Milli, Pipari ja Karssu

 Nämä hassut ystävät ovat unohtuneet esitellä ihan kokonaan. Ennen joulua oli netissä pop ommella huolisyöppöjä ja kyllähän joulumuori sellaiset tekaisi pukinkonttiin meidän neideille. Nuorempi neitonen ihmetteli pitkään että missä vaiheessa joulumuori on voinut käydä mamman kangaskätköissä varkaissa kun kankaat oli ihan samoja joita työstin ennen joulua. Hassuja nuo tontut :) kuopus tykkäsi mansikkajoustofroteesta joten Milli syntyi siitä ja tädin vanhoista velourhousuista. Esikoinen taas ihastui Naperonutun piparikankaaseen joten Pipari syntyi piparijoustofroteesta ja tädin toisista vanhoista velourhousuista. 

Karssu syntyi viikonvaihteessa kun 9v. Täyttävälle pojalle oli keksittävä synttärilahja. Tässä kohtaa itseä jo vähän arvelutti että kuinka suuren mokan tässä kohtaa teen kun paketista paljastuu star wars legojen sijasta itsetehty pehmo. Onneksi Karssu oli sentään syönyt lahjakortin jolla sankari pääsee itse hankkimaan toivomansa legon. Jollain tasolla kuitenkin ajattelen että 9v on kuitenkin vielä lapsi ja saa joskus halia pehmoleluja jos siltä tuntuu. Eihän se voi olla vain tyttöjen oikeus! Karssu syntyi samoista velourhousuista ja karkkitrikoosta. Kaikki vetoketjut ovat Karnaluksin keräilypussista ni pääsivät nekin vihdoin käyttöön. Näiden kaverusten kaava on ihan oma nopeasti piirretty örkkimörkki.

 Nämä ovatkin iloisia kavereita ja syövät kyllä huolet pikaisesti jos sellaisia sattuu kenellekään tulemaan.

Ihana neuletakki!

Luvassa surkeita kuvia mutta ihana valmistunut ufo.

 Tämä kirjoneuletakki on Novitan syksy 2014 lehdestä. Tiesin heti haluavani tämän ja aloitinkin jo syksyllä mutta pelkkää sileää on niin tylsäää neuloa että tämä hautautu hyvin pian lankalaatikkoon. Jostain syystä ufolaatikon kansi on auennut hyvin tiheään tänä vuonna ja sileä neule alkoi houkuttelemaan kun tiedossa oli kirjoneulekaarroke. Kun vihdoin pääsin kaarrokkeeseen asti tulikin tenkkapoo. En ole koskaan neulonut kirjoneuletta tasona! Onneksi kuukkeli kertoo ja löysin hyviä vinkkejä netin syövereistä. Ja lopulta tämäkin tekele valmistui. 

 Onpas huono ryhti, taitaa olla taas ne neulojan hartiat...tästä tuli joka tapauksessa tosi ihana ja onnistunut, ja lämmin! Langan menekkiä en osaa sanoa kun nyt on valmiiden töiden punnitseminen jäänyt ihan unholaan, mutta koko on xs ja s välimuotoa kun matkalla unohtui millä silmukkamäärillä olin tätä tekemässä ;). Lankana Novitan Nalle, pohjana maitosuklaa ja kirjoneuleessa kolmea eri harmaata. Ajattelin ensin tehdä punasävyisillä mutta sitten ajattelin harmaan olevan monikäyttöisempi.

Neuletakin valmistuttua löysin kaupasta vihdoin Novitan uusia lankoja. Kylläpä niitä odotettiinkin! Nämä sukat kuitenkin Rinsessamallilla 26 koon jalkaan. Itselle muistiin että näissä on 50s. Mukavan pirteää lankaa tämä ja loppukerästä onkin tulossa jotain jännää...

Peitto pehmeä

148-40 

 Tässähän tämä nyt olisi. Aika jännä että kun en ole tänä vuonna osallistunut ufojen tuhoamis tempaukseen niin käsityökorin keskeneräiset ovat alkaneet valmistumaan. 

Tämä peitto on Dropsin ohje 148-40. Aloitettu kyjy 2013 ja valmistui viime viikonloppuna eli suunnilleen 1,5 vuotta siihen meni. Mitat ovat 130cm x 180cm eli kyllä tämän alle mahtuu kääriytymään. Muistaakseni ostin enemmän lankaa kuin ohjeessa oli koska edellisestä peitosta tuli vähän turhan pieni. Lankana on Dropsin Big Delight ja Nepal ja lankaa kului ...

