Multnomah

Projekti opettajalle huivi ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Innolla aloitin jokunen viikko sitten neulomaan esikoisen opettajalle huivia Daphne Lace langasta. Malliksi valikoitui Väripolku Ullaneuleesta. Ohjeenlukutaito oli hukassa ja koko huivi oli melkoinen tuskien taival kun koko ajan pukkasi virhettä ja lopulta sovelsin jo melko näkyvästikin omiani. Valmista tuli ja puikoilta pudotettuani paljastui huivin koko joka oli siis kokoa kissan kaulahuivi...että joo...kaunis lanka ja kaunis malli jos osaa lukea ohjetta mutta lopputulos lojuu myttynä pöydällä. Kai tuo pitäisi pingottaa ja katsoa mitä siitä voisi tehdä. Ehkä Batmanviitan Felixkissalle kun tekee pihalla lentoharjoituksia lintujen perässä?

 (Otettuani n. 20 kuvaa kävelevästä kissasta alkoi Felixkin jo miettimään että mikähän tässä on homman nimi. Päätyi sitten poseeraamaan yhden kerran kunnolla jotta emäntä lopettaa sen perässä juoksemisen..)

Mutta se huivi oli siis edelleen tekemättä...onneksi lankavarastosta löytyi tuttua ja turvallista vironvillaa ( missähän mielenhäiriössä yritin myydä niitä kevään käsityökirppiksellä pois?)  ravelry ehdotti huivimalliksi Multnomahia joka näytti riittävän nopealta neuloa joten puikot heilumaan. Sinä aamuna heiluivatkin niin ettei töihin meinannut ehtiä. 

Tämä siis valmistui ja kokoa on sen verran ettei pieneksi voi valittaa. Vironvillaa 6mm pyöröllä 135g. Kylläpä tulikin kaunis! Vähän turhan iso minulle mutta jos tekisi pienemmillä puikoilla niin saisi kyllä hyvän käyttöhuivin itsellekin. 

 Valmista tuli ja ihan ajallaankin joten esikoinen pääsee kohta kesälomalle ja me muut vielä pakerretaan muutama viikko, onneksi positiivisella asenteella kuten kuopus joka eilen totesi kuullessaan että lomaan on vielä aikaa "onneks päiväkodissa on kivaa":)

Helteen sekoittama pää

Tällaista saattaa syntyä kun helle iskee toukokuussa. Iskee inspiraatio tehdä jotain ihan muuta. 

 Sain lahjaksi ihanan kaulakoru& korvakorusetin ja sitä ihastellessani tajusin että se on itsetehty. No sitten aivot raksuttivat että tämän täytyy nyt olla sitä cernit/fimomassaa josta en ole koskaan innostunut. No nytpä innostuin ja sopivasti Fimo oli naapurikaupungissa tarjouksessa eilen joten heti aamusta ostamaan. Tämä on siitä ihanaa että tätä voi muovailla lasten kanssa ja suurin osa napeista onkin esikoisen tekemiä. Pallerot ovat minun ja salaperäiset möykyt kuopuksen. Olipas hauskaa ja rentouttavaa leikkiä muovailuvahalla. Nyt oli vain kiire saada valmista joten vain pieni osa ideoista ehti toteutukseen. Tällaisia meidän ensimmäisistä koruista sitten tuli. 

 Tykkään kovasti tuosta minun tuplanauhakaulakorusta ja helppoa oli kuin mikä! Palloista en yrittänytkään tehdä samankokoisia koska minusta näissä saa käsityö näkyä. 

 Ja voittepa olla varmoja että näitä tulee vielä lisää :) onneksi kauppa oli tänään kiinni, muuten olisimme ajanee varmasti hamstraamaan kaikkia värejä ja niitähän riittää! Kaikkeen sitä hurahtaakin...

