perjantai 16. lokakuuta 2015

Värejä

Blogitauolla on syntynyt monenlaista pientä. Niitä ei edes oikein huomaa ellei kuvia lataa tänne muistiin. Ystäväni pyysi minulta vauvan sukkia ja minä ajattelin että nopeastihan ne tekaisee. No näihin meni kuukausi! Malli löytyi nopeasti novitan arkistoista vaikka nyt en harmikseni muista missä lehdessä nämä ovat olleet. Joka tapauksessa vuosi on jotain 2007-2008. Olen yhden sukan tehnyt tällä mallilla vihreästä woolista ja tykkäsin kovasti mutta se sukka ei saanut koskaan kaveria. Nämä aloitin Dropsin alpacasta mutta en tykännyt jäljestä joten vaihdoin Stepiin jota tourista jäi jäljelle. Silmukoita 45 ja jalkaterän mitta 8cm ennen kavennuksia. Näitä en ikinä muista jos en laita muistiin. 
 Alkusyksystä kun aloitin kätyrit lapasia esikoiselle ajattelin että kuopus tykkäisi kettukarkkilapasista, ei tykännyt, vaan halusi samanlaiset kuin siskonsa. Tässä myöhemmin kuopus sitten kysyi että milloin minä oikein teen ne kettukarkkilapaset, halusi sittenkin...taas kurkittiin netistä että mitenkäs ne värit oikein menevät noissa lapasissa jonka jälkeen sovellettiin. Ensimmäisen lapasen neuloin kahteen kertaan jotta sain mittasuhteet oikeaksi. Kirjoneuleen jälki on kyllä kostutuksesta huolimatta aika kamalaa mutta kelpaa. Kärki on kuopuksen toiveesta raidallinen, kun kysyin millä värillä kärki tehdään niin vastaus oli kaikilla kolmella. Minulta löytyy onneksi varastoista vielä tuota keltaista 7veljestä kun sitä on kuulemma tällä hetkellä vaikea saada mistään. Näissäkin oli se 36s. 
Lapasvimman herättyä päätin kokeilla räsymattolapasia. Lankoina kaksi 7 veljeksen raitaa meri ja vaahtokarkki. Eivät tehneet sellaista väriyhdistelmää kuin toivoin mutta menettelevät. Esikoisen kokoisia ajattelin mutta en uskonut että pitää tosiaan olla minun käden kokoiset joten ovat vähän pienet. Näitä sekaraidoituksia voisi kyllä tehdä vielä lisää, aika mukavan leppoisaa neulottavaa.
Lopuksi vielä Bones sukat jotka ovat valmistuneet jo pari kuukautta sitten mutta jääneet esittelemättä. Tämä onkin kiva malli ja sopii myös kirjavaan lankaan joten näitä lisää. Nämä sukat odottelevat joulua sillä ovat minulle liian pienet. Lankana vanha Step ja ohjeen pienin koko. 

Näin. Nyt taitaa kaikki neuleet olla esitelty. Enää ompelukset jäljellä...mutta lukaiskaa nyt ensin nämä päivitykse niin jatketaan sitten. Minulla on myös yksi haaste odottamassa joten siihenkin on palattava.

Kätyreitä


Esikoinen pyysi alkusyksystä Kätyrit elokuvasta tuttujen hahmojen näköisiä lapasia. Minä sitten tutkimaan nettiä että minkäsnäköisiä otuksia ne oikein ovat. Minions lapasia ja sukkia on toki neulemaailmassa tehty jo jonkin aikaa joten mikään uusi juttu tämä ei todellakaan ole, versio on toki oma. Hassua että 10 v. Tytölläni on käytännössä jo samankokoinen käsi kuin minulla (ai miten niin minulla on pienet kädet) niin lapasten tulee olla samankokoiset kuin minun lapaset! Näissä siis silmukoita 44. Minulla on oma muistisääntö silmukkamäärille. Jos sukkiin tulee 48 niin lapasiin 44. Eli aina yhden koon verran vähemmän silmukoita kuin sukkiin. 
Kun esikoisen lapaset tulivat valmiiksi, halusi kuopuskin omansa. Sininen loppui jo edellisiin mutta näihin kelpasi myös vaaleampi väri. Lisäksi lapasten tuli kuvastaa kahta eri hahmoa ja niihin piti kirjailla numerot kaksi ja kolme. 
Samoin silmiä piti olla kaksi. Näillä toiveilla syntyi kuopuksen lapaset.
 Tulipa tehtyä sitten vielä parit pikku Minionsit lisää kun nämä olivat niin hauskoja. Itselle muistiin että näissä 36s. 4vuotiaalle. Yhden lapasen ilman peukaloa tai silmiä neuloo tunnissa-parissa jotain sarjaa katsellen. Tuli testattua tämäkin sairaslomalla ollessani. Melko sitkeässä oli tämän syksyn flunssa. Puolitoista viikkoa köhimistä, niistämistä ja korvatulehdusta. Nyt on onneksi jo ohitettu tuo pöpö. 

