Purkoosi, neuloosi ja valmis!

Tämä jakku tuotti kasan harmaita hiuksia ainakin kuvaannollisesti. Aluksi sujui hyvin, sitten ei sujunut ollenkaan, sitten purettiin ja melkein luovutettiin, kokeiltiin uudelleen ja purettiin taas. Malli oli kuitenkin niin kaunis että oli pakko jatkaa ongelmista huolimatta.

Malli on Dropsilta 113-14. Tehty alunperin Fabelilla ja aina oikeaa. Minä tein muutamia muokkauksia. Lankana vironvilla. Mallissa langanmenekki oli 250g, minulla oli vironvillaa 218g mutta ehkä se riittää...:) Neuloin sileää neuletta koska en oikein ole aina-oikean ystävä. Kaikkein suurin ongelma oli yhdistää etukappaleen kaitale takkappaleeseen. Siihen olisi tarvittu jotain insinööriaivosoluja joita minulla ei ole. Purin ja neuloin tässä kohtaa siis moneen kertaan. 

Hihoja aloittaessa alkoi langan määrä olla sen verran vääistä etten uskaltanut neuloa hihoja ohjeen mukaan ranteesta olalle vaan päädyin jakamaan kerän kahtia ja poimimaan silmukat suoraan hiha-aukosta(mikä sen oikea nimi on?) ja neulomaan ohjetta väärinpäin. En myöskään uskonut langan riittävän kokopitkiin hihoihin joten jätin ne 3/4 hihoiksi koska näyttävät paljon paremmilta kuin liian lyhyet pitkät hihat. Loppujen lopuksi lankaa kului 200g joten hyvinhän se riitti!

Tykkään tästä kovasti vaikka kaulusta mietiskelen vielä vähän. Mallissa se jätettiin näin pystyyn mutta minä ehkä kääntäisin alas. Ja yksi nappi sopisi ehkä eteen? 

Työvoitto joka kannatti urakoida. Nyt on jäljellä yksi sukka jonka jälkeen käsityökori on KyJyä varten tyhjä. Koska viime vuonna KyJystä tuli täysi pannukakku niin vain tyhmähän ottaa saman uusiksi seuraavana vuonna ;) ja aikoo laittaa listalle n. Viisi neulepaitaa! Jouluun mennessä kyllä selviää millainen ufohyökkäys jää jäljelle tästä tempauksesta.

7 vuotias kuvaaja tuli ottaneeksi kuvat vähän yläviistoon mutta osuinpa joka kuvan kuitenkin :)

Pikatikki

Viime päivityksessä tuli todettua että terassin tuolit ovat kovin kovat luiselle takalistolleni. Asialle täytyi siis tehdä jotain jotta jatkossa on vielä mukavempi istua ulkona neulomassa. 

Idea syntyi Suuri Käsityölehti 5/6 lehdestä mutta lopulta en lehdestä ottanu muuta kun idean. Pikatikki syntyi siis varaston kätköistä löydetystä vanulevystä jota riitti juuri neljään tuoliin ja vanhoista verhoista jotka ovat verhoina palvelleet jo riittävän kauan. Kiertoon siis. 

Vanulevyn mittasin suurinpiirtein tuolin istuinosan kokoiseksi, kankaan leikkasin leveydeltään samoin mutta pituudeltaan n. Puolet pidemmäksi ja kaksinkerroin. Sitten vain sivusaumat kiinni ja avoimen suuaukon taitoin sisäpuolelle. Tikkaukset ympäri ja keskeltä ristiin ja avot, valmista tuli! 

Vähän ohuet näistä tuli kun vanua ei enempää ollut mutta voinhan aina kasata kaikki neljä tyynyä päällekkäin ;)

Kesä ja kärpäset

Tuskainen kuumuus vaihtuu näin illasta varjoon ja leppeään tuuleen takapihalla. Tänään vihdoin ensimmäistä kertaa otin neuleen ja kahvin ulos. Lapset leikkivät, Felix tutkailee ympäristöä, kahvi on kohta kylmää ja purkoosi-neuloosi hipoo loppusuoraa. Suorastaan mukavaa! 