Yoshino socks

Ihastuin näihin sukkiin kun tätä mainostettiin huhtikuussa ilmaisohjeena Ravelryssa. Kyseessä oli joku tarjous ja muuten on tietääkseni maksullinen. Ajattelin näitä äidille äitienpäivälahjaksi ja aloitin ensin Pikkusiskon vahvuisella langalla. Varren neulottuani totesin kuitenkin että sukasta tulee sopiva tyttärelleni joten kaivoin paksumpaa lankaa esille ja aloitin uudelleen. Tällä kertaa Novitan Nallella. Ensimmäisessä sukassa kuviot näkyvät paljon paremmin kuin värit ovat niin erilaiset mutta kevät(s/k)ukkaset näistä nyt tuli. Ovat n. Kokoa 40 ja luulen että äidille ihan sopivat. 

 Pitäisi kyllä vielä kostuttaa ja tietysti toimittaa saajalleen. Tulossa ovat, eiköhän kesälläkin joskus tarvita villasukkia. Lankaa näihin kului 110g ja tosiaan toiset samanlaiset ovat vielä tulossa kunhan seuraavan kerran innostun kirjoneuleesta.

 Aikas kivat vai mitä?

 Ai niin, ihan ohjeen mukaan en näitä tehnyt. Varsi on yhden mallikerran ohjetta lyhyempi ja pohja omaa sovellusta (vahingossa) kantapään kohdalla ajattelin että tämän minä osaan enkä niin lukenut ohjetta niin tein ohuemmat raidat pohjaan kuin ohjeessa. Ohjeen mukaiset olisivat kyllä olleet selkeämmät joten täytyy muistaa niihin toisiin sukkiin tehdä oikein.

Loppuun vielä tämän päivän opit. Minä olen ennemmin tyhmä ja myönnän virheeni kuin murehdin niitä yksinäni. Eipä kukaan meistä taida olla täydellinen, tai jos lukijoista sellainen löytyy niin voi jakaa oppinsa minullekin. 

Kevätveska

Olen haikaillut jo pidempään uutta laukkua. Olisi hyvä jos laukku olisi sen kokoinen että saisin mahtumaan sinne myös isomman kalenterin ja työpapereita ettei töihin mennessä tarvitsisi kulkea kassialmana. Tämä kassi ei tuo siihen vielä helpotusta mutta projekti jatkuu..

 N. Vuosi sitten tein kassin suuren käsityölehden ohjeella. Siitä tuli niin megalaukku että jäi tosi vähälle käytölle. Kankaat siis uusiokäyttöön ja uutta kassia kohti. Tässä vaiheessa olisi tietysti kannattanut tulostaa netistä jonkin ilmaisohjeen mutta minä ja ompeleminen kulkee yleensä teemalla visio päässä, sitä kohti vaikka taidot nolla. Visiona siis laukku laskoksilla ja kiva käsilaukku. Se mistä olen ylpeä niin vetoketjun ompelminen onnistui tällä kertaa hienosti. Vetoketjupaininjalkaahan minulla ei edelleenkään ole mutta tässä siitä ei ollut ongelmaa. Jos pieniä vinkkarointeja ei niin tarkkaan katsele niin ihan kelpo laukku tästä tuli ja käytössäkin on tänään jo ollut. Paremmin ja huolellisemmin voisi ompelukset suorittaa mutta  kun itselle tekee niin ei se ole niin nokonuukaa.

Vähän helpompi ja nopeampi tekele syntyi kassin jälkimainingeissa. Kävin paikallisessa kangaskaupassa ostamassa kassiin vetoketjua ja poistuin kaupasta kolme metriä trikookangasta rikkaampana.. Milloinkahan oppisi ostamaan vain sen mitä oli tarkoitus.. Samalla reissulla mukaan tarttui pieni jämäpala änkkärikangasta ja koska kuopus on suyri jäälintufani niin tuli tehtyä uusi pipa. Hieno on! 

 Vuoriksi löytyi onneksi kotoa pala sinistä trikoota. Huolestuttavasti alkaa näyttää siltä että isojen lankavarastojen lisäksi meillä lymyilee melkoinen kangasvarasto...

