Murr mikä marraskuu

 On niitä parempiakin aikoja elelty. Tämä kuukausi on ollut pitkä kuin nälkävuosi ja tuonut mukanaan jos jonkinlaista murhetta ja vastoinkäymistä. Jossain vaiheessa minusta jo tuntui että lukitsen kohta kkoko perheen sisälle eikä kukaan liiku mihinkään ettei kenellekään satu mitään. No en lukinnut, kaikki liikkuvat vapaasti sisään ja ulos ja elämä jatkuu. Joskus tuntuu vaan kaikki kasautuvan niin ettei positiivisinkään ihminen meinaa jaksaa. Nyt kuitenkin mennään eteenpäin ja asia kerrallaan ratkotaan juttuja.

Blogeja en ole ehtinyt lukemaan enkä ainakaan omaani päivittämään. Valmistuneita töitä minulla kyllä oli ja mahtava lankakasa tilattuani lankaa vähän sieltä sun täältä (sitä hyvin toimivaa lohtulankaa :)) langat unohdin tosin kuvata ja nyt tuli mieleen että unohdin myös joulupallot ja kuusen. Täytyypä niistäkin räpsäistä kuvaa jossain vaiheessa.

Olen minä jotain saanut valmiiksikin. Joululahjalista venyy ja paukkuu kuten joka vuosi. Jossain vaiheessa huomasin että kaikki on VIRKATTAVAA. Enhän minä edes tykkää virkkaamisesta mutta kyllä sekin näköjään sujuu, käsi tosin väsyy ihan eri tavalla kuin neuloessa. Mutta aloitetaan tästä Kyjy 13 palmikkojakusta. Tästä tuli IHANA! Minä tykkään. Nopea neuloa ja nätti kuin mikä. Minun mielestäni. Malli Novitan syksy 2012 lehdestä. Lankana Novitan Kelo, viime vuoden terraa. Lankaa kului muistaakseni n.300g. Pari kerää jäi vielä jäljelle josta ajattelin neuloa pipon ja huivin tai jotain. Nappi löytyi nappivaraston kätköistä ja on Veicon tuotantoa.

Tässä vielä ah niin edustava "anna mä voin ottaa sen kuvan" tyylinäyte mieheltä. Onhan tämäkin eräänlainen kuvakulma. :)

Kyjyt ovatkin sitten melkein tässä. Delight peitto valmistunee vielä ennen joulua, toivottavasti mutta muut olen kasannut jo vaatehuoneeseen ensi talven ufoiluiksi. Kai ne joskus sieltä valmistuvat...
Joten minun Kyjyni ei tule valmistumaan. Luovutin.

 Jotain ihan muuta siis. Tyttären ystävä toivoi synttärilahjaksi pöllökukkaroa. Sellainen piti siis tehdä. Eräästä askartelukaupasta löysin pienen pieniä kukkaronkehyksiä ja niistä ompelin samalla pikkuruiset kukkarot. Synttärilahjakukkaro ehti uudelle ommistajalleen jo ennenkuin tajusin kuvata mutta nämä jäivät meidän käyttöön. Se kuka näitä saa käyttää on tosin hieman auki vielä. Kolme tyttöä perheessä ja vain kaksi kukkaroa...hmm..

 Ja kuten joka vuosi. Talvi tuli ja yllätti neulojan. Eilen tajusin että ensi viikolle on luvattu kunnon pakkasia ja meidän lapset kulkevat vielä syyspipoissa. Paksua lankaa ja isot puikot ja voilá kaksi pipoa yhdessä päivässä. Tämä pipo on tosin se nr. 2. Pyysin kuopusta sovittamaan tätä tänä aamuna johon hän totesi noustuaan väärällä jalalla sängystä että "en kokeile, se on ihan karvainen!". Onneksi pipo on kelvannut tänään ihan hyvin kun huomasimme että siitähän tuli kissapipo! :) Lankana vanhaa ihanan pehmeää lilaa 7veikkaa ja lilaa ja valkoista softya jotka nekään eivät ihan uusia. Lila meinasi loppua joten jatkoin valkoisella eikä se nyt niin hullulta näytä kuin luulin. Menekkiä en tiedä kun en muistanut punnita. Kerän loput kuluivat aika hyvin:)

Tämä väärinpäin kuva esittää esikoisen pipoa. Mustaa 7veikkaa, joka on tosi paljon karheampaa kuin tuo vanha violetti! ja valkoista softya. 60s ja kavennukset tarpeen mukaan. Kuopuksen pipossa 50s itselle muistiin.

Nyt olisi vuorossa uusi pipo miehelle kun vanha on mystisesti kadonnut. Mutta kuinka monta silmukkaa pitikään olla miehen veikka pipossa??? Ikinä en muista :( Nyt kokeilussa vissiin 117s, saa nähdä onnistuuko vai joudunkko purkamaan. Listalla olisi vielä ystävän miehelle pipo. Milloinkahan nämä kaikki ehtii tekemään kun niitä joululahjojakin vielä pitäisi?

Niin ja tein minä vielä yhdet kissalapaset. Niiden kuva ei jostain syystä suostu latautumaan joten jätetään ensi kertaan. En ole niitäkään punninnut. Höh. Pitäisiköhän ryhdistäytyä...tulikos tästä nyt ihan valituspäivitys?