torstai 4. huhtikuuta 2013

Kissamaista

Aamulla otin ylemmän kuvan. Sama sohva, sama kissa. Samat jalat viltin alla öhöm. Illalla ilme aika paljon vihaisempi. Takana eläinlääkärireissu. Perusrokotus, joillekin kissoille. Meidän tapauksessa puoli tuntia sähisevää, purevaa ja raapivaa kissaa. Eläinlääkäri, minä ja eläintenhoitaja. Neljä hanskakättä ja lakana jotta sai Tuiskun pysymään aloillaan rokotuksen ajan. Kolmen vuoden päästä seuraavan kerran, lupasin ettemme tule aiemmin rokotukseen :D eivät tainneet kuitenkaan ottaa vaarallisen työn lisää, mukava paikka :)

Kissanpentuasia aiheuttaa kysymyksiä. Uskaltaako ottaa riskin jos on mahdollista että kissat eivät tule toimeen kekenään? Sitähän ei voi tietää kuin kokeilemalla. Onko joku toinen hetki parempi kuin tämä? Onko päätös viisas vai ei? Jos nyt on "helppo" kissamainen elämä niin kannattaako sitä hankaloittaa? On kuitenkin mahdollista että kissoista tulisi kaverit, lapset tykkäisivät nähdä kissanpennun kasvavan. En tiedä, kunhan pohdin...joihinkin kysymyksiin ei saa vastusta kuin kokeilemalla. Kyllähän kissanpentu tyhmyyksiä tekee mutta on siitä paljon iloakin. Kukapa sitä vääriä tai huonoja päätöksiä haluaisi tehdä. Joskus päätöksenteko on vain kovin vaikeaa.





5 kommenttia:

  1. Hih, on kyllä aika napakka ilme tuossa alemmassa kuvassa =) Koville ne eläinlääkärireissut ottavat. Kissat ja niiden pennut ovat ihania, vaikea päätös teillä tehtävänä. Meillä ei tunnetusti lykästänyt pennun kanssa, koska Topi ei sitä kerta kaikkiaan hyväksynyt. Mutta on totta, ettei sitä voi tietää kuin kokeilemalla.

    VastaaPoista
  2. Kissat sen enempää kuin koiratkaan harvoin viihtyvät eläinlääkärillä. Luulisi ylimääräinen huomio kelpaavan mutta eivätpä ne sitä voi hyväksyä.
    Niin, kokeilemallahan sen tietää miten Tuisku sopeutuu. Meille kävi niin että vanhempi koiramme oli kaksi viikkoa äkäinen koiran pennulle mutta sitten sopeutui. Ja loppujen lopuksi, pennun seura teki hänelle hyvää.

    VastaaPoista
  3. Eihän me ihmisetkään tykätä kaikista ja sama se on kissojenkin kanssa. Minulla on viisi kissa, joten kokemusta on =) Viimeksi tulleesta Armaksesta ei tykännyt kukaan, mutta tuossa se on pyörinyt jonon jatkona jo pari vuotta eikä ongelmia ole ollut. Vieläkin on joskus sähinää ja murinaa, mutta tappeluita ei ole ollut, vaikka Armas kyllä jätetään aina viimeiseksi ruokajonossa. Ihan onnelliselta Armas silti vaikuttaa, joten kokeile vaan toisen kissan ottamista jos itsestä siltä tuntuu.

    VastaaPoista
  4. Meillä on kahdenlaisia kissa kokemuksia.Nyt 7 vuotias kissa-neiti tuli aikanaan tosi vanhan rouvan seuraksi,vanha kissa ei hyväksynyt pentua ollenkaan.Vuoden katsoimme vanhan kissan vihamielisyyttä ja luovuimme vanhuksesta.Nyt meillä on poika kissan pentu(otettu syksyllä)ja nämä kaverit tulevat hyvin toimeen.Alkuun vahempi kissa ei tykännyt yli aktiivisesta kissan pennusta.Mutta tässä kärsivällisyys on koetuksella.
    kissat on todella yksilöllisiä,ne ei kerro ennakkoon omia mielipiteitään.Pennusta on kyllä suuri ilo koko perheelle,on ne vaan niin ihania.Tsemppiä kissa kuumeessen.
    Tyttik.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille hyvistä neuvoista ja kommenteista. Aikanaan lapsuudenkodissani oli vanha kissaherra ja koira. Minä sitten halusin kissanpennun. Eipä kukaan tainnut edes ajatella kissaherran mielipidettä eikä niitä mitenkään totuteltu toisiinsa. Pentu vain tuotiin kotiin eikä mitään ongelmia ollut. Koira sen sijaan aikoi syödä pennun ekan kuukauden kunnes ostettiin kuonokoppa, sen jälkeen niistäkin tuli kavereita :) mutta nähtävästi tätä kuten monta muuutakin asiaa elämässä ei voi ennakoida ja etukäteen surra ja jos koskaan ei uskalla niin jää paljosta paitsi.

    VastaaPoista