 

Sinisen sävyjä

Itse en niin sinisestä ihastu vaikka kaunis väri onkin. Nyt kuitenkin käväisi sinistä puikoilla kahtien sukkien verran. Tarkoituksena oli neuloa yli 80-v mummolleni sukat. Konkarineulojalle ei tietenkään voi neuloa vain perussukkaa vaan jotain kaunista sen pitää olla. Ensin aloitin näillä 

                                                                     

Ihana malli Novitan kevät 2008 lehdestä.Kyseisessä lehdessä on peräti kolme eri pitsineulemallia Nallen vahvuiselle langalle. Nykyään pitsisukkamalleja Nallelle on tosi vähän. Enimmäkseen paksuja kirjoneulesukkia jotka toisessa yhteydessä ovat nekin tarpeen. Nämä aloitin jämäkerästä ja eihän se lanka tietenkään riittänyt vaan lisää piti käydä ostamassa.. Sukat joutuivat muutaman päivän odottelemaan lisälankaa ja sillä välin totesin mallin olevan liian tiukka mummolle. Muistissa oli Novitan Sukkalehdestä pitsisukkamalli josta tuli ihan liian leveä minulle, siis mummolle sopiva malli. Nallelaatikosta sinistä Nalle Taikaa ja puikot vauhtiin. Tällaista syntyi siitä. 

 Ihan riittävästi tuo kuvio tulee esille kirjavassa langassakin. Lanka riitti juuri ja juuri joten isoa jämänöttöstä ei jäänyt jäljelle. Lankavaraston tilastot ovat jääneet tammikuun loppuun ja näillekin tuntuu ylivoimaiselta listata taulukkoon. Kumma juttu mutta olkoot, voihan sen ajan käyttää ennemmin neulomiseen. Kirjavat menevät siis mummolle mutta ylemmät pääsevät lahjavarastoon odottelemaan tarvetta. Minulla ei sellaista lahjavarastoa ole mutta olen aina haaveillut sellaisesta. Nämä sukat ovat pari numeroa liian isot minulle joten turha yrittää tunkea omaan sukkalaatikkoon. 

Nyt onkin puikoilla ihan jotain muuta väriä ja kuviota...

Meidän talomme ei horju

Tulinpa vaan kertomaan että joskus se elämä näyttää myös tältä. Tällaisten päivien jälkeen jaksaa taas niitäkin päiviä joista ei tee mieli ottaa kuvia ja uskoo että kun perustukset on kunnossa niin "meidän talomme ei kaadu eikä horju vaikka tulva nousee, viima lyö se saa, vasten pakkasöitä meitä puolustaa" Juha Tapion sanoin ( nyt jos tuli ihan hassut laulun sanat niin ulkoa laskettelin, korjataan myöhemmin) Pikkulapsiperheessä rakkaus hautautuu välillä arjen alle, mutta kyllä se sieltä löytyy taas kun vähän kaivaa. Näissä tunnelmissa kaivaudun peiton alle, enkä tänä yönä tarvitse villasukkia kun varpaat pysyvät lämpimänä rakkaani jalkojen lämmittäessä. Hyvää yötä!

Keskeneräiset

Mummoni tarvitsi uudet villasukat ja minä niitä innolla ja rakkaudella hänelle neulomaan. Mummoni on neulonut vuosikymmenet mutta nyt kädet eivät enää kestä joten on minun vuoroni neuloa hänelle. Malliksi valikoitui Novitan kesä 2008 lehdessä olleet pitsisukat ja langaksi Vaaleansininen Nalle. Neuloin tästä jo aiemmin lapsen lapaset ja sukat mutta ajattelin kokeilla josko lanka riittäisi sukkiin. Eipä riittänyt ja nämä jäävät nyt odottamaan seuraavaa kauppareissua. Harmi, onneksi aikaa kuitenkin on ennen mummon tapaamista pääsiäisenä. 

 Saattaa tosin olla etteivät nämä ole ihan sopivat sillä istuvat minun jalkaani melko napakasti ja mummo tarvitsi löysemmät helposti jalkasn sujahtavat sukat. Päätin siis kokeilla lisäksi Novitan sukkalehdessä ollutta mallia joka ainakin ekalla neulomiskerralla oli minun jalkaani ihn liian löysä malli.

Ensi yönä alkaa Ravelryn Jämäryhmässä Jämäkuukausi. Parina vuonna olen haikaillut mukaan ja tänä vuonna päätin kokeilla. Siitä huolimatta että keskeneräisiä on laatikossa paljon, ufoton uusi vuosi ei tuhoa kaikkia ufoja ja to do lista pursuaa erilaisia neuleita...