Liian pienet kädet

Kun lähikaupassa myydään Novitan Nostalgiaa kampanjahintaan ja langan kylkiäisenä luvataan 7 veljestä lehti on pakko poiketa. Siitä huolimatta että lehdessä ei muistaakseni ollut mitään minulle enkä oikeastaan tykkää tuosta nostalgialangasta...kaksi punaista ja yksi lila kerä kuitenkin kotiutui meille...ja ihan kivaa siitä saa aikaan kun yhdistää yksivärisen kanssa. 

Retuperällään blogissa oli linkitettynä näiden lapasten ohje. Ohjeen nimi on Heart Mittens ja löytyvät pitsiä ja palmikoita blogista. Ihana malli mutta miksi mi ulla on niin pienet kädet! Nämä ovat aivan liian isot minulle. Miehelle ovat kyllä sopivat joten käsissä se vika on. Taitavat mennä pukinkonttiin sillä sinnekin pitäisi vähitellen jo saada täytettä eikä vain ideoita. Näihin kului yhteensä 100g Lilaa Nostalgiaa ja luonnonvalkoista 7 veljestä. Saas nähdä josko tätä mallia yrittäisi vähän muokata jotta saisi aikaan pienemmän version. Käsien kasvattaminen kun taitaa olla hankalampaa puuhaa...

 Tulipa oltua myös mainoksen uhri. Schahenmayerin Lumio lanka on ollut kovasti esillä heijastavuutensa ansiosta. Ensin ajattelin ettei ole minun juttuni mutta jostain syystä viimeinen kerä neonpinkkiä pomppasi kauppareissulla kärryyn. Ajatuksena tehdä kahdelle lapselle pipot. Nopea oli tehdä mutta vain toinen lapsista kelpuutti pipon joten erinäinen määrä lankaa odottaa nyt käyttöä. Kuvassa ei heijasta kyllä yhtään mutta valon osuessa heijastinlankaan se kyllä vähän näkyy. Enpä tiedä oliko kuitenkaan ihan supertarpeellinen ostos mutta tulipahan kokeiltua. Ehkä loppulangasta voisi tehdä heijastavia tupsuja?:) 

Jotain muuta pomppi myös lankahyllyltä kotiin. Ensi viikolla ilmestyy Novitan talvilehti ja siellä on monta ihanaa mallia mutta yhtä odotan niin malttamattomana että ostin langat jo valmiiksi. Mietinpä vain käyvätkö nämä värit yhtään yksiin...? 

Tule perjantai pian!

Kätevä emäntä luovuttaa

Tänään ei nappaa. Kaikkea tulee aloitettua mutta ei sittenkään. Noh, kai näitäkin päiviä tarvitaan. Eilen viihdyin ompelukoneen seurassa ja sain jopa jotain valmiiksi. Kuvat ovat huonoja. Illalla ei valoa ollut tarpeeksi millään vaikka kuinka sytytimme kaikki valot päälle.

Kyseessä siis farkkuhame SK 8/13 lehdestä. Olen katsellut ohjetta sillä silmällä lehden ilmestymisestä saakka ja eilen sain ostetuksi kankaat. Melko hyvin onnistuin ompeluksissa. Taskut ovat tällä kertaa ihan siistit. Vyötärökaitaleesta ja vetoketjusta ei kannata niin kirjottaa mutta molemmat löytyvät kyllä omilta paikoiltaan... Ostamani farkkukangas oli tukevaa eikä ohutta kuten ohjeessa kuului olla joten kellomaisuus ei tässä toiminut. Sivut tönköttivät kirjaimellisesti sivuilla. Tuli siis kavennettua kellomaisuus pois. Taskujakin vähän pienensin ja ovatkin ny ihan näppärän kokoiset. Ihan kiva hame, vähän emäntämäinen kuten kommentti kuului :) Ei mikään juhlaversio mutta tarkoitus olikin saada töihin ja kotiin toimiva farkkuhame. Niitä kun ei ole kaupoista tänä syksynä löytynyt. Jos joku tietää missä farkkuhameita myydään niin saa vinkata! Samoin jos joku tietää saako ompelukoneeseen ostettua uutta vetoketjupaininjalkaa niin vinkkiä otetaan siitäkin vastaan. Olen onnistunut hukkaamaan sen Brotheristani ja totesin että kyllä se helpottaisi kummasti tuota vetoketjun ompelemista...

