh. Ehkä ne solmut aukeavat syksyn mittaan, asoilla on kuitenkin tapana aina järjestyä jollakin tavalla. 

Se unettoman yön avautumisesta. Olen minä jotain käsitöitäkin saanut valmiiksi. Ehkä nämä pitäisikin vetää jalkaan niin tulisi vamasti parempi mieli. 

Kyjy 8 muistaakseni. Rinsessasukat Zelda's Dippins langasta. Taisi olla merinosukkista ja nimeltään Hippie. Ihana lanka neuloa ja vaikka kerällä värit näyttivät kovin vahvoilta, minä tykkään näistä hurjasti. Kaikkein ihaninta näissä on...

...Kantapää! Katsokaa miten ihanat raidat tuli tiimalasikantapäähän! Mallikuviona Rinsessa Ullaneuleesta. Olen jo vuosia aikonut sellaista kokeilla mutta Kristan innoittamana päätin sitä nyt kokeilla. Aion kyllä jatkossa tehdä samalla kuviolla enemmänkin. Mukavan helppo mutta silti näyttävä. 

Lankaa kului 60g joten lopusta 40g saa vielä jotain kivaa tehtyä. Sitten kun ehtii...

Ja koska olen jo murheeni tähän kaatanut niin yksi vielä. Kissat tulivat jo mainiosti toimeen keskenään niin nyt taas kinataan ihan hirveästi. Alkaakohan Felixillä hormonit hyrrätä jo vai uhmaikä iskeä kun Tuiskun kimpussa pitää jatkuvasti olla? Ottaa noistakin nyt selvän...