Olen viime aikoina potenut inspiraatiota. Olisi pitkästä aikaa kiva tehdä kaikkia kivoja paitoja, sukkia, lapasia...aika tuntuu vain olevan kovasti kortilla. Jospa sitä kuitenkin vähitellen saa jotain aikaiseksi eikä varmasti ole pahitteeksi vaikka välillä tekisi jotain muutakin. Ainakin jonkinlaiset pehmusteet täytyisi terassin tuoleihin ommella. Sen verran kovilta tuntuvat istua :) uusimmassa Suuri Käsityö lehdessä olikin ohje pehmusteisiin ja tarvikkeetkin löytyisivät jo omista varastoista. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Tylsää edelleen että ipadilla kuvia ei saa siirreltyä joten tulevat jälleen kerran yhtenä pötkönä.

Yhden loppu, toisen alku

Eilen vietettiin esikoisen kevätjuhlia. Ensimmäinen luokka on nyt hienosti käyty ja on loman aika. Syksyllä onkin sitten ihan eri meno kaikin puolin. 

On se jännä, tähän asti olen aina ihmetellyt ovatko nessut niin tarpeen lasten juhlissa mutta kyllä niitä pariin otteeseen on näköjään ihan hyvä olla mukana :) tyttären opettajalle neuloin vironvillasta Revontulihuivin. Ostin Tallinnasta äidin ja minun lankareissulla vironvillaa. Tarkoituksena oli tehdä oranssin sävyinen mutta lanka yllätti eikä tästä ihan niin oranssi tullut kuin olisin toivonut. Kaunis kuitenkin ja opettajakin kiitteli. 

Toisetkin juhlat juhlimme eilen. Pikkuveljeni pääsi ylioppilaaksi ja niitä juhlia olikin kovasti odotettu ja toivottu :) ihanista herkuista ja mukavista ihmisistä oli siis eilinen tehty. 

Tämään taitaa päivä alkaa siivouksella mutta sen jälkeen voi sitten tehdä jotain muuta mukavaa. Sää ainaki houkuttelee pihalle, olisikohan tänään jo kesäkukkien aika.

Toukokuun tohinat

CHiljaista on ollut blogimaailmassa viime aikoina. Siihen on toki monia syitä, mitään ei ole oikein valmistunut, flunssa vaivasi lapsia, Felix the langankatkoja vaatii leikkiaikansa aina aamulla kun ennen istuin neulomaan neuleplääh jne... 

Jotain on kuitenkin valmistunut. Perussukat Karnaluks ihanuudesta Schoeller&Stahlin Fortissima Mexico langasta. Varpaista varteen tiimalasikantapäällä. se tavallinen tapa minulle. Olipa niin pehmeää lankaa! Ihanaa neulottavaa! Ajattelin tehdä pitkät sukat koko kerästä mutta vaikka kuinka neuloin niin näihin kului vain 90g. Kyllä tuolle lopullekin varmaan käyttöä löytyy. Ostin koukkuamiskoukun Karnaluksista niin ehkä tämän voisi yhdistää johonkin yksiväriseen? Ensin täytyy opetella toki koukkuamaan...

Esikoisen opettajalle valmistui myös revontuli mutta se odottaa vielä pingotusta. Ensimmäinen kouluvuosi on tytöllä pian ohi. Aika on kulunut todella nopeasti ja paljon on tytär vuoden aikana kasvanut eskarilaisesta reippaaksi koululaiseksi <3

Felix kävi eilen ensimmäisellä rokotuksella. Reipas kaveri ja paljon helpompi käsiteltävä kuin Tuisku :) tuiskun viime rokotukseen kun tarvittiin reilusti aikaa, lakana ja kolme ihmistä pitämään kiinni. Hiki tuli silloin joten Felixin lääkärikäynti oli paljon helpompaa! Seuraavalla kerralla lähteekin sitten miehisyys kissalta. Parempi niin sillä tuota vanhaa rouvaa on turha alkaa viettelemään, sieltä tulee korville nyt jo päivittäin. :) kissojen yhteiselo parin viikon jälkeen on edelleen sähinää ja tassujen läiskintää mutta myös samassa sängyssä nukkumista ja samaan aikaan syömistä. Riehumisesta Tuisku ei tykkää eikä leikkiin Lähde mukaan mutta muuten antaa kyllä toisen touhuta rauhassa. Onneksi on tuo piha johon pääsee villiä pentua välillä karkuun.

