Tavallinen Mils Felix Sorjonen

Eilen oli sitten se pitkään odotettu päivä. Meille muutti pieni pojanpallero. Kävin hänet illalla hakemassa ihanasta kissakodista mukavien ihmisten ja eläinten luota. Kotona odotti lapset ja mies että millaisen tulokkaan kanssa sieltä tullaan. Lasten riemu oli rajaton. Kumpikaan ei tosin oikein uskaltanut edes silittää kun oli niin pieni ja vikkelä tukimusmatkailija. Suurta ihmetystä pentu aiheutti myös kissarouva Tuiskulle. Tuijotuskilpailuja käytii sängyn alla ja perässä hiippailtiin koko eilisilta. Muutaman kerran piti vähän sähähtää jotta tulee selväksi kuka täällä määrää mutta muuten oli hyvin rauhallista. Onneksi. Kai me kaikki pelkäsimme että pahimmassa tapauksessa Tuisku käy päälle samalla tavalla kuin silloin kun naapurin kissa yrittää meidän pihalle. 

Alkuyön Mils Felix vietti tyttären tyynyllä nukkuen kunnes heräsi minun liikkeeseen ja ajatteli että tässä talossa näköjään alkaa leikkiaika puolilta öin :) seurasi tunnin verran suuren kehruumoottorin hurinaa, varpaiden metsästystä ja kauhistuneita lapsia. Yöllä ei ole kyllä kiva herätä siihen että joku hyökkäilee peiton päällä :) loppuyö menikin rauhallisesti. Nähtävästi Tuiskun muutama sähähdys yöllä tarkoitti talon sääntöjen opettamista. Täällä nukutaan yöllä! :) 

Kyllä ne kissanpennut vaan on aika ihania!