Unelmallisen Amanda

Pääsin testaamaan Unelmallisen uusia tunikakaavoja. Aikaa tähän hommaan oli reilusti yli kuukausi ja kankaatkin löytyivät kotoa mutta kiire vei ja tiukemman aikataulun hommat joten viime tinkaanhan se jäi. Yllättäin aloitin ompelemaan viimeisenä viikonloppuna.

Unelmallinen tarjoaa kaavapakettia jossa kolme samantyylistä mutta erilaista tunikakaavaa. Yhteensä yhdeksän erilaista tunikaa. Aika hyvä paketti, vai mitä? Minä olenkin kaivannut uusia malleja kun minun vaatekaappini on alkanut kutistamaan vaatteita tai sitten olen vihdoin kohdannut sen iän jolloin ei enää voisi syödä ihan mitä tahansa ihan kuinka paljon tahansa. Joka tapauksessa uusia vaatteita tarvitaan.

Ostin Kuusi Collectionista jo lopuvuodesta Paapiin kangasta josta koko ajan näin mielessäni tällaisen Amanda tunikan. Sillä sitten aloitin ja huolella mittasin erikohtia kropassani päätyen sopivaan kokoon. Ompelu sujui rutiinilla ja olin tyytyväinen kunnes kiskoin tunikan päälleni. Makkarankuorihan siitä tuli jossa lisäksi sivutaskut törröttivät ulos korvina lantiolla kun kangas pingottui takalistoni päälle. Että se siitä. Tarjosin tunikaa jo esikoiselle kunnes päätin että muokataan vähän koska kangashan oli minun ihkuani. Surautin saumurilla taskut pois jolloin tunika on SLIM fit mutta käyttökelpoinen. 

Kyllä tämä käyttöön tulee peruspaidaksi, mutta ei tietenkään ollut ihan sitä mitä piti kun tiettyä kaavaa piti testailla eikä silloin ole tarkoitus alkaa modailemaan kaavaa.

Eli jotenkin piti saada aikaan kaavan mukainen tunika. Kankaita ei kotona ollut koko tunikaan mutta kaapit pursuilevat sellaisia joskus johonkin tarpeeseen ostettuja joista on jäljellä enemmän tai vähemmän. Niitä siis.

Eurokankaan palalaareista olen joskus hamstrannut yksivärisiä trikoita ja punaista oli sopiva määrä sekä etu- että takakappaleeseen. Tein nyt kokoa suuremman ja aloitin uudelleen.

Ompelu sujui rutiinilla ja lopputulos oli ihan ok. Töihin kelpaava. Ja varsinkin kaavatestiin kelpaava vaikkei ollutkaan nyt sitä ihkukangasta.

Tästä nyt kuitenkin tykkään. Tuolleen kädet lanteilla ei kyllä näytä erityisen edustavalta kun taskut jäävät käsien alle. Taskut tein mustalla ja ne näkyvät yksityiskohtina sivussa. Töissä tykkäsin taskuista vaikken muuten tunikoissa sivutaskuista niin välitäkään. Punainen ja musta sopivat hyvin yhteen ja sainpahan kulutettua vähän vanhoja kankaita pois. Punainen loppui meinaan tähän. (Kaapin tyhjennystä ei tosin auta että eilen ostin kolme uutta kangasta EK:sta tilalle...)

Oikein mukava ja rento tunika työkäyttöön. Näitä tarvitaan ja varmasti teen lisää kunhan ehdin. Tämä oli siis Unelmallisen Amanda. Esikoiselle kokeillaan Eilaa hupulla ja itselleni aion tehdä vielä Josefiinan hupulla. Kangaskin on jo postissa Kuosiverstaalta Kankaiden Yön tilauksesta. Kuosiverstaan kankaita olen monesti katsonut mutta nyt osui ja upposi ja Yön tarjouksetkin olivat tosi  hyviä.

Suosittelen kovasti hankkimaan Unelmallisen kaavapaketin. Olivat helppoja tulostettavia ja yhteen koottavia sekä selkeitä. Samoin apu Unelmalliselta oli hurjan hyvää ja ystävällistä. Ja näitä kaavojahan siis saa https://www.unelmallinen.fi/fi

Jäätyneet ananakset

Kerran vielä. Ennen joulua väänsin näitä Ananaslapasia. Saatuani kolmet valmiiksi sain pyynnön josko vielä yhdet. Lupasin tehdä kunhan olen ensin tehnyt jotain muuta välissä. Sen verran alkoi olla tikkuisia ananaksia.