Nyt neulekorissa viihtyy palapeitto Big Delightista joka ei hetkeen valmistu mutta on ihanaa virkattavaa. Purkoosibolero vironvillasta jota en saa millään onnistumaan. Ei olisi kannattanut alkaa soveltamaan ohjetta omin päin...raitasukat jotka eivät enää innosta ja mitähän vielä. Toivottavasti ei ole enää muita:) palapeitto on nyt aktiivnen työ, muut saavat odotella.

Josko alkaisi valmistautumaan työpäivään taas. Mukavaa päivää sinullekin! Ja pakollisena kissakvana akrobaatti Felix. Tähän nukkumisasentoon eivät kaikki taivukkaan :D

Dropsin supersale ja lankavaraston vartija

Viime jouluksi tekemäni peitto meni lahjaksi ja sen jälkeen olen haaveillut meille uutta peittoa. Ehkä kuitenkin vähän paksumpaa kuin Dropsin Delight koska minä tarvitsen paksun peiton. Big Delight olikin sitten oiva valinta. Karnaluks reissulta kannoin ihan kiitettävästi lankaa kotiin eikä Dropsin Supersale osunut taloudellisesti ehkä parhaimpaan aikaan mutta 35% alennus oli pakko käyttää. Ikinä en ollut tuota Big Delightia livenä nähnyt mutta kylläpä on ihanan väristä lankaa! Nyt syyhyttää kovasti aloittaa peitto mutta esikoisen opettajalle tuleva Revontuli huivi on ensin Saatava pois alta. 

Felixistä on muodostumassa oivallinen lankavaraston vartija. Eipä tosin taida paljon hankintoja toppuutella mutta muuten viihtyy hyvin lankanurkkauksessani. Yhteiselo Tuiskun kanssa vielä vähän hakusessa. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa. Ensimmäisenä päivänä Tuisku oli ihan kauhuissaan, istui ulkona sateessakin, ei juuri syönyt ja syöksyi vain takaovelta saunaan omaan turvapaikkaansa. Eilen kuitenkin innostui leikkimään kanssani lempileikkejään, söi, kävi hiekkalaatikolla ( ja ulkona kukkapenkissä) ja olipaljon enemmän näkösällä. Seurailee kovasti Felixin touhuja mutta sähähtää aina jos pentu eksyy liian lähelle. Felix, kaikkien kaveri vaihtaa onneksi vain suuntaa ja jatkaa omia touhujaan. Selkeästi on Kummallakin on vapaa pääsy kaikkialle joten ehkä noista vielä kaverit tulee. Ei varmaankaan pitäisi lukea netistä tässäkään asiassa mitään koska olen löytänyt vain huonoja kokemuksia...

Tavallinen Mils Felix Sorjonen

Eilen oli sitten se pitkään odotettu päivä. Meille muutti pieni pojanpallero. Kävin hänet illalla hakemassa ihanasta kissakodista mukavien ihmisten ja eläinten luota. Kotona odotti lapset ja mies että millaisen tulokkaan kanssa sieltä tullaan. Lasten riemu oli rajaton. Kumpikaan ei tosin oikein uskaltanut edes silittää kun oli niin pieni ja vikkelä tukimusmatkailija. Suurta ihmetystä pentu aiheutti myös kissarouva Tuiskulle. Tuijotuskilpailuja käytii sängyn alla ja perässä hiippailtiin koko eilisilta. Muutaman kerran piti vähän sähähtää jotta tulee selväksi kuka täällä määrää mutta muuten oli hyvin rauhallista. Onneksi. Kai me kaikki pelkäsimme että pahimmassa tapauksessa Tuisku käy päälle samalla tavalla kuin silloin kun naapurin kissa yrittää meidän pihalle. 

Alkuyön Mils Felix vietti tyttären tyynyllä nukkuen kunnes heräsi minun liikkeeseen ja ajatteli että tässä talossa näköjään alkaa leikkiaika puolilta öin :) seurasi tunnin verran suuren kehruumoottorin hurinaa, varpaiden metsästystä ja kauhistuneita lapsia. Yöllä ei ole kyllä kiva herätä siihen että joku hyökkäilee peiton päällä :) loppuyö menikin rauhallisesti. Nähtävästi Tuiskun muutama sähähdys yöllä tarkoitti talon sääntöjen opettamista. Täällä nukutaan yöllä! :) 

Kyllä ne kissanpennut vaan on aika ihania!