Ompelijatar pukeutuu verhoon

Ystäväni antoi minulle kasan vanhoja kankaita. Osa ihan perinteistä retroa. Pesun jälkeen päätin aloittaa siitä ihanimmasta, mitäpä sitä säästelemään kaapissa. Sillä samalla peruskaavalla mentiin taas kuin viime aikoina mekkotehtaalla. Tällä kertaa vaan puuvillakangas yllätti trikoo-ompelijan mutta siitä tuonnempana. 

 Tämän kankaan sivussa lukee Anita Wangel ja pienellä googlettelulla selvisi tämän olevan n. 70-luvulta. Vihreä ei ole oikein minun väri mutta ihan pirteältähän tämä näyttää.  

 Vähitellen vetoketjun ompelukin alkaa sujumaan eikä pelota enää niin paljon :) ihan sutjakka ompeluhomma ja hyvä lopputulos...tällä kertaa muistin myös teipata kaavat kokonaisiksi edelliskerrasta oppineena :) 

Mutta... Jokin menee aina vähän pieleen. Huomasin jo pesussa että yhdessä kohtaa on tahra. Leikatessa en tietenkään sitä muistanut joten tahra sattuu näkyvästi etukappaleen rinnuksiin... Tällä kaavalla ennen tehdyt mekot ovat olleet trikoota tai strechiä joten antavat vähän periksi. Tämä mekko ei kuitenkaan periksi anna ja on siis valmiiksi vähän nafti. Melkein tarvittaisiin sitä margariinia reisiin kuten eräässä tv mainoksessa eikä takaliston kannata ainakaan levitä tai joudun ompelemaan kaistaleet sivuihin. Mutta näillä mitoilla tämä mahtuu ja sillä hyvä. 

Mekkomoka

Eilen iski inspiraatio. Mielessä pyöri pitkin päivää farkkumekko. Yritin karistaa ajatusta mielestä tyyliin ei jaksa, joku toinen kerta, mutta...illalla kun lapsia olisi pitänyt laittaa nukkumaan kaivoin kankaat esiin. Valmista mallia tai ohjetta ei ole mutta olen piirtänyt joskus vapaalla kädellä valmiista mekosta kaavat. Niillä kaavoilla tein trikoomekon mutta kyllähän se farkkuunkin käy...sopiva vetoketjukin löytyi omista varastoista ihan sattumalta joten mitään ei tarvinnut ostaa ja visiokin oli edelleen vahvana päässä. 

Kangasta oli vähän niukanlaisesti jäljellä koska samasta kankaasta äíti ompeli uudet kankaat vanhoihin rattaisiin. Järkevällä asettelulla ja leikkaamalla ylä-ja alaosat erikseen niin saisin kyllä kankaan riittämään.  Itseeni tyytyväisenä aloitin innolla ompelun. Etukappaleet menivät hienosti ja takakappaleetkin kunnes...huomasin leikanneeni takakappaleen yläosan väärin kun olin joskus leikannut alavarat irti kaavasta. Yläosista puuttui siis osa... Sen verran kangasta oli vielä jäljellä että pystyin leikkaamaan uudet yläkappaleet. Ja taas jatkettiin innolla kunnes...huomasin leikanneeni kaksi samanlaista takakappaletta enkä peilikuvaa kuten olisi pitänyt. Voi #%<{}\^# kangastahan ei jäänyt yhtään yli kun korjasin ekan mokan. Ei auttanut kuin leikellä yläosat palasiksi ja yrittää ommella yhteen oikeanlaisiksi paloiksi. Tämän sain vielä korjattua ja jatkoin kunnes...olin leikannut myös takakappaleen helmaosan samanlaisiksi enkä peilikuviksi. Tässä vaiheessa oli paras pitää yön mittainen tauko...

Onneksi omissa kaavoissa ei juurikaan ollut hienouksia eikä levennyksiä joten käänsin toisen kappaleen ylösalaisin ja jatkoin. Saattaa olla että lankasuoruus kärsi mutta mitä sitten...tämän jälkeen sujuikin jo paremmin ja mekkokin valmistui. Päälle sovittaessani huomasin että siitähän tuli hieno ja ihan sopiva! Joten tästä ns. Ilmaisesta mekosta tulikin ihan huippu ja mitähän tästä opimme? Pikkuisen malttia kannattaa säästää vaikka inspiraatio viekin mennessään. 

Neulojasta kuoriutui pieni virkkaaja

En ole koskaan oikein tuntenut virkkausta omaksi alakseni ja kädetkin väsyvät siinä enemmän kuin neuloessa, mutta... Jostain iski innostus katsella Molla Millsin töitä (en tähän mennessä ole korvaani lotkauttanut vaikka hän on paljon ollut julkisuudessa) ja sitten laukut veivätkin jo mennessään. Minähän tarvitsen uuden kesäkassin ja sen jälkeen kännykkäkotelon ja pienemmän laukun ja ei mulla ole puuvillalankaa edes kotona kun en tykkää puuvillasta enkä virkkauksesta...niin, en tykännyt... Viikon päästä tilanne on tämä...