Syysmekko

Hitaasti päivittyy blogi nykyään. Ei tahdo löytyä aikaa kuvata tai kirjoittaa mutta koska haluja kuitenkin on niin tämä olkoot päivitystahti. 

On tullut sekä neulottua että ommeltua. Tämän mekon aloitin jo ennen tour de sockia keväällä mutta nyt ilmat ovat oikeastaan mitä parhaimmat tämän käyttöön. Idea tähän syntyi nähtyäni Titityyn Tiinan mekon netissä. Silloin hänen mekkoon ei ollut vielä ohjetta mutta minun piti saada tällainen heti paikalla oitis. Kyseisiä lankojakaan mi ulla ei ollut mahdollisuutta hankkia mutta kurkistettuani sängyn alle (lankalaatikkoon) löysin kotoa heti mekkoon sopivat langat. 
 Lankana tässä on Novitan 7 veljestä. Silmukkamääriä katsoin vähän jostkin Dropsin ohjeesta ylhäältä alas neulottuun tunikaan ja sitten minä vain neuloin. Sovittelin välillä ja matkan varrella lisäilin suht tasaisin väliajoin silmukoita mutta siinäpä se. Melko aivotonta hommaa. 
 Joka tapauksessa tästä tuli juuri sellainen kuin ajattelinkin. 7 veljestä on sen verran paksua ja raskasta että neule vähän venyy/valuu harteilta mutta eipä tuo haittaa. Huomasin muuten vasta kuvasta että tämän päivän toppi ei ollut paras mahdollinen tämän alla mutta haitanneeko tuo mittään. Tällaiselle viileälle syyspäivälle tämä on jokatapauksessa ihan paras. Paksut sukkikset villasukat ja tämä on ihan paras syksyvaate! 

Pistäydyin tänään kuopuksen kanssa Lentävässä Lapasessa hakemassa touri sukkani jotka olivat siellä näyttelyssä. Samalla Taina auttoi minua ystävällisesti eräässä mallineulekuviossa jota eilen pähkäilin. Lapasvimman vaikuttaessa päätin neuloa mummoni perusmallilla lapaset mutta ne eivät hahmottoneet minulle millään. Muistelin mallineuleen olevan hunajakennoa mutta google esitteli hunajakennoksi ihan muuta. Lentävässä Lapasessa todettiin mallikuvio reikäpalmikoksi ja siitähän se mallineule sitten aukesi.


Kotiinviemiseksi tuli ostettua Teeteen Pallasta ja Sallaa kokeiluun. Ensin täytyy vaan saada ne mummon lapaset valmiiksi. 

maanantai 7. syyskuuta 2015

Kasa kerrottavaa

Mistähän päästä lähtisi purkamaan tätä valmistuneiden kasaa. Elokuu katosi kiireeseen. Arki vei mukanaan ja huoletkin valtasivat mielen joksikin aikaa. Onneksi tällä kertaa selvittiin vain vilkkaan mielikuvituksen aiheuttamista kolhuista. Joskus on vaikea pysytellä järkevän ajattelun tasolla kun pelot saavat vallan. 

Kaikenlaista käsityötä on sentään valmistunut. Nämä eivät tule millään lailla kronologisessa järjestyksessä koska kaikkea en ole edelleenkään kuvannut.

Elokuussa PaaPiille tuli myyntiin syksyn uutuudet. Harvoin tilaan normihintaisia kankaita mutta nämä vetosivat niin että rysäytin tilaten kahdenväristä sammalpolkua ja harmaata pesuetta. Yksiväristen trikoiden pulaan löytyi Eurokankaan palalaarista montaa yksiväristä trikoota joten nyt ei niistäkään ole enää pulaa.

Kuukauden verran kankaat nököttivät keittiön tuolilla odottamassa inspiraatiota joka eilen sitten saapui. Ensin ajattelin piirtää vain puuttuvat kaavat. Sitten ajattelin leikata kankaat vain valmiiksi. Sitten päätin ommella kaikki saumurilla ommeltavat saumat kunnes lopulta oli tavan ompelukonesaumatkin ommeltu ja vaatteet valmiina. 


Olipa ihana sulkeutua pieneen ompelukopperooni ja laittaa ihan ovi kiinni. "Ompeluhuoneeni" lattiapinta-ala on tuolin kokoinen mutta se on minun oma tilani. Ovi kiinni ja ikkuna auki ja siellä minä suristelin omassa rauhassa. 