Pyysin myös vähän väritoiveita koska en halunnut tehdä kahta samanlaista paria. Toiveeksi tuli jotain turkoosia, minttua tai lilaa. Yllätyksekseni lankavarastosta löytyi jämäkerä täydellisen väristä. Ja senpä takia näitä oli tosi ihana neuloa!

Nämä menivät jo rutiinilla ja valmistuivatkin alle viikossa. Hyvä mieli jäi neulomisesta ja nyt voi varmaan Ananakset jättää tauolle. Lankaa näihin kului 57g josko alkaisi taas listaamaan langankulutusta. Lankana näissä musta Fabel ja mysteerilanka.

Pienet melkein Anelmaiset

Sain pyynnön neuloa Anelmaiset 1v.lle. en ole koskaan oikein innostunut tällaisista massa neuleista joita kaikki neulovat joten nämä olivat ihan ekat. Ravelrystä löysin ohjeen lapsen Anelmaisiin mutta olivat kokoa 28 ja kun 1v jalankoko on jossain 22 tienoilla oli luvassa reipasta muokkausta. Langan vaihdoin suoraan Nalleksi ja ostin kolme uutta kerää näihin jonka jälkeen huomasin että olisin selvinnyt oikein hyvin kotoa löytyvillä langoillakin..

Silmukkamääränkin vähensin 44 ja alun neuloin ohjeen mukaan mutta sen jälkeen oikeastaan vain idea ja kukat ovat Anelmaista. Itselle tiedoksi että jalkaterän pituus on noin 15cm.

Näistä tuli kyllä aika ihanat enkä yhtään ihmettele että olivat niin suosittuja. Ostin ohjeen myös vauvakokoon ja tarkoitus olisi neuloa myös yhdet vauvakokoiset ja yhdet äitikokoiset. Ehkä olenkin vain hidas innostumaan muotiohjeisiin. Teen niitä pari vuotta muiden jälkeen..

Nyt on kotona ideoita ja lankaa vaikka kuinka ja paljon. Vain aika puuttuu. Iltaisin olisi ihana neuloa mutta työpäivän jälkeen on niin väsynyt ettei vain jaksa. Viikonloppuisin yritän saada sitten enemmän aikaan ja niska-hartiaseutu kiittää..

Siiri ja Myyry

Tämä mekkonen valmistui jo viime vuoden puolella mutta ainoa kuva on ollut kännykässä enkä ole onnistunut bloggaamaan kännykällä. Nyt kuitenkin yritän uudelleen.

Malli on Ottobresta ja kangas piiitkään hillottua Paapiin Siiriä ja Myyryä. Muistan ommelleeni joskus omalle lapselle samalla kaavalla ja huomasin omien taitojen kehittyneen kyllä aika paljon niiltä ajoilta. Ihan uusi keksintö on että mutkalle menevän resorin saa suoristettua silitysraudalla! Tämän ovat kaikki tienneet jo ikiajan mutta koska en tykkää silittämisestä niin en ole kokeillut. Viime aikojen ompelussa silitysrauta on ollut ahkerammin käytössä..

Tunika on kokoa 92cm mutta ilman saumavaroja. Tulikin ihan sopiva ja värikin miellytti kuulemma saaja perheessä kun ei aina ole sitä pinkkiä.

Ihan onnistunut työ, näitä pieniä on mukava ommella.

Hiiop jumppis

Ompelin vuosi sitten pienelle sukulaistytölle joustofroteehaalarin. Ensimmäisen ikinä. Kysellessäni vanhemmilta vaatetarvetta tuli pyyntö uudesta haalarista. Netissä on kovasti kehuttu Jujunan Hiiop jumppista ja päätin kokeilla sen ompelua. Kangas oli kotona jo valmiina Kuusesta ostettuna. Paapiin ihana joustocollege!

 Kaavat tilaukseen ja leikkaa teippaa homma alulle. Jännitin tuon vetoketjun ompelua sillä edelliseen jumppikseen jäi aloittelijan muhkuroita joihin en ollut tyytyväinen. Nyt kuitenkin onnistuin ilman muhkuroita. Syynä ehkä oli myös se että tällä kertaa käytin ihan oikeaa tukikangasta enkä yrittänyt oikaista työvaiheissa..Tykkään siitä että vetoketju ei tule suoraan leuan alle sillä se hiertää helposti jos jää jotain terävää. 