 Löysin kirjastosta HYLLYSTÄ uuden Molla Millsin virkkurikirjan ja siinähän niitä laukkuja oli. Kirjasta otin vähän inspiraatiota mutta mihinkään malliin ei ollut lankoja tarjolla joten aloitin omalla sovelluksella. Langaksi ostin 400g Novitan Hankoa ja mittoja mittailin kansiosta jonka tarvitsee kassiin mahtua. 5 koukku löytyi kotoa ja aloitussilmukoita oli 105. Mallikuvio on 6ks yhdellä värillä ja 1ks toisella. Jatkossa toinen luku pienenee ja toinen suurenee kunnes toinen väri on 6ks ja ensimmäinen 1ks. Huomasin äsken että jotain tämäntyylistä on ensimmäisessä Virkkurikirjassa josta olen nähnyt vain pieniä otteita netissä. Johonkin alitajuntaan oli siis tämä kuvio jäänyt muhimaan. 

 Kahvoja mietin pitkään. Olisin halunnut tukevat ja ehkä kankaiset mutta koska kotoa ei löytynyt niin virkkaamiseksi meni. Muutamaan kertaan sain aloittaa alusta koska langat olivat tässä vaiheessa jo niin lopussa etteivät meinanneet riittää kahteen kahvaan. Lopulta onnistui eikä näistä jäänyt yhtään lankaa jäljelle! Lopputulokseen olen hyvinkin tyytyväinen ja varmasti tulee käyttöön heti huomenna. Virkkauskin innostaa ja postin tuomassa paketissa onkin siihen tarkoitukseen materiaalia. Tilasin puoli kiloa Cataniaa koska Molla on käyttänyt sitä omissa töissään. Seuraavaksi ehkä kokeilen jotain optista kuosia. 

Ja näin unohtui ne paria kaipaavat sukat ja muut ufotukset joita aioin kesällä tehdä loppuun... Mutta minkäs tee, laukkuja ei voi koskaan olla liikaa :)

Multnomah

Projekti opettajalle huivi ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Innolla aloitin jokunen viikko sitten neulomaan esikoisen opettajalle huivia Daphne Lace langasta. Malliksi valikoitui Väripolku Ullaneuleesta. Ohjeenlukutaito oli hukassa ja koko huivi oli melkoinen tuskien taival kun koko ajan pukkasi virhettä ja lopulta sovelsin jo melko näkyvästikin omiani. Valmista tuli ja puikoilta pudotettuani paljastui huivin koko joka oli siis kokoa kissan kaulahuivi...että joo...kaunis lanka ja kaunis malli jos osaa lukea ohjetta mutta lopputulos lojuu myttynä pöydällä. Kai tuo pitäisi pingottaa ja katsoa mitä siitä voisi tehdä. Ehkä Batmanviitan Felixkissalle kun tekee pihalla lentoharjoituksia lintujen perässä?

 (Otettuani n. 20 kuvaa kävelevästä kissasta alkoi Felixkin jo miettimään että mikähän tässä on homman nimi. Päätyi sitten poseeraamaan yhden kerran kunnolla jotta emäntä lopettaa sen perässä juoksemisen..)

Mutta se huivi oli siis edelleen tekemättä...onneksi lankavarastosta löytyi tuttua ja turvallista vironvillaa ( missähän mielenhäiriössä yritin myydä niitä kevään käsityökirppiksellä pois?)  ravelry ehdotti huivimalliksi Multnomahia joka näytti riittävän nopealta neuloa joten puikot heilumaan. Sinä aamuna heiluivatkin niin ettei töihin meinannut ehtiä. 

Tämä siis valmistui ja kokoa on sen verran ettei pieneksi voi valittaa. Vironvillaa 6mm pyöröllä 135g. Kylläpä tulikin kaunis! Vähän turhan iso minulle mutta jos tekisi pienemmillä puikoilla niin saisi kyllä hyvän käyttöhuivin itsellekin. 

 Valmista tuli ja ihan ajallaankin joten esikoinen pääsee kohta kesälomalle ja me muut vielä pakerretaan muutama viikko, onneksi positiivisella asenteella kuten kuopus joka eilen totesi kuullessaan että lomaan on vielä aikaa "onneks päiväkodissa on kivaa":)

Helteen sekoittama pää

Tällaista saattaa syntyä kun helle iskee toukokuussa. Iskee inspiraatio tehdä jotain ihan muuta. 

 Sain lahjaksi ihanan kaulakoru& korvakorusetin ja sitä ihastellessani tajusin että se on itsetehty. No sitten aivot raksuttivat että tämän täytyy nyt olla sitä cernit/fimomassaa josta en ole koskaan innostunut. No nytpä innostuin ja sopivasti Fimo oli naapurikaupungissa tarjouksessa eilen joten heti aamusta ostamaan. Tämä on siitä ihanaa että tätä voi muovailla lasten kanssa ja suurin osa napeista onkin esikoisen tekemiä. Pallerot ovat minun ja salaperäiset möykyt kuopuksen. Olipas hauskaa ja rentouttavaa leikkiä muovailuvahalla. Nyt oli vain kiire saada valmista joten vain pieni osa ideoista ehti toteutukseen. Tällaisia meidän ensimmäisistä koruista sitten tuli. 