Farkkukangasta jäi kivasti jäljelle joten siitä voi myöhemmin surautella vielä vaikka mitä. Samalla tuli ommeltua olkalaukku tuttavalle. Kukkaronkehyksiä on ollut todella vaikea löytää viime aikoina. Viime vuonna tilasin kouluelektroniikasta tuplakukkaronkehyksiä mutta niitä ei siellä tänä syksynä enää ollut. Sinellistä laukkukokoiset kehykset ovat myös olleet jo pidempään loppu. Lopulta löysin ompelijanmaailmasta isoja laukkukehyksiä sekä tuplakukkaronkehyksiä. Tosi isoja tosin että ei niistäkään rahakukkaroa saa. Mihinkähän kaikki tuplakehykset ovat kadonneet? Mutta tällainen siis tuli tehtyä. Kivaa pitkästä aikaa. 

Jaahas, ja jalkakin mahtui mukaan kuvaa. Tänään ei suju tämä millään. 

Parit sormienlämmittimet tuli tehtyä jo aikoja sitten mutta bloggaaminen on jäänyt kiireiden jalkoihin. 

Tässä ensin kynsikäslapaset tyttärelle. Lankana step. Ihan onnistuneet ja kavereille pitäisi kuulemma tekaista myös :) nämä kuuluivat kyjyyn mutta kyjystä muutama sana myöhemmin. 

Regian safarilangasta muotoitui tällaiset lapaset. Ihan kivaa lankaa ja hauskat kuviot. Vajaa kerä kului näihin joten reilusti olisi vielä jäljellä. 

Niin se kyjy. Taidan luovuttaa ja tehdä ufot valmiiksi sitten joskus. Olen todennut että käsityöaikani on huvennut minimiin joten miksi tehdä "pakko" töitä kun aikaa ei tahdo riittää millään. Ennemmin taidan katsella uusia ohjeita ja tehdä kivoja töitä sen pienen hetken jota minulla nykyään neulomiseen on. Joulukin yllättää tänäkin vuonna enkä kyjyssä ollu tätä kesällä taaskaan ajatellut. Suurin osa kyjyistä tulee varmasti tehtyä loppuun asti, mutta pari menee kyllä suoraan purkuun ( paitsi että mitenhän oli sen Rose Mohairin purkamisen laita...?) muistaakseni puoleen väliin olen kyjyissäni päässyt mutta nyt ne lopettavat huutelun ja keskityn muihin juttuihin. 

Pois alta Kyjyt ja keskeneräiset!

 Täältä saapuvat seeprat ja tiikerit! Neuleunelmien paketti saapui juuri postilaatikkoon. Mahtavan hyvää palvelua jälleen kerran! Nyt on päästävä heti kokeilemaan millaista raitaa näistä syntyy. Perästä kuuluu enkä nyt tarkoita vatsatautia joka rantautui meille viime yönä...

Villit sukat

Nämä valmistuivat jo viime viikolla ja kerran näitä bloggasin mutta koko pitkä sepostus katosi niin kesti muutaman päivän ennenkuin jaksoi aloittaa alusta. Nämä kuuluvat myös Kyjyyn. Järjestysnumeroa en nyt muista ja lista on hukassa mutta joka tapauksessa kuuluvat tempaukseen. Ensimmäisen sukan neuloin parissa päivässä aloitettuani mutta toinen sukka jäi odottamaan. 