Olen yrittänyt metsästää Novitan uusia lankoja kaupoista mutta kovin hitaasti ilmestyvät tänä vuonna kauppaan. Lieneekö tarkoitus että ensin pitäisi saada entisiä ufoja valmiiksi? Muutaman seiska veikan raitalangan olen löytänyt mutta odottelen Nalle Taikan uusia värejä mutta niitä ei ole näkynyt. Olettekos muut jo löytäneet kevään lankoja?  

Pinkkiä ja punaista

 Päädyin tutkailemaan lankalaatikkoani sillä silmällä kun sain edellisen postauksen villatakin valmiiksi. Päälimmäisenä pötkötteli puolitoista sukkaa tätä ihanuutta josta tyhmänä heitin jo vyötteen pois enkä yhtään muista mitä tämä oli. Auttakaa jos tunnistatte. Ihanan väristä lankaa jota ostin pinkkinä ja vihreänä viime vuonna Menitasta. Puikot 2,5mm ja melkein koko kerä. Aloitin varpaista toiveena kuluttaa koko kerä ja pieni nöttönen sitä vain jäikin lopulta jäljelle kun en enää viitsinyt alkaa purkamaan resoreita uudelleen. Kivat sukat ihan vaan itselle. Värit eivät todellakaan ole edukseen mutten saanut aikaiseksi mennä ulos kuvaamaan. 

Sukista aasinsiltana kalentereihin. Nipi Taimitarhablogissa on tehnyt näin ihanan kalenterin (miksi ihmeessä tuo kuva pyrkii väärinpäin)

 Tämän saa Ostaa Ravelrysta tai vaihtoehtoisesti ottaa yhteyttä suoraan Nipiin mikäli Ravelry ei ole tuttu. Minä ajattelin aloittaa heti tammikuun sukista ja lankakin on jo valmiina. Helmikuun saatan hypätä yli koska ne muistuttavat liikaa minun muutaman vuoden takaisia surusukkiani jollaisia en sen yhden parin jälkeen ole tehnyt, saapa nähdä. Mutta tätä suosittelen mikäli olette vielä kalenteria vailla. Niin Ravelrysta tämä löytyy hakusanalla Sukkakalenteri 2015.

Ja vielä viimeinen valmistunut. Äiti totesi/vihjaisi että vanha pipo alkaa olla jo vähän kulahtanut. Kiitokseksi lasten mummolareissusta päätin neuloa uuden pipon. Malliksi valikoitui rinsessa josta en koskaan ole pipoa tehnyt ja langaksi kumma kyllä ikivanha 7veljestä jolle ei ole koskaan tuntunut olevan käyttöä. Tähän tilanteeseen se kuitenkin sopi kuin nakutettu. Kerästä oli vielä melko paljon jäljellä joten en kuvitellutkaan sen loppuvan kesken, mutta...eipä ihan riittänyt koko pipoon eikä samanlaista tietenkään kotona ole...vaihtoehtolankoja mallailtuani päädyin neulomaan loppuosan 7veljeksen raitalangan purppuralla. Eihän tuo samaa ole mutta lähemmäs en pääse. Täytyy pipoa tarjota äidille kuitenkin, kaipa se kelpaisi edes koiralenkeille iltamyöhänä tai aamuvarhaisena. Kiva malli kuitenkin ja itselle muistiin että silmukoita 120 ( vähempikin olisi riittänyt) ja puikot 7veljestä.

Sen kummempaa viime vuoden muisteloa en aio teille tarjota koska lankavaraston kirjanpito jäi viime vuonna kesken samoin kuin valmiiden kirjaaminen ja varaston uudelleen laskenta vaatii sen verran monta tuntia että jätän sen sopivampaan ajankohtaan.

Täyttä tunnetta

84vuotias mummoni on neulonut ja virkannut koko ikänsä. Lapsena yhteiset reissut Korialle Novitan silloiseen tehtaanmyymälään olivat ihan parhautta ja mummolta ja äidiltä se käsityökärpänenkin tarttui jo nuorena. Ikä painaa jo mummoa eivätkä kädetkään jaksa enää neuloa niin mummo on pari viime vuotta virkkaillut isoäidinneliöitä. Niiden mallikin on niin selkäytimessä ettei malliakaan tarvitse muistella sen enempään, sen kun virkkaa vaan. 