Minun ruosteen värinen tunika on luottokaavani ottobren 5/2013 lehdestä. Sitä ommellessa ei pahemmin tarvitse mitään miettiä, niin monta paitaa olen sillä jo tehnyt. Kuopuksen tunika on sovellus ottobren tavallisesta lasten kaavasta ja esikoisen kissapaita on uusimmasta lasten Ottobresta kokoa 146. Pikkuhousuihin leikkasin yhdet vanhat kaavoiksi. Ihan käyttökelpoiset ovat mutta vielä pitäisi tietää millä tikillä ompelisi nuo lahkeensuut kun tahtovat tuolla tiheällä siksakilla venyä eikä kaksoisneulallakaan tullut kovin kaunista. Ideoita? Aion ehdottomasti kyllä tehdä lisää noita pikkareita sillä niihin saa hyvin uppoamaan nuo pienet jämäkankaat ja ainahan sitä alushousuja tarvitsee :) 

Muut valmistuneet tarvitsevat varmasti oman postauksen joten jääkööt tämä tähän. Täällä ollaan edelleen, arjen alle hautautuneena..

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Nordic stripes

Tourin kuudes ja viimeinen etappi julkaistiin tiistai- keskiviikon välisenä yönä. Olimme silloin reissussa enkä varannut lankoja mukaan koska tiedossa oli jonkin sortin kirjoneuletta. Aamulla piti kuitenkin kurkata heti herättyään että mitä on tiedossa. Malli näyttikin sopivalta päätösetapilta. Mitään superhaastavaa en olisikaan enää jaksanut. 
 Kotiin tultuamme päätin tehdä nämä pienimmän koon mukaan esikoiselle sopiviksi. Minun jalkaan passaavat kaikki edelliset viidet enkä tiedä raaskinko edes antaa niitä pois niin minä hukun ensi talvena villasukkiin, esikoinen sai siis valita myös värit. 

Näissä sukissa ei ollut mitään täysin uutta. Kirjoneuletta olen neulonut vähän mutta riittävästi tietääkseni tekniikan. Aloitus kärjestä oli vapaavalintainen samoin kuin silmukoiden päättely. Kantapää neulottiin jälkeenpäin mutta sellaisenkin olin tehnyt kerran aikaisemmin. 
 Leppoisaa neulontaa siis koko matkan. Nämä valmistuivat stressittömästi alle kahdessa vuorokaudessa ja sijoitukseksi tällä etapilla tuli 38 joka on ihan huippu minulle! 
 
Minun sukat lähtevät huomenna Lentävään Lapaseen odottamaan lauantaista näyttelyä. Sitä ennen niistä on vielä otettava perhepotretti. 

Kisailu oli kaikenkaikkiaan jännittävää ja hauskaa ja tutustuin kesän aikana mukaviin kanssaneulojiin. Ainoa miinus on tuo vihoitteleva sormi mutta ehkä sekin pääsee loman jälkeen töihin lepäämään :) 

Tänään on pahanlainen startiitti vaivannut mutta siitä lisää tuonnempana...

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Ophidia

Matosukat. Neljä pientä lankanyssykkää päälangan lisäksi sukassa. Juu... Nämä olivat ensimmäiset tourin sukat jotka meinasin jättää neulomatta. Aluksi minulla ei ollut hajuakaan miten saisin nuo lankanyssykät pysymään edes yhden kerroksen sotkeutumatta ihan solmuun ja ajattelin että jos tällä tavalla pitää kaksi sukkaa saada aikaan niin jätän kyllä väliin ja neulon mielummin etappien välillä aloittamaani Puro Batik toppia. 
 Ärtymystä purkaessani toinen tiimiläinen vinkkasi että sukan suu hakaneulalla kiinni ja nyssykät sukan sisään. Tajusin myös ettei pääväriä tarvitse lukita sekä ennen että jälkeen matosilmukan jolloin langat eivät menneet enää solmuun. Johan helpotti ja ajattelin josko näistä kuitenkin tulisi sukat. Edes sen takia että Lentävän Lapasen joukkueet järjestävät kilpailusukista näyttelyn kisan jälkeen ja haluaisin saada kaikki kuusi pariani näytille. 
Punainen sukka jatkoi kuitenkin takkuamista. En osannut laskea kuuteen vaikka kuinka yritin, ja luulen tehneeni näihin sukkiin enemmän virheitä kuin muihin yhteensä. Virheet eivät kuitenkaan ole vähentäneet tehtyä työtä vaan ovat "vahinkoja" joten saivat jäädä jos en ajoissa huomannut. Väänsin punaisen sukan vartta melkein viikon koska jostain syystä malli ei innostanut. En taida oikein olla palmikkoihmisiä kun sain yhden rakkaan Cubicsinikin poikki äheltäessäni.
Sininen sukka sujuikin jo sutjakkaammin. Punaisen sukan valmistuttuani päätin pistää kunnolla lekkeriksi ja vaihtaa värejä päittäin kun eivät olleet lempisukkani muutenkaan. Sininen lanka olikin nopeampaa neulottavaa (!) ja sukka valmistui päivässä. Lopulta opin myös laskemaan kuuteen jota tarvittiin mallikerroissa ja tajusin ettei palmikkokerrosten välissä tarvitse muuta kuin neuloa :) 