Nämä ovat siis Novitan sukkalehdestä nimellä Villit kirjoneulesukat. Langat kaivoin varastoistani ja totesin aloitettuani että melko retroa pukkaa. Mutta menkööt. Lankaa kului yhteensä 165g ja monesta väristä jäikin vain nöttöset jäljelle. Mukavasti etenivät ja suurimmalta osalta kuviot olivat helpohkoja. Pari juttua jäi vain kaivelemaan. Tuo sinivalkoinen kukkakuvio oli ihan järjettömän vaikea (minulle) ja kantapäästä en tykkää yhtään. 

 Ei tunnu istuvan minun jalkaan ollenkaan mutta muuttaa ei enää voinut kun oli muuten jo neulonut koko sukan. Seuraaviin sitten jotain muuta. Samoin nämä olisi kiva tehdä pastellisävyisinä. Saa nähdä jos joskus innostuu tekemään toiset. 

Nyt puikoilla lapäkkäät. Mitä ne ovat niin siitä lisää ensi kerralla...

Melkoisen onnistunut tekele

Tämä neuleliivi oli alusta lähtien kovin onnistunut. Ensikosketus Dropsin Karisma oli mukava. Helppo neuloa ja tasainen jälki. Ja ihanan pehmeä! Malli on Dropsin oma ja ihana sekin. Tykkään Dropsin neuleista koska niissä tehdään muotoiluja ja ne istuvat minun vartalolleni yleensä paremmin kuin joidenkin muiden lehtien mallit. Tässäkin mallkerta on okeasti helppo oppia ulkoa mutta silti näyttävä. Tällainen tekisi mieli tehdä toinenkin mutta ehkä jolleki lahjaksi. Haluaisikohan äiti? 

Lankaa kului 340g joten luulen etten ostanut turhia keriä juurikaan. Tämä oli siis kyjy 2. Kahdeksan työtä taitaa olla valmiina joten hitaasti tässä edistytään.

Edestä...

Ja takaa...hups kengät unohtui...

Otetaanpas kissa mukaan kuvaan...

...tai sitten ei...

...ja poseeraus...

Näin. Jotain sain blogattua taas. Nyt puikoilla toinen villeistä kirjoneulesukista. Kuka keksi pistää niin monta kirjoneuletta kyjylistaan? 

Ahkera sunnuntai

Huh. Pieni hetki hengähtää. Tänään olen ollut ahkera. Ulkoillut lasten kanssa. Käynyt poimimassa auringonkukkia ja siivonnut pari tuntia takapihaa. Piha ei ole järin iso mutta oli päässyt lasten leikkien jäljiltä 

Melkoiseen kuntoon. Nyt ei enää hävetä :) samalla testasin uusia kissojen kiipeilypuun narun, saa nähdä kuinka kauan viritys kestää. 

Tämän viikonlopun tavoitteena oli neuloa liivi valmiiksi mutta siihen en taida yltää. 

Takakappale alkaa kyllä olla jo mitoissaan mutta etukappaleet ja reunukset puuttuvat. Jospa tavoite olisi saada ensi viikon aikana valmiiksi...napit kävin jo eilen ostamassa paikallisesta kangaskaupasta. Palvelu oli niin hyvää että olin koko illan siitä hyvällä tuulella. 

Jotain on kuitenkin valmistunut vaikka tahti on hidasta. 

Kyjy 16 oli lapsen sukat Nalle yllärikerästä. Sukilla on kokoa n. 33. Lankaa kului 65g ja näihin onnistuin kerimään kerään haluamani pituisia pätkiä. Nämä ovat vaan niin hauskat neuloa!

Kyjy 18 on myös aloitettu. Sormikkaat Dropsin Fabelista kokoa 3v. Lankaa näihin kului n.30g eli tähän kyjyyn tarvitaan vielä jotain muuta. Todennäköisesti esikoiselle kämmekkäät tai sormikkaat koska syksy näyttää vaan tulevan. 