Näin syksyllä netissä kuvan isoäidinneliö villatakista ja siitä se ajatus sitten lähti... Minä en välitä isoäidinneliöitä virkata joten mummo virkkasi palat ja minä kokosin niistä villatakin itselleni. Sisätiloissa kuvat eivät ole yhtään edukseen mutta ulkona vihmova sade ei innosta ulkokuviinkaan. 

 Palat ovat 7 veljeksen raitaa jotka virkkasin vaaleanruskealla/harmaalla yhteen. Idea tuli netin kuvasta mitta siitä ei sen enempää ohjeeksi ollut joten loppu muokkaantui itsestään. Hihoja säädin ja purin neljään kertaan. Minä olen sen verran hoikkakätinen että hihat ovat aika väljät mutta monen kiilavirityksen jälkeen tuskaillessani mies totesi alkuperäisten olevan kuitenkin paremmat kuin minkäänlainen kiilasysteemi joten lopulta virkkasin kaikki palat takaisin ja kyllä se miekkonen taisi tälläkin kertaa olla oikeassa. 

 Napeiksi löytyi paikallisesta kangaskaupasta viimeiset kookosnapit eikä napinreikiäkään tarvinnut pähkäillä kun napit mahtuvat reijistä läpi. 

Tunnearvo on ehkä tämän neuleen kaikkein suurin arvo. Minun mummoni minulle tekemä <3

Ommeltuja

Tässä loput tekeleet. Ompelukoneesta on tullut hyvä ystäväni ja teinkin syksyllä pienestä varastosta ompeluhuoneen. Käytännössä se on pöytä pienessä varastossa jossa on ompelukone ja saumuri mutta kaikkein parasta on että niitä ei tarvitse siirrellä mihinkään eikä pois minkään muun tieltä vaan voi ommella ja jättää kesken ihan milloin vaan. Ihan parasta asunnossa jossa yhtään ylimääräistä neliötä ei ole käyttöön. 

Yksi mekko on vielä kuvaamatta, toivottavasti sekin onnistuu kuvata seuraavalla kerralla. 

 Tämän tein jo syksyllä. Metsolla oli myynnissä Pupu Tupuna joustocollegea ja koska nuorimmainen tykkää Tupunasta niin ajattelin tehdä liivimekon. Kiire oli saada valmista mutta sittenpä kuopus ei halunnutkaan mekkoa! Se jäi siis lojumaan kasaan kunnes keksin laittaa helmaan kuminauhan joka muuttaa mekon tunikaksi ja sitten siitä tulikin lemppari :) kuvaa nykyversiosta ei ole mutta tämä kelvatkoon. 

 Kuopuksen kaveri sai synttärilahjaksi karkkitunikan.

 Ja kuopus löysi joulupaketista mansikkajoustofrotee tunikan. Tilasin Tyyne-Esteriltä joustofroteita tiskirätteihin mutta kuopus tykkäsi tästä kankaasta ja puoli metriä riitti hyvin tunikasn niin tekaisin tällaisen. Nyt kyllä kuopus sanoi ettei aio tätä käyttää joten saa nähdä mikä on tunikan kohtalo. Melko vaativa vaatemaku eräillä perheemme jäsenillä...

 Tonttulakkia tarvittiin enne joulua ja sellainen syntyi pikkusiskoni vanhoista velourhousuista kahdella saumalla. Tämä oli näppärä idea!

 

 Olen aiemminkin tehnyt näitä kestotiskirättejä mutta nyt tajusin että joustofrotee on melkein sama asia kuin käyttämäni bambujoustofrotee. Näihin alempiin sain siis käytettyä kaikki jämäpalat jotka ovat jääneet syksyltä. Taustakankaana on valkoista bambujoustofroteeta. Ylempiin tilasin siis Tyyne-Esteriltä kankaita. Nuo piparkakkurätit olivat meidän tämän vuoden joulumuistamisia. 

Päällystettäviä nappejakin kokeiltiin syksyllä. Näitä esikoinen teki itsenäisesti ison kasan. Tarvikkeet tilasin Nappikauppa Punahilkasta jossa olikin tosi nopea toimitus. Teimme jättiklemmareita, pompuloita, pinnejä ja magneetteja. Varsinkin kaverisynttärilahjoiksi itsetehdyt pinnit ja pompulat olivat kiva idea.