Näissä sukissa oli hauska uusi kantapää jota voisin muuallekin kokeilla. Opin myös tekemään noita matoja tai käärmeitä ja niitä voisi kyllä joskus soveltaa muuallekin. Jalassa nämä myös näyttävät ihan kivoilta vaikka M- koon minimivaatimuksilla sukat ovat vähän reilut minulle. 
 Valmista tuli kuitenkin ja eilispäivän oli kummallisen tyhjä olo kun näitä ei ollutkaan enää pakko tehdä joka välissä. Sormi ärtyi näistä sukista taas kipuilemaan. Syy taitaa siis olla ohuilla sukkapuikoilla, paljon kerralla, palmikonkiertoja. Mutta koska sormi on juuri tutkittu eikä sen kummempaa vikaa löytynyt niin eiköhän parin päivän lepuutus taas auta. 

Näissä sukissa muuten lankoina oli Austermann step joka tuntui tosi karhealta parin handu langan jälkeen. Sponsorilankoja ei kuitenkaan ole enää jäljellä joten loppukisa mennään omista varastoista löytyvillä langoilla. Ja niitähän riittää...

Tourin viimeinen ohje julkaistaan tiistai-keskiviikko välisenä yönä tämän hetken arvailujen mukaan. Kyseessä monella värillä neulottavat sukat joten kädet joutuvat taas koville. Tavoitteena on kuitenkin saada sukat valmiiksi ennenkuin loma loppuu. Siinähän se kesä sitten menikin...kakkosetapin sukat pääsivät muuten kuvakisaan saakka johon valitaan 20 ( vai oliko se18) etapin sukkaa. 

lauantai 18. heinäkuuta 2015

From a distance

Sukkia helmillä. Pienillä, siis vielä pienemmillä. Monta sataa, hammaslankaa, kilpailu. Ei ikinä! 
Aika hurjalta kuulosti neljännen etapin tarvikelista. Olen kyllä kuullut että helmiä voi neuloa neuleeseen mutten ikinä ole sellaista tehnyt enkä uskonut tekevänikään. Toisin kävi. Jos aikoo roikkua kisassa mukana on mentävä helmikauppaan. 
Kesäkuun alussa pistäydyin Karnaluksiin ja sieltähän niitä helmiä löytyy. Monenlaisia ja värisiä ilman kovin tarkkoja kokomerkintöjä. Ohjeessa luki 6/0 tai 8/0. Otin siis 6 ja 8 ja olin tyytyväinen. Onneksi kilpakaveri vinkkasi niksin mitata helmien koko. Jos tuumalle ( joka on siis 2,54cm EI n. 5cm kuten luulin...) mahtuu kahdeksan helmeä on koko 0/8. Noh, minun helmiä mahtui neljä...olivat siis puolet liian suuria ja olisin todennäköisesti saanut mukavan jalkahieronnan laittaessani sukkajalkani kenkään...oli siis saatava pienempiä helmiä mikä oli harmi koska olin ostanut myös 0,9 kokoisen virkkuukoukun johon helmet menivät hienosti.
Oikeat helmet löytyivät Villihelmestä ja netissä oli sen verran hyvät kokomerkinnät että minäkin tajusin tilata oikean kokoisia. Tilasin myös koruvaijeria koska prot tuntuivat käyttävän sitä hammaslangan ja virkkuukoukun seurana. 

Ja ei ne helmet nyt mitenkään vaikeita ollut. Oikeastaan aika hauskoja ja n. 400 helmen jälkeen tekniikka oli jo aika nopea. Tällä etapilla pääsin sadan parhaan joukkoon, taisin olla 93 mikä oli iloinen yllätys koska en pitänyt mitään kiirettä. Handun ihanuuslanka on tosi pehmeää ja näistä tuli kyllä tosi nätit. Vielä nätimmät olisivat olleet jos olisin jatkanut helmillä kärkeen saakka mutta kisavietti nosti päätään ja pääsin nopeammin maaliin ilman helmiä. 
 Sukkien valmistumisen jälkeen nettimaailma vinkkasi Tokmannista löytyvistä läpinäkyvistä saappaista. Ne oli pakko saada eikä sadepäivät haittaa enää ollenkaan, tai ainakin jalat pysyvät kuivina. Äitini varmisteli moneen kertaan että otinko tarpeeksi suuret ja paljaaseen jalkaan olivatkin vähän reilut. Toki olisi ehkä kannattanut ajatella myös niitä 7veikan paksuisia sukkia jalassa...