Tämän ompelu onnistui hienosti ja kangasta tuli ostettua sen verran paljon että voi tehdä vielä jotain muutakin ihanaa. 

Jumppis on kokoa 92cm. Koko oli aika reilu mutta tein mielummin vähän liian ison kuin liian pienen. Kuvia ei valitettavasti ole enempää sillä tuli vähän kiire saada vaate joulupukin pakettiin ja nyt myöhemmin tätä kirjoittaessani on haalari jo uudella omistajallaan. Mutta samalla kaavalla tulee varmasti tehtyä vielä toistekin sillä nyt kun kaavat on tulostettuna ja teipattuna niin ne on helppo kaivaa esiin.

Yökyöpelit

Toinen kokeilemani lapasohje Lumi Karmitsan Villit vanttuut ja vallattomat villasukat 2 oli Yökyöpelit. Äitini huomasi nämä lapaset ensimmäisenä kirjasta ja niin oli joululahjaidea valmis. Kirjassa lapaset oli neulottu yhtenä versiona liukuvärjätystä langasta joten tilasin Drops Delightia paria väriä vaihtoehdoksi. Olin ajatellut näitä myös itselleni mutta ennen joulua tulee neulottua aika vähän itselle. 

Näissä siis lankana Dropsin valkoinen Fabel ja kirjava Delight. Puikkokoko 3 sillä äidin kädet ovat hieman minun käsiäni suuremmat ja neulottuani ananaslapaset huomasin ohjeen mukaisen koon olevan täydellinen minulle. 

 Ohje oli näihinkin selkeä ja neulominen sujuvaa. Tälläiset haluan itsellenikin kunhan vain ehdin neulomaan. To do- lista venyy ja paukkuu kun ideoita on paljon ja aikaa vähän. 

Ananasakäämä

Eräänä hyvä äiti hetkenä kirjoneulehuumassa lupasin neuloa esikoisen kavereille joululahjaksi Lumi Karmitsan ananaslapaset. Esikoisen lapasiin kului viikko joten ajattelin että hyvin ehtii neuloa parit lapaset ja sitten vielä sitä ja tätä..

Halusin että yksikään pari ei ole samanlainen koska kaverukset kuitenkin liikkuvat yhdessä. Onneksi lankavarastosta kuitenkin löytyy vaihtoehtoja. 

 Lumi Karmitsan kirjassa alkuperäiset lapaset olivat valkoisella pohjalla keltaiset ja vihreät. Ne neuloin Fabelista 2,75mm puikoilla. Toisen version neuloin mustalla Fabelilla ja kirjavalla Stepillä. 

 Kaikista kolmesta parista tuli omanlaiset ja kauniit. Malli oli selkeä ja hyvin kirjoitettu mutta pieni ananasähky näistä kyllä syntyi. Täytyy hetki pitää taukoa ennenkuin seuraavia neuloo.

Babushka roses

Ihastuin tähän Ommellisen Babushka Roses kankaaseen käydessäni Kuusi Collectivessa. Pistin kankaan työn alle jo samana viikonloppuna mutta bloggaaminen on jäänyt kiireiden jalkoihin. Tarkoituksena oli ommella kankaasta mekko ja siitä aloitin. 

Vanhalla luottokaavalla ompelin mekon johon rakastuin heti. Vähän lyhyt tästä tuli mutta hippamekoksi sopi oikein hyvin ja legginssien kanssa menee tunikana. 

 Kangas on joustocollegea ja oikein mukavaa ommeltavaa sekä päällä pidettävää. 

Ostin tätä kangasta 1,5m eikä näin kaunista voi jättää kaappiin säilytykseen. Päätin siis ommella vielä perustyöpaidan lopusta. Hihoihin ei kangasta riittänyt mutta kotivarastoista löytyi mustaa trikoota ja tummanruskeaa resoria jolla helmaa sai vähän pidennettyä. 

Käytössä olen huomannut että musta joustocollege oli aika lirua ja venyy ja vanuu kaula-aukosta. Täytyy loppu musta käyttää johonkin muuhun kuin tukevan kankaan kaveriksi.

Ottobren luottokaava on ollut monen vaatteen pohjana. Nyt näyttää että olisi aika etsiä vähän uusia kaavoja. Sain testattavakseni kaavoja joista myöhemmin lisää, mutta ehkä niistä löytyy uusia luottokaavoja.