Noin. Nyt on ainakin suurinosa tekeleistäni esitelty. Nyt voi suunnata uutta kohti. Se yksi mekko ja ainakin yhdet ommellut lököhousut jäivät esittelemättä mutta muuten ovat kaikki päässeet näytille. 

Uusi projekti onkin jo koukulla ja se onkin ihan hurjan tunnepitoinen juttu koska siinä suurimman työn on tehnyt minun mummoni <3

Parin kuukauden hiljaisuus

Näin rauhallisena joulunpyhänä on hyvää aikaa rikkoa blogihiljaisuus ja pläjäyttää parin kuukauden aikaansannokset ilmoille. Saa nähdä riittääkö yksi postaus vai pitääkö tehdä kaksi :) olen siis ollut ahkera täällä taustalla. Syksy on meidän perheessä ollut sairastelukierrettä ja sitkeä vatsatauti varjosti myös joulun viettoa mutta toivottavasti nyt oltaisiin jo parempaan päin. Ei voi onnellisempi olla kun lapsi on tänä aamuna syönyt jo ruisleivän kahdella päällisellä, mehujään ja annoksen riisipuuroa! Varsinkin kun taustalla on neljän päivän lähes totaalisyömättömyys...

Mutta niihin käsitöihin. Toivottavasti kaikista on vielä luvia. Eilen räpsin uudella älykkäällä puhelimellani ulkona kivoja pipo kuvia mutta tämä älykkyys ei hyväksy jostain syystä blogiani blogger appsiin, väittää vaan ettei blogia löydy sähköpostiosoitteella. Mikäli joku tietää mikä vipstaakkeli minulla on väärin niin kertokaa. Kännykällä olisi helppo blogata kun kuvat ovat useimmiten siellä.

Jostain on aloitettava eli linnasukat. 7 veljeksen jämiä varastoista. Tällaiset sukat etenevät kuin itsestään eli näitä lisää! Mukavasti saa pikkukeriäkin neulottua pois. Itselle vain muistiin että varteen kannattaa luoda 52s normaalin 48 tilalle. 

 Näistä intoutuneena pikkuneiti tilasi itselleen linnasäärystimet jotka joulupukki toikin...

 7 veljestä lempiväreissä. Nämä tuli neulottua yhdessä (!) päivässä! 

 Sitten tehtiin lapasia...nämä menivät paikalliseen joulupuukeräykseen lämmittämään kahden tytön käsiä. Toivottavasti ovat olleet saajilleen mieluisat. Samalla mallilla tein vielä yhdet nallesta 

Tähän kuvaan päätyi myös äskeiset linnasukat kun en muistanut että niistä oli kuva jo valmiina.

Ylimmät kuplalapaset ovat harmaata ja sateenkaari 7 veljestä. Pienet pinkit ovat nallea ja nalle taikaa ja nämä lilat ovat nallea. Hauska malli joka on jo pari vuotta vanha mutta kolahti minulle nyt vasta.

Pikkusisko sai lahjapaketista älykkäät lapaset. Näihin löytyy ohjetta Missä neuloimme kerran blogista. Ideana siis että sormet saa kolosta ulos riisumatta koko lapasta ja pujotettua takaisin lämpimään etteivät näpit jäädy näinä älyaikoina. Hauskat tehdä. 

Kuvat ovat surkeat kun lanka on petroolin väristä 7 veljestä ja kuvaussessio suoritettiin ilta-aikaan.

Pari tuubiakin tuli tehtyä. Pinkki ihanaa Novitan Metsoa jota tilasin pari kerää. Voi miksi en ole kokeillut tätä lankaa aiemmin, ei nimittäin taida olla enää värikartalla? Valkoinen on Novitan Hilettä yksi kerä niin pitkälle aina oikeaa kun kerästä riitti. Helppoja, yksinkertaisia mutta kuitenkin kauniita.

Lopuksi vielä pipoja. Keskellä samaa Metsoa kuin äskeisessä tuubissa, minun lempipipo! Reunoilla My Boshista pari kokeilua. Ensimmäinen tuntui ei koskaan enää kokemukselta mutta seuraava sujui jo sutjakkaasti. Minun huippukuivat kädet eivät oikein tykkää tekokuidusta mutta kunhan muisti rasvata kädet niin sitten sujui paremmin. 

Tässä neulomukset. Ompelukset taitavat saada ihan oman kertomuksensa.