Eiköhän tämä tästä. Arki pyörii jo kohtuullisesti. Kiitos vielä kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille. Kommentteja oli ihana lukea ja ne lämmittivät kovasti mieltä vaikken saanutkaan niihin vastatuksi. Kyllä ne asiat aina järjestyvät. :)

Äitinä olemisen vaikeus

Neulepuikot ovat ihmetelleet viime aikaista lomaansa. En pahemmin ole ehtinyt tai jaksanut töiden jälkeen istua neulomaan, tai jos olisin jaksanut niin on ollut niin kuuma etten ole pystynyt. Pöh. Toivottavasti viikonloppuna ehtisin paneutumaan johonkin vähän enemmän vaikka tänään onkin kivaa kokopäiväohjelmaa lasten kanssa. 

Minä olen ollut kaksi viikkoa nyt töissä. Ja kyllähän se töissä oleminen on hurjan kivaa monen kotonaolo vuoden jälkeen. Varmasti tämä huuma jossain vaiheessa laantuu mutta toisaalta jos töissä viihtyy niin miksi laantuisi? Kuopus on harjoitellut viikon päiväkodissa ja hyvin on sekin sujunut vaikka alku onkin vielä vähän ikävällä väritettyä. Ensi viikolla esikoinen lähtee kouluun ja taas jännitetään. En tiedä kumpi enemmän, äiti vai tytär. Mies on viettänyt pari viikkoa koti-isänä ja onkin ollut mielenkiintoista vaihtaa rooleja. Hienosti ovat asiat sujuneet vaikken olekaan ollut piämässä kaikista naruista itse kiinni. Jotkut asiat eivät ole sujneet suunnitelmien mukaan tänä syksynä ja olenkin ensimmäistä kertaa elämässä viettänyt unettomia öitä. On kumma miten herätessäsi aamukahdelta kaikki solmut tuntuvat hurjan suurilta ja vaikka aamulla niiden koko on jo paljon pienempi, ovat ne kuitenkin olemassa. Sitä haluaisi lapsilleen vain kaikkein parasta, mutta joskus on tosi vaikea tietää mikä on se paras. Äitiys on ihanaa mutta ei se kyllä helppoa ole. Solmuihin kun lisätään vielä ne leijonaemon tunteet. Huoh. Ehkä ne solmut aukeavat syksyn mittaan, asoilla on kuitenkin tapana aina järjestyä jollakin tavalla. 

Se unettoman yön avautumisesta. Olen minä jotain käsitöitäkin saanut valmiiksi. Ehkä nämä pitäisikin vetää jalkaan niin tulisi vamasti parempi mieli. 

Kyjy 8 muistaakseni. Rinsessasukat Zelda's Dippins langasta. Taisi olla merinosukkista ja nimeltään Hippie. Ihana lanka neuloa ja vaikka kerällä värit näyttivät kovin vahvoilta, minä tykkään näistä hurjasti. Kaikkein ihaninta näissä on...

...Kantapää! Katsokaa miten ihanat raidat tuli tiimalasikantapäähän! Mallikuviona Rinsessa Ullaneuleesta. Olen jo vuosia aikonut sellaista kokeilla mutta Kristan innoittamana päätin sitä nyt kokeilla. Aion kyllä jatkossa tehdä samalla kuviolla enemmänkin. Mukavan helppo mutta silti näyttävä. 

Lankaa kului 60g joten lopusta 40g saa vielä jotain kivaa tehtyä. Sitten kun ehtii...

Ja koska olen jo murheeni tähän kaatanut niin yksi vielä. Kissat tulivat jo mainiosti toimeen keskenään niin nyt taas kinataan ihan hirveästi. Alkaakohan Felixillä hormonit hyrrätä jo vai uhmaikä iskeä kun Tuiskun kimpussa pitää jatkuvasti olla? Ottaa noistakin nyt selvän...