 Tykkään kovasti tuosta minun tuplanauhakaulakorusta ja helppoa oli kuin mikä! Palloista en yrittänytkään tehdä samankokoisia koska minusta näissä saa käsityö näkyä. 

 Ja voittepa olla varmoja että näitä tulee vielä lisää :) onneksi kauppa oli tänään kiinni, muuten olisimme ajanee varmasti hamstraamaan kaikkia värejä ja niitähän riittää! Kaikkeen sitä hurahtaakin...

Yoshino socks

Ihastuin näihin sukkiin kun tätä mainostettiin huhtikuussa ilmaisohjeena Ravelryssa. Kyseessä oli joku tarjous ja muuten on tietääkseni maksullinen. Ajattelin näitä äidille äitienpäivälahjaksi ja aloitin ensin Pikkusiskon vahvuisella langalla. Varren neulottuani totesin kuitenkin että sukasta tulee sopiva tyttärelleni joten kaivoin paksumpaa lankaa esille ja aloitin uudelleen. Tällä kertaa Novitan Nallella. Ensimmäisessä sukassa kuviot näkyvät paljon paremmin kuin värit ovat niin erilaiset mutta kevät(s/k)ukkaset näistä nyt tuli. Ovat n. Kokoa 40 ja luulen että äidille ihan sopivat. 

 Pitäisi kyllä vielä kostuttaa ja tietysti toimittaa saajalleen. Tulossa ovat, eiköhän kesälläkin joskus tarvita villasukkia. Lankaa näihin kului 110g ja tosiaan toiset samanlaiset ovat vielä tulossa kunhan seuraavan kerran innostun kirjoneuleesta.

 Aikas kivat vai mitä?

 Ai niin, ihan ohjeen mukaan en näitä tehnyt. Varsi on yhden mallikerran ohjetta lyhyempi ja pohja omaa sovellusta (vahingossa) kantapään kohdalla ajattelin että tämän minä osaan enkä niin lukenut ohjetta niin tein ohuemmat raidat pohjaan kuin ohjeessa. Ohjeen mukaiset olisivat kyllä olleet selkeämmät joten täytyy muistaa niihin toisiin sukkiin tehdä oikein.

Loppuun vielä tämän päivän opit. Minä olen ennemmin tyhmä ja myönnän virheeni kuin murehdin niitä yksinäni. Eipä kukaan meistä taida olla täydellinen, tai jos lukijoista sellainen löytyy niin voi jakaa oppinsa minullekin. 

Kevätveska

Olen haikaillut jo pidempään uutta laukkua. Olisi hyvä jos laukku olisi sen kokoinen että saisin mahtumaan sinne myös isomman kalenterin ja työpapereita ettei töihin mennessä tarvitsisi kulkea kassialmana. Tämä kassi ei tuo siihen vielä helpotusta mutta projekti jatkuu..

 N. Vuosi sitten tein kassin suuren käsityölehden ohjeella. Siitä tuli niin megalaukku että jäi tosi vähälle käytölle. Kankaat siis uusiokäyttöön ja uutta kassia kohti. Tässä vaiheessa olisi tietysti kannattanut tulostaa netistä jonkin ilmaisohjeen mutta minä ja ompeleminen kulkee yleensä teemalla visio päässä, sitä kohti vaikka taidot nolla. Visiona siis laukku laskoksilla ja kiva käsilaukku. Se mistä olen ylpeä niin vetoketjun ompelminen onnistui tällä kertaa hienosti. Vetoketjupaininjalkaahan minulla ei edelleenkään ole mutta tässä siitä ei ollut ongelmaa. Jos pieniä vinkkarointeja ei niin tarkkaan katsele niin ihan kelpo laukku tästä tuli ja käytössäkin on tänään jo ollut. Paremmin ja huolellisemmin voisi ompelukset suorittaa mutta  kun itselle tekee niin ei se ole niin nokonuukaa.

Vähän helpompi ja nopeampi tekele syntyi kassin jälkimainingeissa. Kävin paikallisessa kangaskaupassa ostamassa kassiin vetoketjua ja poistuin kaupasta kolme metriä trikookangasta rikkaampana.. Milloinkahan oppisi ostamaan vain sen mitä oli tarkoitus.. Samalla reissulla mukaan tarttui pieni jämäpala änkkärikangasta ja koska kuopus on suyri jäälintufani niin tuli tehtyä uusi pipa. Hieno on! 

 Vuoriksi löytyi onneksi kotoa pala sinistä trikoota. Huolestuttavasti alkaa näyttää siltä että isojen lankavarastojen lisäksi meillä lymyilee melkoinen kangasvarasto...